Jos minigunilla pikkuleipiä jahtaava kiinalainen kokki on mielestäsi hauska, Free Radical Designin Time Splitters 2 on räiskintäpeli juuri sinulle. Harvinaista herkkua Kultasilmille, räiskittynä muttei sekoitettuna.

Edes näin hyvän räiskintäpelin kohdalla en muista, miksi vihulaisia jahtaan. En tietäisi sitä vieläkään, ellen olisi joutunut ottamaan asiasta selvää arvostelua varten.

Eletään vuotta 2401 avaruusasemalla, kun ilkeä avaruudesta saapuva timesplitters-laji päättää tehdä ihmiskunnasta selvää. Ihmiskunta lähettää eliittisotilaansa matkalle ajassa ja paikassa. Heidän tehtävänään on noutaa yhdeksän aikakristallia, jotta historia muuttuisi ja ihmiskunta säästyisi.

Ilmiselvästi Free Radicalin koodaajat ovat vain halunneet kehittää täysin erilaisia kenttiä, jotka on pultattu kokonaisuudeksi taustajorinalla. Juoni on jokaisessa kentässä sama. Pelaaja ampuu viholliset, löytää aikakristallin ja palaa vuoteen 2401 valitsemaan seuraavaa kenttää. Pari poikkeusta perussääntöön toki on, esimerkiksi muodikasta hiiviskelyä ja varjostusta on sitäkin luvassa.

Story-muodossa on yhdeksän vaivaista kenttää, mutta ne ovat sitäkin kekseliäämpiä. Päätarinan vetää läpi illassa, jos oikein kiirettä pitää. Tapahtumat käynnistyvät vuoden 1990 Siperiasta päätyen bladerunnermaiseen Neo Tokioon, kieltolain aikaiseen Chicagoon, salaperäiselle planeetta X:lle ja Pariisin Notre Dameen.

Jälkimmäisin on suosikkini. Eräässä kohdassa pääsee taistelemaan zombeja (tai jotain) vastaan yhdessä kyttyräselän kanssa. Kun matsi on ohi, Quasimodo häipyy juuri pelastetun neidon kanssa elämään onnellisena elämänsä loppuun asti. Sitten näyttämölle saapuu jättiläismäinen hirviö, joka on näyttävä kuin saunapuhdas morsian ja pelottava kuin humalainen Tony Halme homobaarissa. Kohkaus päättyy keskelle synkkää myrskyä Notre Damen katolle, ja fiilis on uskomaton.

Varttituntiin mahtuu kolme unohtumatonta pelihetkeä, mikä on kaksi enemmän kuin useimmissa perusräiskinnöissä koko pelissä. Kentistä näkee, että sama porukka oli aikoinaan tekemässä Rarella Nintendo 64:n klassikoita GoldenEye ja Perfect Dark.

Tahtoo ystäviä, edes yhden!

Time Splitters 2 saa palkinnon vuoden loogisimmasta ja vaistonvaraisimmasta ohjaussysteemistä. Mukana ei ole mitään turhaa, ei edes hyppyä, vain kaksi tulitusnappia, tähtäinnamikka, lataaminen ja sekalaisten toimintojen (esimerkiksi ovien avaaminen) näppäin. Kahden tatin ohjainsysteemi menee selkärankaan sukkelasti kuin limainen hirviö Cronenbergin Shiversissä.

Grafiikka on parasta, mitä PlayStation 2:lla on nähty, vaikka ruudunpäivitys pyörii 60 ruutua sekunnissa myös moninpelissä. Tehoja riittää myös kikkailuun, sillä kuvaruutua hakkaava sade on turha, mutta upea efekti. Räiskintä-äänissä ei ole valittamista ja musiikit vaihtuvat kentän teeman mukaan. Musiikki kannattaa pitää päällä, muuten peli pysähtyy Aztec-kenttään.

Turhan lyhyen tarinan lisäksi yksinpelaajalle on myös arcade- ja challenge-tehtäviä, joista ensimmäinen on sinkohippaa isoissa lystikkäissä kentissä. Challenge-tehtävät ovat monipuolisempia ja vaativampia. Niissä pitää esimerkiksi kulkea maalitaulurata kaataen roistot ja säästäen mummot tai napsia zombeihin pelkkiä otsaosumia. Helppokäyttöinen kartantekosysteemi pidentää pelin ikää. Mapmakerin käyttäminen on helppoa ja hauskaa, ja monipuolisuutta systeemistä löytyy ihan tarpeeksi.

Kimpassa kivempaa

Time Splitters oli PlayStation 2:n ensimmäinen kunnollinen räiskintä. Yksinpeli tuntui vähän steriililtä ja vasta moninpelinä Time Splitters heräsi eloon. Kaava toistuu, sillä jatko-osan hauskin pelimuoto on co-operative-vaihtoehto, jossa yksinpelin tarina ja kentät käydään läpi jaetulla ruudulla kahden pelaajan tiimityöskentelynä. Systeemi on syvällisempi miltä kuulostaa ja hauskempi kuin sirkuspellejen pikkujoulujatkot.

Enintään neljän pelaajan moninpeleissä pystyy säätämään kaikkea mahdollista liikkumisnopeudesta tekoälyn ohjaamien vihollisten vaikeuteen. Pelimuotoina on niin deadmatchia, kassin sieppaamista kuin joukkuepeliäkin. Jos pelinörtillä on yksikin kaveri, Time Splitters 2 tekee heistä erottamattomat.

Ruutua ei tarvitse edes jakaa, sillä neljä konsolia voi linkittää toisiinsa ja aloittaa todelliset tuho-orgiat. Tämä tosin onnistuu vain PS2-versiossa. Kun kaikki pelimuodot ja pelatessa avautuvat palkinnot lasketaan yhteen, aseita on kaikkiaan satakunta ja pelattavia hahmoja jotakuinkin saman verran. Ihmisten lisäksi voi ohjata esimerkiksi apinaa, erilaisia hirviöitä ja robotteja.

Jos Time Splitters 2 olisi vain yksinpeli, se keräisi pääasiassa kehuja ja vähän moitteita lyhyydestä. Onneksi lukuisat moninpelivaihtoehdot tekevät siitä seuraaviin uintikeleihin kestävän huvin. Kokonaisuudessa on luonnetta ja huumoria eikä meno ole pelottavaa verenroiskintaa, vaan yksinkertaisesti silkkaa action-lystiä. Mikäli harrastaa moninpeliräiskintää samalla koneella, parempaa vaihtoehtoa ei PS2-peleistä löydy.