Kakkos-Tenchu jatkaa ninjastelua edellisen osan ansoittamalla polulla. Koska terä vilahtaa ja veri roiskuu kaaressa, ninjojen seikkailua ei ole tarkoitettu lapsille.
Ninjat olivat feodaaliajan Japanin salamurhaajia, joten pelin päähenkilöiksi ne sopivat paremmin kuin hyvin. Toimintapeli Tenchu 2:ssa ideana on hiiviskellä, kiipeillä ja taistella samalla kun edetään varsinaisessa tarinassa. Salamurhaajasta ei ole juuri sankariksi, joten aikanaan Ninja Turtlet muuttuivat Euroopassa tylsemmin Hero Turtleiksi.
Ninjamme heitetään keskelle mutkikasta vehkeilyjen ja juonittelujen sarjaa, jonka rinnalla Kauniiden ja rohkeiden juonenkäänteet jäävät toiseksi. Tarinan kulku ja tehtävät riippuvat siitä, minkä hahmon on valinnut. Peruskaava pysyy kuitenkin samana, sillä pisteestä A kuljetaan pisteeseen B, nirhataan vastaantulevat konnat sekä jengin pomo tai muu vastaava iljetys.
Pelaaja saa valita kahden ninjahahmon väliltä. Rikimaru uhkuu perinteistä miehistä voimaa, kun taas Ayame on nopea naispaholainen. Kolmas hahmo Tatsumaru paljastuu, kun kaikki ninjatehtävät on läpäisty kahdella edellisellä. Urakkaa siis riittää.
Hiipien hyvä tulee
Sankarin pitää pysyä piilossa, sillä miekka ojossa rynnistelevä ninja päätyy äkkiä multakummun alle. Kaksintaistelussa kankeasti kääntyvä salamurhaaja ei ole vahvimmillaan ja pahimmillaan meteli hälyttää paikalle lisää vihollisia. Elinehto on nopea tappo, sillä takaapäin yllätetty uhri vaipuu ikiuneen yhdellä sivalluksella hienon animaation kera.
Ninja voi edetä myös kumarassa, mutta kääntyminen onnistuu vain pystyasennossa. Ryömiminen on jostain syystä täysin tuntematon käsite. Uinti ja sukellus on monesti tarpeen, sillä vesi tarjoaa hyvä pakoelementin yllätetyksi tulleelle salamurhaajalle. Tapetut raadot voi raahata sivummalle, mitä ei kuitenkaan koskaan tarvitse tehdä.
Hiippailussa auttaa ki-mittari. Siitä näkee millä etäisyydellä seuraava vihollinen on ja onko tämä kenties havainnut jotain. Kysymysmerkin muuttuessa huutomerkiksi käry on käynyt ja vaihtoehtoina ovat joko suora toiminta tai karkuun luikkiminen. Hetken piilottelun jälkeen vartija palaa takaisin rutiiniin ja unohtaa äskeisen huolensa. Ei järin realistista, mutta pelattavuuden kannalta vihollisten huonomuistisuus on pelkästään hyvä asia.
Ninja kuljettaa mukanaan pääaseen lisäksi muutakin roinaa. Heittokoukku (kawanga) on välttämätön perusvaruste, jota ilman talojen katoille ei ole asiaa. Muut vängät esineet ovat lääkepakkauksia lukuunottamatta melko turhia. Maahan heitettävät nastat (tetsubishi) pyörivät enimmäkseen omissa jaloissa, mistä syystä myös miinat kannattaa jättää käyttämättä. Japsiversion heittotähdet (shuriken) ovat vaihtuneet taas veitsiksi, millä ei pelin kannalta ole mitään merkitystä.
Likinäköinen ninja
Tenchu 2:n ikävin piirre on ninjan likinäköisyys. Laajat kentät piirtyvät vain muutaman kymmenen metrin päähän ja kaikki sen ulkopuolella oleva jää musta hunnun piiloon. Totaalinen eksyminen koituisi nopeasti salamurhaajan kohtaloksi ilman automaattisesti päivittyvää pikkukarttaa. Ilmiö kiusaa vähemmän sisätiloissa, mutta sielläkin se vaikeuttaa vihollisen havaitsemista ajoissa. Ulkona ärsyttävät taas fiksusti käyttäytyvät jousimiehet, ninjan nähtyään ne suihkivat nuoliaan jostain pimeyden kätköistä.
Pelin aikana ei pahemmin tallennella, mikä nostaa verenpainetta. Tilannetta pahentaa tason lopputaistelut, sillä päävastustajat saattavat muutamalla sivalluksella päättää siihen asti hyvin sujuneen tehtävän. Pomo ei edes ole yllätettävissä, vaan aina on taisteltava. Viimeistään silloin ninjan hidas kääntyminen alkaa rassata ja lisäriesana itsensä lääkitseminen hektisen taistelun aikana on lähes mahdotonta.
Hahmoa seuraava kamera ei ehdi tiukemmissa tilanteissa aina mukaan, mutta hiiviskellessä kurkkausnappi toimii aika mainiosti. Grafiikat ovat asialliset, joskin tumma väripaletti haittaa pelaamista kirkkaassa päivänvalossa. Veren roiskumiseen on jopa keskitytty. Maahan hurme imeytyy hitaasti, mutta veteen lentänyt hemoglobiini sekoittuu todella hienosti. Huolettoman verellä ja murhilla mässäilyn vuoksi Tenchu 2 onkin puhtaasti aikuisten viihdettä.
Hienot välinäytökset tuovat mieleen Metal Gear Solidin ja kehuja ansaitsee myös upea intro. Tunnelman kruunaa ninjameininkiin sopiva japanilainen musisointi ja viiltävät ääniefektit. Puhe on englantia, mikä on sinänsä ok, mutta pelin henkeen aito japanilainen dialogi tekstitettynä olisi sopinut paremmin.
Bonuksena Tenchu 2:een on ympätty alkeellinen editori, jolla voi rakentaa omia tehtäviä esineen varastamisesta salamurhaan. Rakennuspalikoita tulee sitä mukaa lisää, kun pääpeli edistyy. Kovin monimuotoisia maailmoja ei editorilla rakennella, mutta se tarjoaa kevyttä puuhasteltavaa iltojen ratoksi. Omat kentät voi sitten tallentaa muistikortille ja tarjota ne kaverille ratkaistavaksi.
Hiiviskelyssä ja salamurhaamisessa Tenchu kakkoselle vetää vertoja vain sen ykkösosa. Silakoilla huiskivat loppupomot, tallennuspaikkojen vähyys ja nihkeät taistelukontrollit rokottavat pisteitä. Kokonaisuus on kuitenkin sen verran jäntevä, että puutteet on helppo antaa anteeksi. Sanalla sanoen, Tenchu 2:ssa on terää.
85
