TimeSplitters-räiskintäsarja jakaa aikaa ja pelaajia. Onko tulevaisuus tällä kertaa täydellinen?

Vuonna 2401 timesplitters-rotu päättää tuhota ihmiskunnan rassaamalla aikaamme. Vin Dieseliltä näyttävä machosoturi Cortez matkaa eri aikakausissa jahtaamassa ajanronkkijoita. Eivät sitten kokonaista armeijaa lähettäneet, vaikka kyseessä on ihmiskunnan tulevaisuus.

Yhteistyössä on voimaa

Future Perfectissä on satsattu aiempaa enemmän kahvia ja kolajuomia Story-moodin yksinpeliin. Tapahtumat sijoittuvat vuosien 1914 ja 2401 väliin, välillä käydään esimerkiksi keskiaikaisessa linnassa. Tarinan edetessä Cortez kohtaa erilaisia apureita, jotka ovat ihan oikeita persoonallisuuksia. Tarinamoodin 13 kenttää ovat selvästi aiempaa laajempia ja niihin on saatu mahtumaan hulppea määrä toimintaa, jossa on jatkuvasti vaihtelua. Eri aikakausille sijoittuvien irtokenttien asemasta kokonaisuus on yhtenäisempi.

Tästä huolimatta Free Radical Design lupaa pelin pyörivän kaikissa konsoleissa 60 kuvaa sekunnissa. Siltä ainakin PS2-versio näyttää. Teknisenä saavutuksena TimeSplitters: Future Perfect herättää kunnioitusta, paitsi äänipuolella, jossa ei ylletä stereota parempaan suoritukseen.

TimeSplitters: Future Perfect ei keksi pyörää uudelleen ja varastaa armotta, mutta toimivasti tyylilajin parhaimmistosta. Nintendo 64:n GoldenEye on tekijöille tuttu, halomaiseen tyyliin Cortez voi ajoneuvoissa tarttua joko kulkuvälineen rattiin tai konekivääriin kaverin hoitaessa toisen. Alkupuolen mainiossa osuudessa Cortez suojelee tarkkuuskiväärillä apuriaan, kun tämä käy varastamassa kaksikolle valepuvut.

Aikamatkailun paradokseja en kehota miettimään kovin tarkkaan. Miltä kuulostaa esimerkiksi seuraavanlainen logiikka: Cortez saapuu lukitun oven luokse. Hän kohtaa itsensä, joka saapuu aikaportin kautta minuuttien päästä tulevaisuudesta. Tulevaisuuden Cortez antaa avaimen itsensä menneisyysversiolle. Cortez avaa oven ja löytää hetken päästä avaimen, jonka hän antaa lukkoa oven luona harmittelevalle menneisyyden itselleen.

Pää tulee kipeäksi vähemmästäkin. Peli ei kerro suurta scifi-tarinaa, vaan on itsekin tietoinen höpsöydestään. Ilmiötä kutsutaan huumoriksi, tarkemmin sanoen itseironiaksi.

Lataa ja ihaile

Moninpelin mahdollisuudet ovat lähes rajattomat. Arcade-pelimuodon sinkohippaa voi käydä 13 sääntöpaketilla lähes 20 miljöössä. Kun pelattavia hahmojakin on lukuisia, moninpelimahdollisuudet eivät lopu hetkessä.

Mikäli pelattava loppuu kesken, mukana on helppokäyttöinen karttaeditori, jolla voi väkertää uusia kenttiä. Muiden tekemiä karttoja voi ladata netistä, mikä on yleensä harvinaista herkkua konsolipuolella. Nettiominaisuuksia en päässyt testaamaan, mutta historian huomioon ottaen siinä tuskin on valittamista.

Kolmas TimeSplitters on vakuuttavaa työtä, komea intensiivinen räiskintäpeli runsain ekstramaustein. PS2:n paras 3D-räiskintä saattaa hyvinkin olla tässä. Ainakin joillekin.