Vuonna 2704 vanha kunnon Terra johtaa galaksinosamme älykkäiden rotujen klubia. Rauha vallitsee, ja puolustustehtävät on annettu tietokoneiden hoidettavaksi.
Jatkon jo arvaattekin: eräänä syksyisenä päivänä kaikilta liiton muilta planeetoilta peräisin olevat valtavat avaruuslaivastot hyökkäävät maahan puolustusjärjestelmät hallintaansa ottaneen tietokoneen avustamana.
Sekarotuinen yksilö
Terminal Velocity ei liiemmin omaperäisyydellä hehkuttele. Pelaajalle annetaan alus alle ja käsky kuuluu: vihollisen sotakalusto ja sitä komentava mielipuolinen tietokone on tuhottava.
Pelaaja heitetään pintakuvioidun polygonimaiseman ilmatilaan, jossa on vain lennettävä navigointipisteestä toiseen ja tuhottava maassa jököttävää tai ilmassa pörräävää viholliskalustoa mielihalujensa mukaan. Kun kaikki pääkohteet on tuhottu ja vaadittu reitti lennetty läpi, etsitään maahan upotettu sininen laite, joka sinkoaa avaruushävittäjän seuraavaan tehtävään.
Toiminta ei kuitenkaan rajoitu ihan tähän: välillä käväistään maan alla tunneleissa tuhoamassa isompia vihollisia tai keräämässä lisävarusteita alukseen. Siirtyminen luolastoista maastoon ja takaisin ei tapahdu sujuvan pehmeästi, vaan peli pysähtyy hetkeksi lataamaan. Lisäksi tunneleissa lennettäessä ei voi kääntyä takaisin tulosuuntaan. Tunneliosuudet ovat tylsiä ja turhia, ja peli olisi parempi ilman niitä.
Terminal Velocity on lyhykäisesti yhdistelmä Epiciä, Magic Carpetia, Descentiä ja Starglider kakkosta.
Standardikamaa
Yhdellä pelialueella lennetään aina kolme tehtävää ja kolmannen retken lopussa odottaa loppuhirviö. En pitänyt näistä lopputaisteluista, sillä niissä huomasi liian usein olevansa jumissa suljetussa huoneessa, jonka keskellä oleva kestopahis ampui megatykillä sarjaa kohti. Koska TV-202-hävittäjä ei liiku sivuittain (eikä alusta saa edes pysäytettyä), kääntyminen tähtäämään ja tulittamaan tuotti aina paljon rypistynyttä peltiä.
Grafiikan teema vaihtelee alueittain. On kaunista vuoristoa, metallipintaisia avaruusaluksia, kuumaisemaa ja laavaa, vain osan mainitakseni. Peli oli ohi yhdeksän alueen jälkeen, vaikka ohjekirjasen selaus antoi planeettojen määräksi yksitoista. Jossain on (todennäköisesti) siis piilotettuna kaksi planeettaa. Pelin voi aloittaa kolmesta eri kohdasta, eli lopputaisteluun päästäkseen ei tarvitse pelata koko peliä läpi. Vaikeustasoja on neljä, mutta helpoimmallakin tasolla sai pyyhkiä hikikarpaloita otsaltaan loppupuolen planeetoilla.
Aseita on seitsemän, ja niiden suunnittelussa on alitettu rima reippaasti. Tuhon työvälineet koostuvat kolmesta tylsästä tykistä, kolmesta tylsästä ohjuksesta sekä yhdestä tylsästä täystuhopommista. Tykkejä saa vahvistettua poimimalla maastosta bonusesineitä. Muut bonukset ovat normaalia kamaa: suojia, näkymättömyyttä, hetkellistä haavoittumattomuutta, gasoa jälkipolttimeen et cetera.
Skeed pills
Jälkipoltin on kiva keksintö, koska lisäpotkua pyrstön alle kaipaa vähän väliä. Aluksen saa vauhditettua huimaan menoon, ja grafiikka näyttää upealta lennettäessä turbonopeutta vuorenhuippuja viistäen. Jotkin kentät ovat vain kujanjuoksuja vihollistäyteisissä kanjoneissa, eikä tuleen saa jäädä makaamaan. Jos ei metsästä pisteitä, voi nämä kentät selvittää varsin vähäisellä tulitusnapin hieromisella.
