Ryhmä Xbox Series X: uusi sukupolvi

Xbox Series X -julkaisu käynnistää uuden konsolisukupolven, sillä Nintendo Switch tavallaan kulkee omalla aikajanallaan. Xbox on näyttävä, raskaan sarjan laite, jolle piisaa pelattavaa, jolla pelit näyttävät entistä paremmilta ja joka antaa uuden, kiehtovan elämän vanhoille peleille. 

Kun Xbox Series X:n suuren myyntipakkauksen avaa, virittyy heti oikeaan tunnelmaan. Millään turhalla ei kikkailla, pääpaino on pelaamisessa. Kaikki on heti minimalistisen tyylikästä. Kone on aseteltu paketin sisään mustan peitteen ja sinetin kätköön kuin esiin nostettavaksi aarteeksi. Aluksi näkeekin vain peitellyn konsolin: kuva- ja virtapiuhat ja peliohjain ovat ikään kuin salalokeroon kätkettyinä.

Xbox Series X on kookas, mutta samalla yllättävän siro. Siinä ei ole mitään ylimääräistä, laitteessa ei lue edes konsolin nimeä. Etupuolella on levyasema, nappi ohjainten synkronointiin, USB-paikka ja virtapainike. Takaa löytyy aukko HDMI-kytkentään, mukaan pakattu piuha on mallia HDMI 2.1, joten sillä saa käyttöön 120 kuvan sekuntivauhdin ruudunpäivityksen tätä hyödyntäviin peleihin, jos siis vain omistaa ominaisuutta tukevan television.

Takaliston tarkemmalla tarkistuksella näkee paikat virta- ja nettipiuhoille, kaksi USB-aukkoa sekä raon, johon voi liittää ulkoisen SSD-muistikortin. Ilman laajennusta Xbox Series X antaa käyttöön noin 802 gigaa supernopeasta SSD-kovalevystään, jolta pelit käynnistyvät hetkessä ja joka ilahduttavasti nitistää lataustauot minimiin, paikoin jopa välähdyksen omaisiksi. Muistin nopeutta esittelee myös quick resume -ominaisuus, jonka avulla käynnissä voi olla yhtä aikaa useampi peli. Niiden välillä voi sitten hyppiä halutessaan ristiin rastiin. 

Tyylikästä, totta vieköön

Konsolin musta ja hillitty design miellyttää minua. Kuvissa kone näytti monoliittisen massiiviselta, mutta livenä se on ihmeen huomiota herättämätön. Mitat ovat silti jykevät: kone painaa liki 4,5 kiloa, se on 30,1 senttiä korkea ja 15,1 senttiä syvä ja leveä. Laitteen voi asettaa sekä pysty- että vaakasuuntaan. Korkeutta on sivuttainkin lähes kolmen päällekkäisen Xbox One X:n verran, en ängennyt sitä tv-tasooni, vaan Series X sai paikan kaapiston kupeesta, lattianrajasta tornimaisesti ylöspäin törröttäen. Ratkaisu saattaa palvella myös tuuletusta – kuuma ilma kun nousee ylöspäin ja koneen katolla on eräänlainen muoviritilä, jonka alla tuuletin pyörii. Koneen katon reikien läpi hehkuva vihreänsävy näytti sekin kuvissa oudolta, mutta ei todellisuudessa häiritse lainkaan. Viileä vihreä on hillityn tyylikäs hatunnosto Xboxin historiaan.

Parasta suunnittelussa on se, että kaikki palvelee käyttömukavuutta. Kone on suuresta koostaan riippumatta huomaamaton, viileä ja vaitonainen. Microsoft oli etukäteen pröystäillyt uudella tuuletusteknologiallaan, ja ilmeisesti aiheesta. Xbox pysyy hiirenhiljaisena ja lämpenee hieman, muttei koskaan kuumene, vaikka sillä pelaisi koko päivän grafiikkatehoiltaan vaativimpiakin pelejä. Xbox Series X on väkivahvasta vääntövoimastaan huolimatta jopa hiljaisempi kuin edellinen Xbox One X, joka sekään ei ollut äänekäs.

Uusi peliohjain on hyvin samankaltainen aiempien mallien kanssa, turha hyvää onkaan keksiä uudestaan. Ohjain on Xbox Onen tapainen ja toimii kahdella sormiparistolla. Käsissä ohjain tuntuu kuitenkin hieman erilaiselta ja entistäkin mukavammalta. Päätyliipaisimet ja ohjaimen takaosa on kuvioitu karheiksi, joten ote pysyy tukevana. Napeiltaan ohjain on sama, paitsi keskellä on uusi painike kuvakaappauksien ja videopätkien ottoon. Suurimman muutoksen on kokenut ristiohjain, joka on suunniteltu muodoltaan ikään kuin pallomaisemmaksi. Ristiohjain on erittäin laadukas ja soveltuu mainiosti sivuttaissuuntaisiin kamppailupeleihin. 

