Ensimmäisessä This Is Footballissa oli niin paljon parannettavaa, että jatko-osa on suorastaan pakollinen. Varsinkin kun aiheena on jalkapallo.
Alkuperäinen This Is Football on varmasti huonoin peli, jonka takia olen menettänyt yöuneni. Ilta illan jälkeen yritin löytää hyviä puolia tästä kehutusta ja puolen miljoonan myyntiin yltäneestä menestysteoksesta, mutta epäonnistuin katkerasti. Odotinkin aika kyynisenä, tarjoaisiko jatko-osa yhtään parempaa palloilua.
Pelattavaa ainakin riittää. Alussa tarjolla on vain osa yhteensä 35 kilpailumuodosta, mutta menestyksen kautta yhä uudet turnaukset aukeavat pelattavaksi.
Osa turnauksista, liigoista ja cupeista on aitoja (Englannin valioliiga, maailmanmestaruusturnaus jne.), loput höpönlöpöä, mutta toteutustapa on kaikissa ankea. Ensinnäkin kansainvälisiä joukkueita on liian vähän, Afrikan tai Aasian cupia ei kovin monipuolisena pelata kun maita on kahdeksan. Tilastoja ei ole, vaan sarjataulukko on ainoa pelaajalle välittyvä informaatio. Turnauksissa ei ole paljonkaan järkeä, kun saman alkulohkon ykkönen ja kakkonen voivat kohdata jo heti ensimmäisellä jatkokierroksella.
Pikajuoksua vai jalkapalloa
Kehnon kuorrutuksen kyllä kestäisi, jos otteluosuus toimisi täydellisesti. Jo tietokoneen masentava tekotyhmyys yksinään pilaa kaiken peruuttamattomasti, sen ohjastamat ukkelit ovat nimittäin tyhmempiä kuin pässit sekä omalla että vastustajan puolella.
Tietokoneen pelitaktiikka on äärimmäisen yksioikoista kautta linjan. Poikittaissyötöt ovat sen käsityskyvyn ulkopuolella, ja pystysyöttöjäkin se pyrkii välttämään - kone jyrää läpi keskeltä kenttää "rämpyttämällä" juoksunappulaa. Mitä vaikeampi taso, sen kovempaa kone juoksee ja omat miehet seisovat paikallaan kuin tatit.
Puolustaminen perustuukin siihen, että ensin otetaan lähin mies kontrolliin, hakataan spurttinappia kuin hullu ja jos taklaus epäonnistuu, vaihdetaan miestä ja aloitetaan alusta. Sormi väsyy vaikeimmilla tasoilla jo ennen puoliaikaa, jolloin omassa päässä alkaa vääjäämättä ropista.
Jos haluaa hauskuuttaa itseään, kannattaa luovuttaa ohjattavan pelaajan vaihtaminen tekoälyn harteille. Silloin kontrolli pomppii hektisesti pelaajasta toiseen, eikä mikään estä vastustajan miekkosta jolkottelemasta pilkulle ja laukomaan palloa sataprosenttisen vastustamattomasti alakulmaan.
Paitsioansan voi laukaista koska tahansa, mutta kun tietokone syöttää aniharvoin, toimii se aina vastustajan hyväksi. Koska tietokone ei riko sääntöjä juuri koskaan, ei sinänsä loogisesti toimivaa vapaapotkusysteemiä pääse yksinpelissä edes kokeilemaan. Ja filmauskin johtaa aina keltaiseen korttiin, joten mitäpä sitä turhaan näyttelemään.
Taktiset elementit ovat luku sinänsä. Johtoasemansa pystyy säilyttämään monta kymmentä virtuaaliminuuttia köpöttelemällä hitaasti kohti omaa maalia - kukaan ei ryntää hitaasti kävelevän pelaajan kimppuun ennen kuin hän on oman maalinsa sisällä.
Pelaajien animaatiot ovat ikuinen yrmeä ilme poislukien melko eläviä ja grafiikka muutenkin asiallista. Kontrollit ja syöttöpeli toimivat periaatteessa hyvin, mutta jäävät pakosti taka-alalle syöpäisen tekoälyn ansiosta. Onkin tavallaan surullista, että täysin kelvollinen pelimoottori on hukattu jo toista kertaa tämänkaltaisen roskan alustaksi.
Vaikka This Is Footballin toinen tuleminen onkin parempi kuin ensimmäinen, nostan punaisen kortin jokikiselle pelin tekijöistä. Toivon vilpittömästi etteivät he saa tehdä enää kolmatta jalkapallopeliä.
58
