Mielipuoli uhkaa tuhota maailman, mutta valopyssyllä pahat sedät voi paukutella pois eikä edes kampaus mene sekaisin.
Namcon Time Crisis 3 ja Segan House of the Dead 3 taistelevat tämän hetken valopyssykuninkuudesta. Kun Sega luottaa splatteriin, Namco panostaa vauhtiin. Yksinoikeudella PlayStation 2:lle kolikkohalleista käännetty versio on kiitettävän uskollinen esikuvalleen.
Time Crisis -sarjan perusidea on pysynyt samana alusta eli vuodesta 1996 lähtien, mutta yllättäen sen nerokkainta oivallusta ei ole liiemmin muihin paukutteluihin kopioitu. Sankari kyyristelee suojassa ja nousee ampumaan vain aseen kyljessä olevaa nappia painamalla. Tämä tuo peliin ripauksen taktikointia, sillä pahimman tulimyrskyn voi kaikessa rauhassa odottaa laantuvan.
Meno on koko ajan yhtä hengästyttävää kuin tiukimmissa toimintapätkissä. Kamera kulkee ennalta määrättyä reittiä ja pahikset pomppaavat esiin aina samassa kohtaa. Joitakin esineitä kuten tynnyreitä ja vihollisen kulkuneuvoja voi ampua hajalle bonusten toivossa.
Suurin uudistus edelliseen osaan on aseiden monipuolinen käyttö. Nyt pistoolin rinnalle saa konepistoolin, haulikon tai raketinheittimen. Aseen vaihto tehdään kyykyssä liipaisinta naksuttelemalla. Parannus on pieni, mutta sitäkin onnistuneempi.
USB-porttiin liitettävä Namcon G-Con2 on pelivälineistä paras, mutta homma toimii mainiosti myös vanhalla PSOnen GunCon-45:lla. Padilla pelaamista ei voi suositella kuin äärimmäisessä hätätilassa, jos silloinkaan. Ennen valopislarin esille vetämistä kannattaa varmistaa, että televisio on perinteinen 50 hertsin malli.
Veretöntä paukuttelua
Kaksi valopyssyä saa kytkettyä samanaikaisesti, mutta testiversio kaatui muutaman minuutin pelaamisen jälkeen. Toivottavasti ongelma on korjattu myyntiversioon. Jaetulla ruudulla molempien kuva-ala kutistuu postimerkin kokoiseksi, joten kovin hauskaa ei tuplaräiskyttely ole. Myös linkkipeliä tuetaan, mutta se vaatii FireWire-kaapelin, toisen konsolin plus television sekä oman pelin ja pyssyn.
Kolme kenttää on jaettu kolmeen jaksoon, joiden läpipeluu onnistuu reilussa puolessa tunnissa. Ihan heti ei lopputekstejä pääse näkemään, sillä alussa peliroposia on vain muutama. Kerta kerralta virtuaaliset kolikot karttuvat, kunnes koko tarinan voi läpäistä loputtomilla elämillä.
Palkinnoksi ahkera paukuttelija saa ylimääräisen pelastustehtävän, jossa käskytetään vaihteeksi naista. Alicia Winstonin tarina on melkein alkuperäistä Dunaway & Lambertin kohellusseikkailua parempi. Alician osuudessa on esimerkiksi mainio kiikarikivääriosuus, jossa jopa joutuu tähtäämään.
Kovin realistiseksi ei Time Crisis 3:sta voi haukkua, sillä perussolttujen seassa pomppii superninjoja ja yliluonnollisen kestäviä pomoja, jotka vaativat perinpohjaista kurittamista, eivätkä kuole sittenkään. Verta tai muutakaan visvaa ei ruudulla nähdä, vaan kaverit haihtuvat kuoltuaan siististi pois.
Jälki on aavistuksen verran siloisempaa kuin kakkososassa. Häiritseviä sahalaitoja ei juuri näy ja kuvan vilkkuminen on käytetyn valopyssytekniikan syytä. Eeppinen musiikki sopii hyvin tunnelmaan, vaikka se hukkuu usein paukkeen alle.
Vaikka Time Crisis 3 ei avattavista lisäherkuista huolimatta ole maailman pitkäikäisin peli, se on taattua toimintaa ensisekunnista loppuanimaatioon. Valopyssyttely on parasta arcadehupia mitä olohuoneessa voi harrastaa. Lisäksi se on erinomainen syy olla hankkimatta uutta 100 hertsin televisiota.
90