Näyttää samalta

Käyttöliittymä on tismalleen sama kuin Xbox Oneissa, jotka päivittyivät tähän muotoon muutama viikko aikaisemmin. Siis seitsemän vuotta vanha Xbox One -julkaisukoneenikin näyttää valikoiltaan samalta kuin viimeistä huutoa oleva Xbox Series X. Tässä piileekin yksi osa Microsoftin uutta strategiaa. Xbox Series X on osa jatkumoa, One-pelit päivittyvät Xbox Series X -versioiksi. Edes Xboxia ei tarvitse, sillä PC tai vaikkapa Android-kännykkä käy Xbox-pelien pelaamiseen Xbox Game Passilla, mutta jos haluat nähdä pelit täydessä loistossaan, Xbox Series X on oiva väline.

Niin ne pelit. Kun Xbox Series X:n ja tehoiltaan vaatimattomamman, hinnaltaan huokeamman ja kooltaan slimmimmän Xbox Series S:n julkaisulistaa tutkii, huomaa ettei mukana ole yhtään peliä, jota voisi pelata vain Xbox Series X:llä. Yksinoikeuspelit myyvät konsolin, mutta Microsoftilla on jotain aivan muuta mielessä. Ja se on Game Pass.

Microsoftin mielestä vanhat ajat on eletty ja jäykät lainalaisuudet tehty rikottaviksi, horisontissa siintää houkutteleva kuluttajaystävällisyys. Tosin vain aika näyttää, kuinka hyvin kaikki palvelee next gen -kokemusta. 

Anna mulle pikkurilli...

Game Pass on Microsoftin strategian selkeä valtti. Netflix-tyylinen Game Pass antaa käyttöön valtavan nettikirjaston kuukausimaksua vastaan. Hintaa tulee joko 9,99 € tai 12,99 € riippuen tilauksen tasosta. Mutta jo kympillä kuussa saa käyttöön yli sata peliä, ja hommaan pääsee tutustumaan ensimmäiseksi kuukaudeksi eurolla. Vaikka Game Passissa ei siis omistakaan mitään, tarjous on avokätisen kiinnostava.

Game Passiin lisätään, ja sieltä myös lähtee pois joka kuukausi lukuisia pelejä. Microsoft on luvannut, että kaikki sen julkaisemat pelit tulevat heti julkaisupäivänä myös Game Passin kautta pelattaviksi. Lisäksi EA Play liittyi osaksi Game Passia, joten kirjasto kasvoi entisestään EA:n vanhempien pelien katalogilla. Kaiken päälle Microsoft kävi kaupoilla hieman ennen Xbox Series X:n julkaisua ja ostaa tempaisi koko Bethesdan. Eli Microsoft ei hankkinut pelkkää pelistudiota, vaan kokonaisen julkaisijan.  Hintalappu oli 7,5 miljardia dollaria, liki tuplasti se, minkä Disney maksoi Star Warsista.

Tästä eteenpäin sellaiset suositut sarjat, kuten Dishonored, Doom ja Elder Scrolls, ovat osa Xboxia. Uutuudet tulevat aina heti julkaisupäivänä myös Game Passiin, tosin ne saatetaan julkaista muillekin koneille. Tästä eteenpäin Microsoft haluaa säteillä hyviä viboja ja korostaa Game Passin arvoa, sitä ei kiinnosta rakentaa muureja ja estoja muille alustoille. Xbox on tästä eteenpäin houkutteleva, rajojen yli kulkeva brändi, suoranainen pelaamisen tyyssija.

Sulla on jo se

Microsoftilla (ja kolmansilla osapuolilla niin halutessaan) on käytössä niin sanottu Smart Delivery. Eli jos omistat (tai ostat) pelistä Xbox One -version, sinulla on heti siitä myös silotellumpi Xbox Series X -versio, jos sellainen vain on saatavilla tai sitten tulossa.

Microsoft on sitoutunut käyttämään Smart Deliveryä, ja pääsin testaamaan sitä monella pelillä. Moninpelattava merirosvoseikkailu Sea of Thieves, satumainen 2D-metroidvania Ori and the Will of the Wisps ja vuodenajoiltaan vaihtuvaan Britanniaan sijoittuva Forza Horizon 4 näyttävät Xbox Series X:llä selvästi paremmilta kuin aikaisemmin. Resoluutio on tarkkaa, yksityiskohdat tapissa ja ruudunpäivitys silkinpehmeää.

