Ken puuttuu
Peleistä kirjoitetut hyvät kirjat mahtuvat yhteen käteen. Jos varaa on vain yhteen, Kentin Steven pitkäniminen eepos on niistä jotakuinkin paras.
Ultimate History on päivitetty painos Kentin itsekustantamasta kirjasta First Quarter: 25 Years of Arcade Gaming. Se on kunnioitettava opus, joka lähtee flippereiden auringonnoususta ja päättyy Dreamcastin loppuun, aikaan vähän ennen Xboxin julkaisua. Väliin mahtuu järjetön määrä tietoa kolikko- ja konsolipelien historiasta, ja lähes kaikki alan miehet aina Nolan Bushnellista alkaen ovat antaneet haastatteluja. Sonyn Ken Kutaragi on suurin piirtein ainoa puuttuva nimimies.
Kent katkoo historian siipien suhinaa haastattelunsirpaleilla, eikä nippelitiedossa pihistellä. Kerronta on enimmäkseen sen verran sujuvaa, että kirja menee viihdelukemisena. Pioneeriajat, jolloin koko videopelien käsitettä luotiin, kuulostavat nykypeliaikaa paljon vetävimmiltä, ja nostalgiassa on kiva velloa.
Mikään ei ole täydellistä. Ultimatea rampautttaa sellainen pikku puute, että tietokonepelit on käytännössä unohdettu. Niin viihdyttäviä pikku pelejä kuin kolikko- ja konsolipelit ovat, tietokonepelit ovat noin 10 kertaa kiinnostavampia. Hentoinen osuus Atari ST:sta ja satunnaiset tietziggapelimaininnat jonkun Electronic Artsin yhteydessä jäävä ainoaksi anniksi. Sääli, sillä jenkkikonsoleiden ataarisen ajan jälkeen ainoa dramatiikka staattisessa konsolimaailmassa tulee konesodista.
Mutta onhan se aina hauska lukea alkuvuosien Electronic Artsista, joka uskoi peleihin taiteena, vastusti bulkkikamaa ja yritti tuoda tekijöitä esiin. Mielenkiintoisesti pelien ja pelifirmojen historiassa näyttävät kerta kerran jälkeen toistuvan samat virheet.
Siitä ei pääse yli eikä ympäri, että videopeleistä vähänkin kiinnostuneelle kirja on pakko-ostos. Varsinkin "peligurujen" sankan ja kasvavan kaartin soisin tämän lukevan.