The Order 1886

Ennakko

The Order 1886

PS4

Ilmestyy: helmikuussa

Ready at Dawn/SCE Santa Monica/Sony Computer Entertainment

 

Movember men

Viikset tekevät rumastakin miehestä tyylikkään, mutta miten on räiskinnän laita?

Koska pyssypelien teemapankki on pahasti pakkasen puolella, nyt kirjoitetaan historiaa uudelleen. The Order 1866 siirtää sotimisen pseudoviktoriaaniselle aikakaudelle, jossa taivaita hallitsevat zeppeliinit ja jokaisella itseään kunnioittavalla miehellä on siistiksi kammattu karvatuhero ylähuulen päällä.

Tässä aikakuplaan jääneessä historiankirjoituksen revisiossa keskiaika toi mukanaan muutakin kuin ruton. Kun evoluutio astui puoli askelta harhaan syntyi liuta väkivahvoja ihmisen ja eläimen hybridejä. Ihmiset ja uudet elämänmuodot ajautuivat välittömästi sotaan, ja sapeleita kalisteltiin useiden vuosisatojen ajan.

Sitten kuningas Arthur pyöreän pöydän ritareineen otti tilanteen haltuun. Sankariporukka käänsi sodan kulun mystisellä Mustalla vedellä, joka antoi nauttijalleen pidemmän elämän ja huomattavasti nopeamman palautumiskyvyn. Salmiakkikossun avulla ihmiset pärjäsivät  elukoille ja taisteluonni alkoi kääntyä.

Vasta teollinen vallankumous antoi ihmisille lopulliset eväät eläinten nitistämiseen. Vuonna 1886 sota riehuu edelleen. Eläinkunnan rinnalle nousee uusi uhka, kun uunituoreissa tehtaissa ahertava työväenluokka lyö napit vastakkain porvareiden ja muun yhteiskunnan eliitin kanssa.

Kuningas Arthurin perintö näkyy valtaapitävien etuja suojelevassa ritarikunnassa, jonka edustajat nimetään pyöreän pöydän ääressä istuneiden esi-isien mukaan. Tähän rakoon iskee The Order 1866. Neljän päähenkilön tähdittämä röpöttely tarjoaa uskomattoman komeaa karkkigrafiikkaa, vekkuleita steampunk-vekottimia ja naapurista lainattua pelimekaniikkaa.

 

Call of Duty: Victorian Warfare

Peliä varten rakennettuun vaihtoehtomaailmaan on selkeästi nähty hirvittävät määrät vaivaa. Noin puolen tunnin mittainen ennakkoversio ei juuri pohjusta tapahtumia, juonta tai hahmoja, mutta jo keskelle toimintaa viskaava kooste onnistuu vakuuttamaan maailman toimivuudesta.

Pelimoottori loihtii näkökenttään uskottavan näköistä vaihtoehtohistoriaa komeine ilmalaivoineen ja myös tarinankerrontaan on käytetty paukkuja. Tarinasta on tosin paha sanoa mitään, kun alkuasetelmakin piti kaivaa verkosta, jotta edes auttavasti pääsin kärryille, mitä pelissä tapahtuu.

Valitettavasti itse pelimekaniikan kanssa tilanne on toinen. Jos vekkuleita teknoleluja ei lasketa, omien ideoiden kanssa on hiljaista. Aavistuksen kolhoilla kontrolleilla varustettu räiskyttely sujuu suojan takaa kuin Gears of Warissa konsanaan, toinen puolisko demosta hiippaillaan. Toiminta on pursotettu ahtaaseen toimintaputkeen, jossa edetään skriptin ehdoilla.

Pyssyttely ei yllätä. Marcus Fenix kumppaneineen todisti kolmannen persoonan toimivuuden rynkkyhipassa. 1800-luvun tussareiden luulisi tarjoavan piristysruiskeen, mutta liian tutuissa tunnelmissa päästellään. Arsenaalissa kulkevat tutut rynnäkkökiväärit ja haulikot. Nikkeliposti kulkee hitaina valojuovina, jotta kuularuiskun sihtaaminen oikeaan osoitteeseen kävisi helpommin.  Vihut tuntuvat myös kestävän aika tavalla kuritusta.

Vaikka ei tarjoakaan mitään uutta, räiske toimii. Mutta stealthpunk haiskahtaa, ja se haiskahtaa äkkikuolemalta.  Noin viiden minuutin mittainen esterata vaati minulta kymmeniä uusintayrityksiä, sillä peli edellyttää, että vartijoiden liikkeet opetellaan ulkoa, jonka jälkeen jokainen siirtymä ajoitetaan tismalleen oikein.

Pelaamisen sijaan hiippailu muuttuu labrahiiren ärsykelabyrintiksi, jossa jokaisen mutkan jälkeen palataan alkuun ja yritetään hommaa uudelleen päivitetyillä pohjatiedoilla. Toivon todella, että lopullisessa pelissä on jonkinlainen mahdollisuus vartijoiden liikkeiden ennakoimiseen. Nyt yritykseen, erehdykseen ja uudelleenyritykseen perustuva piilottelu vain ärsyttää.

 

Yksinkertaista, rakas Watson

Jos ei olla piilosilla tai ammuta, peli heittää ratkottavaksi pieniä pulmia tai tarjoaa välivideoiksi naamioitua spedenäpyttelyä. Yksinkertaiset pähkinät koostuvat vaihtoehtoteknologian ihmettelystä. Esimerkiksi lukot tiirikoidaan paineilmavasaralla: ensin haittalevyt väännetään oikeaan asentoon ja sen jälkeen estradi annetaan pneumatiikalle.

Muinaisteknologia ymmärtää jopa radiopuhelimet, jotka kulkevat päähenkilöiden tetsareissa aivan samaan tyyliin kuin Gears of Warissa. Toivottavasti täysversiossakin riittää esihistoriallisia agenttivehkeitä näperrettäväksi.

The Order 1886 on kuin vaimo, joka kehittää tekemistä jokaiselle hengähdystauolle. Välivideoihin ympätyt näpyttelyt jatkavat hiippailusta tuttua kerrasta poikki -pelisuunnittelua. Oikean nappulan löytämiseen annetaan riittävästi aikaa, mutta väärä ajoitus johtaa välittömästi hengenlähtöön. Joskus olisi mukavaa vain tuijotella passiivisesti etenevää tarinaa. Etenkin Orderissa, koska sen kässäriin on selvästi käytetty muutakin rahaa kuin kahvihuoneen perjantaipullakolehti.

Tylsä ja paikoin jopa raivostuttava pelimekaniikka on puettu äärimmäisen näyttävään teknologiaan ja peliä varten rakennettu maailma vaikuttaa todella kiinnostavalta. Toivottavasti toimintajunaan saadaan muutama lisävaunu ennen kuin se rullaa helmikuussa pääteasemalle.

Ahtaassa toimintaputkessa tapahtuvan ryllistyksen peruskivi on kunnossa, mutta etenkin ärsyttäväksi arvausleikiksi taantuva hiippailu alkaa kiristää pinnaa alta aikayksikön. Näin komeat puitteet ansaitsisivat ympärilleen myös hyvän pelin.

 

Juho Kuorikoski