Leuka loksahtaa lattiaan vasta kun päivittää Gears 5:n Xbox Series X:lle. Mykistävä grafiikka on viimeistä huutoa ja pyörii 4K-resoluutiossa, 60 kuvan sekuntivauhdilla. Moninpelin saa rullaamaan 120 fps:n vauhdilla. Gears 5 osoittaa, miten merkittävästi vanha peli voi hyötyä uudesta Xbox Series X -versiosta. Sen sijaan PC:ltä tuttu Gears Tactics ei yllä samaan loistoon. Sekin on toki näyttävä peli, joka vie tutun räiskintäsarjan kohti maltillisempaa ja taktisempaa pelaamista. 

Mennyttä unohtamatta

Hienointa on Xbox Series X:n herkullinen yhteensopivuus edellisten sukupolvien laitteisiin. Lukuun ottamatta Kinect-pelejä laitteeseen käyvät kaikki Xbox Onen pelit, kaikki aiemmin Xbox Onella toimineet Xbox 360:n ja alkuperäisen Xboxin pelit. Tukea on luvattu laajentaa muihinkin vanhoihin peleihin ja jos toiveita saa esittää, äkkiä mestarillinen Jet Set Radio Future kehiin!

Xbox Series X antaa vanhoille peleille uuden elämän, ja se on jopa hämmentävän hieno asia. Pelasin tukuittain aiempien Xboxien pelejä, jokainen niistä toimii paremmin kuin koskaan. Kuva on skarpimpi, lataustauot olemattomia ja automaattista HDR:ääkin hyödynnetään. Ja tietysti ruudunpäivitys on entistä sulavampaa.

Jos ruudunpäivitys oli lukittu 30 kuvaan sekunnissa, ei Xbox Series X sitä muuta, mutta se poistaa kaikki nytkähdykset. Testatut 30 fps:n pelit Lost Odysseysta Alien Isolationiin ja Killer is Deadista Sunset Overdriveen todistivat sen.

Parhaiten toimivat pelit, joissa on aikoinaan tavoiteltu kuutta kymppiä siihen täysin yltämättä, ja tietysti pelit, joissa frame ratea ei koskaan lukittu. Esimerkiksi yksi kaikkien aikojen leffamaisimmista kaahailupeleistä, Driver: San Francisco, on nyt silkinpehmeä. Samoin huikea kyberninjatoiminta Metal Gear Rising: Revengeance on parempi kuin koskaan. Peli on nyt lukittu silmiä hivelevään ruudunpäivitykseen, ja eron Xbox 360 -versioon todella huomaa, se kun pahimmillaan putosi alle 20 fps:ään. Xbox Onen mestarillinen Sekiro: Shadows Die Twice on sekin Xbox Series X:llä sykähdyttävän sulava.

Suurimman vaikutuksen tekevät Grand Theft Auto IV plus sen lisäosat The Lost and Damned ja The Ballad of Gay Tony. Pelit näyttävät 60 fps:n ansiosta kuin remasterit saaneilta, vaikka eivät sitä edes ole. Ja kyse on vain siitä, mitä uusi rauta niille tekee. Kaikki vanhat pelit käynnistyvät aina suoraan parempina, ilman minkäänlaisia asetusten muutoksia. Etu on valtava kaltaiselleni pelaajalle, jolla on satojen Xbox 360 -pelien kokoelma. Useimpiin niistä en ole koskenut vuosiin, mutta nyt pelivarasto muuttuukin aarreaitaksi. On hauska testailla, miten komeilta vanhat pelit näyttävät ja miten hyviltä ne nyt tuntuvat. 

Halon mentävä rako

Xbox Series X:n julkaisupelejä pääsin testaamaan rajoitetusti. Erityisen kiinnostava lentoräiskintä The Falconeer ja mestariteoksen moninpeliksi kasvattava Tetris Effect: Connected olivat mukana, mutta valitettavasti aktivoituivat vasta jutun kirjoitushetken jälkeen.

Onneksi tarjolla oli muuta mielenkiintoista pelattavaa. Paikkahan oli suoraan pedattu Master Chiefille, mutta sepä ei mestarille kelvannut. Hyvä, että Microsoftilla oli kanttia tiputtaa julkaisun lippulaiva Halo Infinite pois. Jos taannoinen esittelytraileri oli parasta, mitä pelistä pystyi näyttämään, ratkaisu oli oikea.

