Hiekkarannat, muskeliautot ja uudet konseptit vakuuttivat loppuvuodesta Xbox 360:lla. Nyt selviää, onko Havaiji paratiisi Pleikkarillakin vai saastuttaako tieteellinen käännöskoe koko atollin elinkelvottomaksi.
Test Drive Unlimitedin Xbox 360-versio (Pelit 10/06, 88 pistettä) tykitti aisteille karkkia, sumensi yksin- ja moninpelin rajoja uudella tavalla, ja puki ylpeänä päälleen todellisen next-gen-pelin manttelin. Vain puolta vuotta myöhemmin sama tuote on saatavilla PS2:lle, veteraanivehkeelle. Elääkö neoliittisen ajan musta monoliitti yllättäen renessanssia?
Test Drive Unlimited edustaa nykyään suosittua vapaata suunnittelua. Oahu, tunnetuin Havaijin pääsaarista, on mallinnettu peliin sellaisenaan: puolitoistatuhatta neliökilometriä hedelmällistä, tuliperäistä maata, 366 kilometriä rantaviivaa, valkoisia hiekkarantoja, leppeitä tuulia, japanilaisten yllätyshyökkäyksiä ja yli tuhat kilometriä asvaltoitua tietä. Ajettava ei lopu kesken.
Pelaaja pudotetaan maailmaan alastomana ja asunnottomana, vain "halpaan" kauppakassiin ja "säälittävään" luukkuun (lue: elä kuin kuningas) riittävä saldo luottokortilla. Sen jälkeen Oahu on avoin ajettavaksi, ja vain ajettavaksi: peltilehmät ovat paratiisisaaren ainoat asukkaat. Ja niitä on kovin vähän, sillä monien muiden yrittäjien tavoin Test Drive Unlimitedin massiivisen hiekkalaatikon suurin turmio on post-apokalyptinen autius.
Tyhjyys unohtaen toteutus on mainio, Pleikkari antaa grafiikalle kaikkensa ja peli pyörii silti sujuvasti. Lataustaukoja ei kesken ajon ole, vaikka kiertäisi koko saaren. Noin kymmeneltä radiokanavalta puskee b-listan musiikkia, jota kuuntelee, mutta joka ei herätä intohimoja. Moottoriäänet ovat autosta riippuen erilaisia, mutta aina vaisuja tai sitten hirviöautot ovat vaimeampia kuin luulisi.
Paljon, mutta samaa
Oahu, joka paljastaa vulkaanisenarpiset kasvonsa suttuisella satelliittikartalla, on ripoteltu täyteen tapahtumia. Tekemistä on paljon, mutta se toistaa itseään. Riippumatta siitä, ottaako tehtävänsä vastaan suoraan maastosta tai klubeilta, joihin pelaaja kutsutaan liittymään, ne ovat joko aika- tai kilpa-ajoa tai vaihtoehtoisesti tylsää nopeuden mittaamista tutkapisteillä. Muutenkin harvaa siviililiikennettä ei tehtävien aikana pääsääntöisesti ole, mikä on perin juurin tylsää.
Mallitytöt ja satunnaiset liftarit, moottoripyörät, muotivaatteet ja muu ylimääräinen tilpehööri on jyrsitty PS2-versiosta pois. Silmäkarkkia, joka näyttelee tärkeää osaa päämäärättömässä kruisailussa, on ymmärrettävistä syistä vähemmän. Autojen tuunaaminen rajoittuu maalaamiseen ja virityspakettien ostamiseen. Tiivistäminen nostaa esiin pelin suurimman ongelman: ajotuntuma ei nappaa, ei edes nykäise.
Test Drive Unlimited liikkuu tuntuman suhteen vaarallisella harmaalla alueella. Burnout näytti, miten arcade-ajomalli tulee hoitaa, sen rinnalla Test Driven tuhoutumattomat autot haukotuttavalla töks-törmäysmallilla tuntuvat typeriltä. Yliohjautuminen on varsinkin pienillä ja kiikkerillä autoilla järkyttävää, ja väljänkin liikenteen seassa puikkelehtiminen taantuu helposti korjausliikkeiden korjausliikkeiksi. Näkymä auton sisältä on hieno, mutta kelvoton: näyttötarkkuus ei riitä, mutkat tulevat kuin mutkan takaa ja ohjaus on epätarkka.
Verkkopelille on tehty samanlainen tiivistäminen kuin muullekin sisällölle. Lähdemateriaalin kaikenkattavaa Live-integraatiota matkitaan niin hyvin kuin Pleikkarivanhus suinkin kykenee.
Kaiken kaikkiaan Test Drive Unlimited on onnistunut käännös, ja siinä on kaikki olennainen, jota autopeliltä sopii odottaa. Havaiji tarjoaa miellyttävät puitteet ja teitä riittää tutkittavaksi. Keskinkertaisuus, johon Test Drive on ikiajoiksi tuomittu, ei johdu käännöksestä, vaan siitä, että elämys pettää ydinalueellaan. Ajaminen ei yksinkertaisesti ole riittävän hauskaa eikä onnistu herättämään tunteita sen enempää kuin kliinisten, persoonattomien autojen kerääminen. Kyllähän tätä pelaa, mutta paljon parempiakin autopelejä on saatavilla.
75
