Onko olemassa huippupeliä ilman hypeä? Ilmeisesti on, todistaa yllättäin ilmestynyt Terracon. Picture House Softwaren pojat ja tytöt ovat tehneet Terraconin sydänverellään.
"Hallelujaa ja hellät tunteet", tulee spontaanisti, kun Terraconiin tutustuu. Mitään näin kaunista en muista nähneeni aikoihin, ihan kuin Terraconin myötä olisin saanut 3D-kortin. Maasto on kumpuilevaa, eikä siinä näy tuttuja teräviä kulmia. Näkymää riittää horisonttiin saakka, eivätkä lukuisat rakennukset, vastustajat ja puut hidasta menoa lainkaan.
Ohjelmoijilla on varaa jopa leikittelyyn. Planeetoilla törmää eläimiin, jotka eivät ole sen kummemmin ystäviä tai vihollisiakaan. Ne ovat paikalla vain tunnelmaa ja uskottavuutta luomassa, sillä jokainen eläin näyttää aidolta ja käyttäytyy luontevasti. Terracon muistaa vanhan totuuden: salaisuus on yksityiskohdissa.
Terracon sekoaa
En osaa päättää, onko taustatarina hyvä vai typerä. Greyt ovat paljon meitä vanhempi rotu, jonka jäsenet muistuttavat kliseisiä scifi-hahmoja, pieniä vihreitä miehiä. Greyt ovat myös kovia lisääntymään, esimerkiksi päähahmolla Xedillä on 27 veljeä ja 15 siskoa. (Harmaathan ovat niitä "oikeita" avaruusolioita!" _toim.huom.)
Kun elintila uhkasi loppua, grey-tiedemiehet kehittivät Terraconin. Terracon on valtava keinotekoinen aivosysteemi, joka pystyy omaehtoiseen ajatteluun ja osaa muuttaa karuja planeettoja elinkelpoisiksi. Kun Terracon oli maankaltaistanut koko aurinkokunnan asuttavaksi, se oli tehtävänsä hoitanut.
Terracon ei suostu suljettavaksi, sillä siihen iskee jumaluuskompleksi. Terracon tuhoaa harmaitten kotiplaneetan ja sen jälkeen taistelu siirtyy muualle aurinkokuntaan. Tarinan sankarin Xedin tehtävänä on käydä terraformatut planeetat yksitellen läpi ja tuhota Terraconin apulaiset. Xed ampuu, tutkii ja ratkaisee suhteellisen yksinkertaisia tehtäviä. Ei kuulosta kovin omaperäiseltä, mutta toteutus on omaa luokkaansa.
Kasvattavaa tuhoamista
Terracon ei ole perinteinen ampumispeli. Tällä kertaa tulitus ei pelkästään tuhoa, se myös kasvattaa ja rakentaa. Xedin pääase Retromatic Genergy Projector, eli RGP, kuluttaa genergiaa, jota on maastossa värillisinä valokuvioina, mutta myös normaalia energiaa eli elinvoimaa on oltava.
Planeetoilla on rakennuksia ja esineitä, jotka aineellistuvat vasta, kun ne saavat oikean väristä genergiaa. Eri värejä on neljä. Rakennus voi olla porasysteemi, jolla pääsee kallion päälle tai se voi olla noutoaluksen laskeutumisalusta tai ase, joka aktivoituu vasta aineellistuttuaan. Rakennus voi olla myös silta, jonka yli vettä pelkäävä Xed pääsee seuraavalle saarelle.
Genergiaa luovuttavat tuhotut viholliset ja erilaiset maastosta löytyvät komeasti räjähtävät pömpelit. RGP saa lisävoimaa "pampuloista", jotka jäävät kiertämään Xedin ympärillä. Lisävoima voi olla esimerkiksi tehokkaampi tulitus, itsestäänohjautuvat ohjukset, tutka tai kyky palautua täyteen energiatasoon "kuoleman" jälkeen. Näitä lisävoimia voi myös kopioida avaruustukikohdassa, joka kiertää planeettaa. Tallentaminen onnistuu vain tukikohdassa, mikä pelin vaikeutuessa saattaa turhauttaa.
Tehtävät ovat laatua "mene tänne, tuhoa vihollinen, aktivoi laite, vaella sitten tänne, rakenna laskeutumistukikohta ja palaa takaisin". Jokainen planeetta jakautuu useampaan tasoon, joilla on palasia ohjusten laukaisukoodista, eikä seuraavalle planeetalle pääse ennen kuin koko koodi on koossa.
Kuvaruudun ylälaidassa oleva nuoli näyttää koko ajan oikean suunnan, mutta pelkästään sitä tottelemalla jää salaisuudet ja suurin osa lisävoimista löytämättä. Vaihtelua maalliseen vaellukseen saa satunnaisesti parkkeeratuista pikaveneistä. Veneellä pääsee autiolle saarelle, joka pursuaa iloisen värisiä (g)energiapalloja.
Namikat kohdallaan
Analogisen ohjaimen kaikki napit ja kummatkin tatit ovat käytössä, ja peliergonomiaa on todella mietitty. Xed liikkuu joko suuntanäppäimillä tai tatilla, toisella tatilla voi pyörittää kameraa. Kontrollinapeilla ammutaan, hypitään, vaihdetaan kuvakulmaa ja tehdään 180 asteen äkkikäännös. Hartioista liikutaan sivuttain tai zoomataan edessä olevaa näkymää portaattomasti. Tällä "kiikaritähtäyksellä" voi myös ampua kauempana olevia kohteita, mutta moinen ei toimi läheskään jokaiseen viholliseen.
Graafisen mahtimoottorin Picture House on ristinyt nimellä E-Scape. Sillä voi piirtää yksityiskohtaiset maisemat, jotka jatkuvat pitkälle. Valaistusefektit ovat fantastisen kauniita. Kun sateisena yönä kylässä palaa suuri kokko, ympärillä viuhuvat vihollisen laserit ja kaukaisuudessa näkyy kymmenkunta värikästä genergialähdettä, syntyy samanlainen ihmeen tuntu kuin hyvää kirjaa lukiessa tai elokuvaa katsoessa. Ihan kuin tuo paikka olisi oikeasti olemassa. Terracon on Picture House Softwaren ensimmäinen peli, joten firman tulevaisuudelta on lupa odottaa suuria.
Äänetkin ovat hyviä. Puhe tulee ruutuun tekstinä, mutta taustamusiikki on pääsääntöisesti joko jarremaista melodista syntetisaattori-instrumentaalia tai elokuvamaista sinfoniallista tykitystä. Välillä mukana on etnompia sävyjä.
Täydellisyyteen ei silti vielä päästä. Kamerakulmat eivät ole aivan kohdallaan ja käyvät usein hermoille. Lisäksi grafiikassa on pieniä virheitä, välillä Xed kulkee keskellä esinettä kuin se olisi ilmasta tehty. Samoin vähäiset tasohyppelypiirteet ovat aivan turha ominaisuus.
Uudet ideat eivät ole suorastaan mullistavia, mutta niiden ansiosta Terracon on harvinaisen pitkäikäinen toimintapeli. Huolellisuus näkyy yksityiskohdissa, esimerkiksi latausruutuun on keksitty pientä ylimääräistä kivaa. Ensimmäistä kertaa näen, että myös tärinätuen voimakkuutta voi säätää. Pikkujuttuja sinällään mutta juuri niistä muodostuu kokonaisuus.
86