Xbox Series X:n julkaisun helmiin lukeutuvan Dirt 5:n parissa aika vierähti rattoisasti. Lystikkään leikkisä kokonaisuus oli varsin vakuuttava, arcademainen kilpa-ajopeli, jossa kaahataan vaihtelevissa olosuhteissa. 12 vastustajan väliset kisat vievät mutaläärystä asfalttiin ja soralta peilijäälle. Vuorokaudenajat vaihtuvat ja tarjoavat toinen toistaan kauniimpia tehosteita, kuten sumua, auringonsäteitä ja rankkasadetta. Pelissä ajetaan usein märissä olosuhteissa ja syystäkin. Dirt 5 on nimittäin väkevä osoitus ray tracing -teknologiasta, joka saa lätäköt, jäätiköt ja autojen pinnat heijastamaan ympäristöä realistisesti. Vaikka Dirt 5 on erittäin näyttävä peli, parasta on, että pelattavuus on kunnossa. 

Varaa valita

Dirt 5 alleviivaa Microsoftin uuden strategian toista hyvää yksityiskohtaa: Xbox Series X ja S ovat yhteensopivia kaikkien Xbox One -laitteiden ohjaimien kanssa, sekä uusissa että vanhoissa peleissä. Etu on suuri, sillä vanhojen ohjainten ansiosta sain heti käyntiin Dirt 5:n moninpelin, joka yllättäen tarjoaa hienon jaetun ruudun yhteiskisan neljälle pelaajalle.

Dirt 5 on myös osoitus Xbox Series X:n vaihdettavista asetuksista pelin sisällä, jotka vievät kokemuksen lähemmäksi pc-pelaamista. Grafiikan saa painottamaan joko kuvatarkkuutta, yksityiskohtia tai ruudunpäivitystä, tässä tapauksessa pelin saa pyörimään 120 fps:n vauhdilla. Vaihtuvia asetuksia ja ray tracingia lupaa julkaisussa esitellä myös ennakkomainonnassa viehättävältä vaikuttanut Devil May Cry 5 Special Edition, sitä en vielä päässyt pelaamaan.

Vuoden takaisesta Switch-julkaisusta tuttu seikkailupeli The Touryst oli tarjolla. Se ei sinänsä eroa aiemmasta, paitsi jos omistaa television viimeisen päälle, jolloin Tourystin saa pyörimään hulppeassa 4K/120fps-muodossa. Saa nähdä, missä laajuudessa 120 fps tulee määrittämään uutta sukupolvea. Veikkaan, että sitä nähdään lähinnä tämän tapaisissa grafiikaltaan teknisesti vaatimattomammissa indiepeleissä.

Huikean sarjansa japanilaiseksi roolipeliksi muuttava Yakuza: Like a Dragon on ehdoton ykkösvalintani Xbox Series X:n julkaisukattauksesta. Vaikka peli ei ensi vilkaisulla kilju next geniä, upeilla yksityiskohdillaan syvälle japanilaiseen kulttuuriin vievä peli on kaunis katsella. Se palauttaa sulavan 60 fps:n takaisin sarjaan, jota ei konsoleilla ole nähty sitten Yakuza Kiwamin. Energinen ja viimeistelty Like a Dragon tuntui niin hyvältä, että sen parissa päivät kääntyivät yöksi. Suvereenisti huumoria ja rikosdraamaa sekoittavassa pelissä ei koskaan tiedä, mitä tuleman pitää. Takana on jo liki 20 tuntia, ja kokonaisuus vaikuttaa erinomaiselta. Arvostelu tulossa. 

Haasteista huolimatta

Vuosi 2020 on ollut vaikea kaikkialla maailmassa. Olisi naiivia ja puhtaasti väärin ajatella, etteikö vallitseva koronaepidemia vaikuttaisi myös peleihin. Sen näkee Xbox Series X:n julkaisusta: mukana ei ole yhtään Microsoftin omaa, uutta peliä. Tämä lienee historiallinen tapa julkaista konsoli. Toisaalta Microsoftilla on nykyään peräti 24 omaa studiota, kuten Psychonauts 2:sta työstävä Double Fine, uutta Fablea tekevä Playground Games ja Everwildin kanssa pähkäilevä Rare, plus tietenkin kaikki Bethesdan tiimit. Vaikka yksikään ei saanut mitään konsolin julkaisuun, tärkeintä on, että tulevaisuus vaikuttaa valoisalta.

Positiivista on myös, että Microsoft tuntuisi löytäneen oma kiehtovan identiteetin tehokkaan Xbox Series X:n, houkuttelevan Game Passin ja vanhojen pelien suoraselkäisen tukemisen myötä. Se on jotain erilaista kuin kilpailijan eväät. Pelialan pelikenttä tuntuu kutkuttavasti laajenevan.