Vuonna 1994 ilmestynyt Theme Park oli hetken hauskaa puuhastelua huvipuistojen parissa. Theme Park World jatkaa samaa teemaa, pakollisella 3D-grafiikalla.
Theme Park World on huvipuistoversio Sim Citystä. Pelaajan vastuulla on kehittää Takahikiän Puuhamaasta turistirysä, jonka rinnalla Disneyland kalpenee, työkaluinaan kaikki mahdolliset ja muutama mahdoton laite pomppulinnasta erilaisten karusellien ja kieputtimien kautta vatsaakääntäviin vuoristoratoihin. Vaikka Theme Park World lienee ensisijaisesti tarkoitettu pelaajakansan nuoremmille, viihtyy sen parissa varttuneempikin hiirenheiluttaja, aivan kuten on tosielämänkin huvipuistojen laita.
Kalliolle, kukkulalle
Pelin kulku on osapuilleen seuraava: Alussa maa on autio ja tyhjä, kunnes pelaaja alkaa vedellä pitkin peltoa polkuja ja mätkiä sinne tänne laitteita ja niiden jonotusalueita. Sekaan tungetaan asiakkaiden rahoja houkuttelemaan matkamuistomyymälöitä, ravintoloita ja jäätelökioskeja sekä niiden vastapainoksi vessoja, ettei höykyytettyjen asiakkaiden tarvitse poistaa lounastaan minne sattuu.
Kun vielä palkataan henkilökuntaa siivoamaan roskia, huoltamaan laitteita ja pitämään huolta asiakkaiden viihtyvyydestä ja turvallisuudesta, voidaan avata portit ja alkaa katsella vekaroiden säntäilyä vatkaimesta toiseen.
Näperryspelien tyypilliseen tapaan suurin osa peliajasta kuluu odotteluun, ajoittaisten katastrofien (hajoavat laitteet ja ilkivaltaa harjoittavat raggarit) torjuntaan ja puiston laajentamiseen. Tuotekehitysosasto suunnittelee uusia laitteita ja parannuksia entisiin.
Alkuperäisen Theme Parkin syrjähypyt palkka- ja hintaneuvottelujen sekä pörssikeinottelun maailmaan on unohdettu ja Worldissä keskitytään pääasiaan, puiston rakenteluun. Hyvä niin.
Suurin osa laitteista on kiinteän kokoisia ja muotoisia, mutta vuoristoradat ja muut ajelut voi suunnitella vapaammin. Vuoristoradat rakennetaan tolppien varaan ja kiskoja voi käännellä, väännellä ja kallistella mihin suuntaan tahansa. Saman tolpan kautta rata voi kulkea useammassakin kerroksessa, mikä mahdollistaa hyvinkin luovat ratkaisut. Rata voi myöskin risteillä siellä täällä muiden laitteiden yläpuolella ja lomassa, joskin tällöin käy helposti niin, että se näyttää menevän jonkin toisen rakennuksen läpi: tämä ei haittaa kummankaan toimintaa mutta on hölmön näköistä. Ratoja on paria, kolmea eri tyyppiä, ja luonnollisesti niihin saa myös silmukoita ja muita hirvityksiä. Itse asiassa vuoristoradat ovat pelin parasta antia.
Puistonsa voi lähettää Theme Park Worldin nettisivuille muiden ihmeteltäväksi. Parhaan puiston tittelistä äänestetään ja sivuilta voi myös imuroida uusia laitteita. Niin, ja chattailemaankin pääsee, totta kai, kuulemma jopa Bullfrogin väen kanssa.
Polygoni-Särkänniemi
Hieno Theme Park World kyllä on. Koko puisto on kasattu polygoneista, joten grafiikka on hieman kulmikasta, mutta vastapainoksi sitä voi pyörittää ja zoomailla vallan vapaasti. Asiakkaankin kenkiin pääsee, joko vaeltamaan puistossa ruohonjuuritasolla tai ottamaan tyyppejä laitteista, kaikki saman pelienginen puitteissa. Vuoristoradan kyydissä on kiva katsella ihmisten puuhia alhaalla.