Maalien etsimistä helpottamaan aluksen muuten huonoon mittaristoon on lisätty kaksi tutkaa. Lyhyenmatkan tutka näyttää tarkasti vihollisten sijainnit, ja pitkänmatkan tutka toimii kuten muinaismuistossa nimeltä Backlash: asetähtäimen ympärille ilmestyy joukko pisteitä, joiden väri kertoo kohteen tyypin. Tutkista näkee myös, onko kohde oman aluksen ylä- vai alapuolella. Navigointipisteet löytää helposti pikkututkan "kompassin" avulla.
Pientä köhimistä
Terminal Velocity on nimensä mukaisesti nopea. Pelaaminen sujui ongelmitta ISA-väyläisellä 486/50-koneella. Vertailun vuoksi mainittakoon, että samalla koneella esmes Magic Carpet köhii pahasti. (Tell me..._nn)
Paketin väite pelin toimivuudesta neljämegaisissa koneissa on vähintäänkin outo, sillä 8 megaakaan ei riittänyt pitkälle. Yksityiskohtaisemman grafiikan käyttöyritys toi ruudulle ilmoituksen, jossa kehotettiin kipaisemaan kaupasta 4 megaa lisää, ja kaikilla mausteilla muistia olisi syytä olla 16 megaa. Tämä on jo liioittelua, vastahan totuttiin siihen, että pelit vaativat konehuoneesta löytyvän oktetin megoja.
Tekniikkapuoli kömmähteli. SVGA-tila ei toiminut, eikä mistään pelin dokumentaation seasta löytynyt vihjettä siitä, mikä mätti. GUS-tuki on vain mainoskikka, sillä se vaatii UltraMID-ajurin lataamisen ennen pelin käynnistämistä. Tämän jälkeen saa kuullakseen sarjan rutinoita ja napsahteluja. Sivuvaikutuksena pelin päivitysnopeus putosi koneessani noin kymmenesosaan normaalista. Pelaaminen oli kuin diakuvasarjan katselua, mutta kärsimys päättyi nopeasti kaatumiseen.
Sound Blasterilla peli toimi ok, mutta äänet eivät normaalilla mono-blasulla todellakaan vakuuttaneet kirkkaudellaan. Jälkipolttimen ytyefekti on mainio, muut äänet taas normaaleja mun... öh, ponnettomia poksahduksia. Musiikki on huonoa ja kappaleet poikkeuksetta lyhyitä toistuvia pätkiä. "Ammattitason soundtrack", todella.
Päiväperhonen
Verkkopeli mahdollistaa kahdeksan pelaajan yhtäaikaisen sotimisen, ja normaali kahden koneen sarjaporttipelikin toimii. Verkkopelissä voi pelata joko kaikki kaikkia vastaan -taistelua tai joukkuepeliä. Peleissä on käytössä tuttu omien pilkkasamplejen soitto vastustajien koneilla. Toimituksessa verkkopeliä testasivat herrat Laaksonen ja Nirvi, joiden mielestä se oli tylsää. Taistelu oli tiukkaa kaartelua, ja vastustajaa sai tulittaa kiljoona kertaa.
Pelistä on saatavilla sekä korppu- että CD-versiot. CD-ROM-versiossa ei ole muuta CD-spesifiä kuin noin 70 megaa tylsiä, rumasti rasteroituja animaatioita. Kyseisiä animaatioita lukuunottamatta koko peli installoituu kiintolevylle. Miksiköhän, pelissä kun ei ole edes CD-taustamusiikkia...
Terminal Velocity on reipasta luukutusta alusta loppuun, mutta aseet ovat liian mielikuvituksettomia, eikä pelistä löydä siivilälläkään nopean grafiikan lisäksi mitään "osta minut" -piirrettä. Kylki edellä liikkuminen parantaisi epärealistisuudestaan huolimatta pelattavuutta huomattavasti. Nyt ainoa tapa tuhota vihollinen on ajaa suoraan päin hit me -lippua heilutellen.
Terminal Velocity unohtui kuolettavan nopeasti pölyttymään. Shareware-versio ja päivitykset aina 1.3:een asti löytyvät Pelit-BBS:stä.
80
