Ennen kesälomataukoa halusimme pelata vielä kerran pari jotain rentoa ropea. Terassille kutsuttiin kokoon Pätevä Konkari Tiimi (tm), ja hetken miettimisen jälkeen Antti ehdotti road movie -ropea, alan leffojen tapaan tietyn hahmoporukan matkaa sinne tai tänne.
Ajallisesti peli sijoittuu nykyaikaan ja paikka on kaikkien valtateitten äitimaa, Yhdysvallat. Tarkkojen sääntöjen asemasta pääpaino tapahtumissa on hahmojen tekemisillä, sanomisilla ja esiintymisellä. Ominaisuuksilla ja taidoilla on vain suuntaa-antava merkitys, ja nopanheittoja pelissä käytetään mahdollisimman harvoin.
Merkittävä etu on pelin joustavuus pelaajien suhteen. Perinteisessä seikkailussa yhden-kahden pelaajan satunnainen poisjääminen voi aiheuttaa ongelmia. Ovatko hahmot silti mukana ja jos ovat, kuka heitä pelaa? Pj, muut pelaajat vai kulkevatko he vain zombeina mukana? Nyt pelaajan hahmo vain jäi kyydistä joko syyn kertoen tai kertomatta. Samaten mukaan voi tulla joku satunnainen matkaaja
Säännöistä viis - matkaan siis
Näillä eväillä Hanski väsäsi On the Road -rpg:n. Suurin työ oli taustatiedon ja tapahtumien luomisessa. Uutta sääntösysteemiä oli turha alkaa miettiä. OtR:n systeemin pohjaksi Hans kelpuutti Unknown Armiesin suhteellisen yksinkertaiset säännöt, jotka osoittautuivat peliin varsin sopiviksi. En tiedä, paljonko Hans oli niitä muokannut tai selkeyttänyt, mutta eipä niitä kovin paljon pelissä tarvittukaan.
Peli toimi hienosti. Alussa jokainen meistä neljästä valitsi yhden kahdeksasta valmiiksi tehdystä hahmosta. Hahmomme ulkonäön ja yksityiskohdat saimme valita vapaasti, vain muutamat perusasiat olivat valmiina lomakkeissa, kuten myös taitomme. Sen jälkeen Hanski kuvaili lyhyesti meille historiamme ja kertoi, miksi ja kuinka hyvin tunsimme toisemme. Kuulimme myös tämänkertaisen tavoitteemme, joka oli armeija-aikaisen kersanttimme kokoon kutsuma tapaaminen. Matka ei ollut hirmuisen pitkä, alle viikon reissu lähellä Las Vegasia olevaan pikkukaupunkiin.
Kiinnostavana lisänä jokaisella hahmolla oli oma pikku tehtävä, tavoite tai salaisuus, josta ei tarvinnut kertoa muille. Oma hahmoni Bobby oli peliveloissa isoille pojille ja hän voi kuitata velan viemällä paketin Vegasiin. Bobbyn arvion mukaan paketti sisälsi huumeita, mutta järkevänä (?) kaverina hän ei asiaa tarkemmin tutki.
Vain elämää, ei sen enempää
Sitten tien päälle. Kukaan hahmoistamme ei ollut erityisen rikas (silloinhan olisi menty lentäen ja koko peli olisi jäänyt pelaamatta!), joten kulkuneuvonamme toimi viidensadan taalan farmari-Chrysler, jotta olimme sahanneet katon irti. Hupaisaan avoautoon virkavalta kiinnittikin huomiota sen verran, että hyvä selitystaito oli tarpeen.
Bobbya hiukan hirvitti, jos ihan sattumalta joku huumekyttä olisi ratsannut automme. Muuten pelin tapahtumat olivat perinteiseen fantsu- tai kybersessioon verrattuna hyvin tavanomaisia, sellaista mitä pitkällä ajomatkalla yleensä tapahtuu. Sikspäkkejä, levotonta herjaa, huoltiksia, safkaa, äreitä rekkakuskeja, bemarijuppeja, ilkeitä poliiseja, bimboja liftareita ja niin eespäin.
Haasteiden ja "vihollisten" tavanomaisuus ei ollut puute. Koska koko skenaario oli niin maanläheinen, oli hahmoihin ja koko pelaamiseen helppo samaistua. Pienenä yllätyksenä kaikki pelaajat eläytyivät hahmojensa rooleihin jopa paremmin kuin edellisessä fantasiakampanjassamme. Ilmeisesti on helppoa "olla hahmo" silloin, kun ei ole turhia sankarin paineita eikä alituinen kuolemanvaara jolkottele kantapäillä.
Positiivista oli selkeä tavoitteellisuus. Kampanjan päämäärä oli selvä, eikä pelaajien/hahmojen tarvinnut jatkuvasti miettiä tai muuttaa tavoitetta. Kohti etelää mentiin ja that's it. Matkalla sitten sattui mitä tapahtui ja siitä koko juttu muodostui. Loppukesällä ilmeisesti jatkamme samaa peliä, sen verran hyvä maku tästä parin kerran kokeilusta jäi.
