Sonyn jalkapallopeli kamppailee ammattilaistyylillä: Sen sijaan, että tilanteet pelattaisiin loppuun, This is Football 2003 heittäytyykin rangaistusalueella.

Kotikenttäedusta huolimatta Sonyn näkemys lajien kuninkaasta taistelee PS2-markkinapallon hallinnasta tukalassa raossa. Nilkoille liukuu nappulat edellä EA Sportsin suosittu FIFA-sarja pahimmillaan monta kertaa vuodessa, ja edestä intiimialueita potkii polvella Konamin Pro Evolution Soccer, josta puhuttaessa ylistyssanoilla on tapana loppua kesken.

This Is Football reagoi kovaan peliin lajille tyypillisesti. Sonyn futispelin erikoisuus on olennaisena osana jalkapalloiluun kuuluva, mutta peleissä harvemmin nähty filmaus. Heittäytymisnappi johtaa yleensä keltakortin vilauttamiseen näyttelijälle, mutta onnistuinpa pari kertaa kalastamaan vaparin aivan rangaistusalueen tuntumasta. Moinen on varsinkin kaksinpelissä hauskaa.

Jos kaupallinen menestys ratkaistaisiin puhtaasti joukkueiden määrällä, This Is Football olisi vahvoilla. Siinä on noin 80 maajoukkuetta (myös Suomen), 15 tunnetun liigan (joissain tapauksissa myös alempien sarjatasojen) seurajoukkueet sekä parhaat seurat niistä liigoista, joita ei ole mukana kokonaisina. Lisenssi on pelaajien nimien osalta kattava, joukkueet taas esiintyvät parhaimmillaankin vain kotikaupunkinsa nimellä.

Pelivaihtoehtoina on harjoitusottelun lisäksi seurajoukkueille kokonainen kausi ja maajoukkueille erilaisia turnauksia. Jos valmiit kokonaisuudet eivät miellytä, voi rakentaa omien mieltymystensä mukaisen koitoksen. Uramoodissa johdetaan kuriton koululaisrykelmä vuosien mittaan aina Euroopan valloitukseen asti, ja aikawarppaus-tilassa nostalgikot pääsevät ohjastamaan männäaikojen tähtisikermiä, kuten 70-luvun Arsenalia tai 80-luvun AC Milania.

Tyylilajina arcade

Jalkapallopelien värikkäällä poliittisella kartalla This Is Football sijoittuu kevyelle laidalle. Syötölle tai laukaukselle ei saa määrättyä voimaa tai muita ominaisuuksia, vaan napin painallus syöksee guugelin viuhuen jalasta, jossa pallo muutoin pysyy kuin liimattuna hulluimpienkin kikkailuiden aikana.

Koska kierre määräytyy syöttöihin automaattisesti, pelinrakentelu on yhtä juhlaa. Nahkakuula löytää maata pitkin tiensä vastaanottajalle lähes poikkeuksetta, vaikka välissä olisikin vastustaja. Kätevät nuolet, jotka osoittavat missä päin miehet ruudun ulkopuolella majailevat, helpottavat tehtävää entisestään.

Pallo on syytä pitää alati liikkeessä, sillä tuomari sallii älyttömän rankan kontaktipelin. Pallon suojaaminen selkänsä puolustajalle kääntämällä ei auta. Pelaajan runttaaminen on sallittua mistä suunnasta tahansa, jos ei käytä liukutaklausta tai tahallista rikkomista. Niille on oma nappinsa, jonka painamisesta saa suihkukomennuksen alta aikayksikön.

Erikoistilanteet jatkavat yksinkertaistetulla linjalla. Vapaapotkut tuntuvat suuntautuvan kohti maalia, vaikka yrittäisi potkaista tahallaan ohi ja varsinkin kulmat ovat ikonisyöttöä käyttäessä epäinhimillisen tarkkoja. Lyhyenä annetut kulmat tosin osoittautuvat tehokkaimmiksi, koska puskemalla tai volleystä maalikehikon väliin ei tahdo osua millään.

Tekoäly puolustaa ärsyttävän hyvin. Sen harhauttaminen onnistuu ainoastaan turvautumalla kikkanappiin, muuten kone ottaa lähitilanteissa armotta pallon pois tuuppaamalla hyökkääjän kumoon ilman sen kummempia seremonioita. Koneen ohjastaman puolustajan voi onneksi komentaa ottamaan pallon pois tekoälyhyökkääjältä, mikä syö tehon koneen hyökkäyspeliltä.

Arpista karismaa

Läheltä katsottuna pelaajien kasvot näyttävät rokonarpisilta, mutta ainakin kuuluisimpien pallistien osalta tunnistettavilta. Kauempaa katsottuna pelaajat liikkuvat pieni kulmikkuus pois lukien sangen tyylikkäästi. Kuvitteelliset, mutta näyttävät stadionit luovat mukavasti tunnelmaa.

Kuvakulmia on tasan kaksi kolmella variaatiolla per kamera, mutta vakavaan pelaamiseen soveltuu vain päätynäkymä (ja siitäkin oikeastaan vain kaukaisin versio), kiitos kentän sivulla olevan kameran liian matalan kulman.

Äänistä ei riitä kertomista jälkipolville, tömpsin kuulostaessa tömpsiltä ja jumpsin jumpsilta. Yleisö mölisee omiaan ja selostajaa kuuntelee tulematta hulluksi paitsi tiukoissa tilanteissa, kun miekkonen alkaa kirkua.

This Is Football on nykymuodossaan, helposti omaksuttavana ja pienissä erissä mukavana pallotteluna, kaukana sarjan ensimmäisistä osista, joita erityisen ilkeät diktaattorit käyttävät vieläkin kidutuskammioissaan. Suurta positiivista vaikutusta 2003-versio ei onnistu tekemään, sillä Pro Evolution Soccerin hellimä psyyke yksinkertaisesti kaipaa enemmän kuin keskivertoa.