Komean ulkoasun varjopuolena peli käy puiston kasvaessa nopeasti erittäin takkuiseksi. En uskalla arvaillakaan, miten se pyörii valmistajan ilmoittamalla minimikokoonpanolla. Toki grafiikan tasoa ja tarkkuutta voi pudottaa, mutta sinnepä sitten katoaa suurin osa hienoudestakin. Testikokoonpano hyytyi minimitarkkuudella ja maksimidetaljeilla aivan pelattavuuden äärirajoille, ruutu päivittyi pahimmillaan kerran, pari sekunnissa.
Pelaajan rakentelun tuloksena on todellakin teemapuisto, sillä teema valitaan ennen peliä. Teema vaikuttaa siihen, minkä nimisiä ja näköisiä laitteet ja muut puiston rakennelmat ja ympäristö ovat. Sinänsä joka teemassa tarjolla on tismalleen samat laitteet (osin kyllä eri järjestyksessä), mutta teemat antavat kuitenkin vaihtelua ja luovat puistolle kauniin, yhtenäisen ilmeen § sikäli kuin se luonnostaan räikeän kitshisessä huvipuistomaailmassa on mahdollista.
Rakentamaan pääsee neljää puistomallia. Lost Kingdomissa aiheena ovat dinosaurukset, viidakot sekä Etelä-Amerikan intiaanikulttuurit, Halloween World on kauhupuisto, Wonderland äärisöpö kukkien ja eläinten täyttämä maailma ja Space Zonessa teemana on arvatkaas mikä. Alussa on käytettävissä Lost World ja Halloween, muiden ovet aukeavat, kun pelaaja kerää kultaisia avaimia, joita saa palkkioksi onnistuneesta puistonsuunnittelusta.
Peli on kiitettävän bugiton, koko testaamisen aikana ei ilmennyt mitään omituisuuksia, paitsi mainittu vuoristoratojen ja muiden rakennelmien lomittainmeno. Äänet ovat vaisuhkoja, alkuperäisen version hilpeä puklaussamplekin on vaimennettu lähes huomaamattomaksi. Kaiuttimista raikaava muzakki yrittää jonkin verran vaihdella puiston teeman mukaan, mutta koska se on kuitenkin säännönmukaisesti kevyenhilpeää pimputusta, tulos jää vähän kaksijakoiseksi. Kyllä musiikin pitää päällä äänitaustan täytteenä, mutta ei se juuri ylistystä ansaitse.
Tässäkö tämä nyt oli?
Pelin oppimiseen menee Theme Parkia pelanneella noin minuutti, muita opastaa Neuvonantaja, jonka tuhottoman paksu brittiaksentti ja jankuttavat, itsestään selvyyksiä toistavat neuvot kyllä poksauttavat päästä parikin verisuonta ennen kuin keksii, miten sen saa pois päältä.
Käyttöliittymä on toimiva, varsinkin kun oppii näppäinoikotiet. Se kärsii pelin yleisestä raskaudesta, jokainen hiirennapsaus ei tunnu heti menevän perille ja ikkunoiden avautumista joutuu odottamaan hetkisen. Muuten kaikki toiminnot ovat kyllä suht kätevästi saatavilla ja puiston ja sen työntekijöiden ja asiakkaiden tilasta on tarjolla mukavasti informaatiota. Tämän lajityypin peleissä pelaaja ei usein voi olla aivan varma, toimiiko kaikki kuten pitää ja jos ei, mistä kiikastaa, mutta Teemapuistomaailmassa tätä ongelmaa ei pääse syntymään.
Peliä on siis helppo pelata, mutta valitettavasti siinä on myös vähän turhankin helppo pärjätä. Itse onnistuin saamaan pankkitilin miinukselle vain kerran, tekemällä tuhottoman pitkän vesirata-ajelun (jonka peli kyllä sitten noteerasi ja palkitsikin), ja siitäkin selvittiin ottamalla pankkilaina, joka oli maksettu takaisin parissa vuodessa.
Kun taloudesta ei ole huolta, voi palkata aikamoisen armeijan tutkijoita kehittämään uusia laitteita ja kun kaikki on jo keksitty ja rakennettu, alkaa pelaaminen nopeasti käydä tylsäksi. Aina vain isompien ja hurjempien vuoristoratojen kehittely pelastaa puutumiselta joksikin aikaa, mutta vaikkapa Sim Cityjen kaltaisiin näpertelyklassikoihin verrattuna Theme Park Worldin vetovoima himmenee nopeasti.
80
