Titanfall
Katto-Kassinen
Nettiräiskinnöissä ajoneuvot ovat vähän meh, mutta Titanfallissa ne ovatkin täysin mech!
Respawn-firma saa aloittelevaksi pelitaloksi harvinaisen paljon huomiota. Kyse ei ole maailman suurimmasta mysteeristä, sillä Respawn on Call of Duty -sarjan isien, Jason Westin ja Vince Zampellan, uusi firma, joka työstää parhaillaan Titanfall-nettiräiskintää.
Scifiräiskintä Titanfall sijoittuu kauas tulevaisuuteen, jossa ihmiskunta on laajentanut elintilansa muihin tähtijärjestelmiin. Interstellar Manufacturing Corporation (IMC) hallitsee siirtokuntia, joiden itsenäistymispyrkimysten puolesta taistelevat miliisijoukot käyvät avointa sotaa IMC:n palkka-armeijaa vastaan. Amerikkalaispelaajaa hämmentävästi sodassa ei tunnu olevan hyviksiä.
Taistelutivarit
Pelasin Titanfallia kaksi moninpelimatsia Kölnin elokuisilla Gamescom-messuilla, ja ainakin ensikohtaamisen perusteella fiilikseksi jäi positiivinen kuva. Taistelukentällä yhdistyvät parkourmainen, nopea kiitäminen ja miehekkään metalliset mechit. Jatkuvuutta haetaan paitsi varustegrindillä myös dynaamisella moninpelikampanjalla, jossa on tekijöiden mukaan jopa juoni.
Demossa hahmot jaettiin kolmeen eri luokkaan: rynnäkkökiväärillä varustettu perusmosuri, kranaattikiväärillä varustettu tulitukimies ja sinkomies, jonka ampuma-aseena oli vain lähitaisteluun soveltuva haulikko. Uusia hahmoluokkia avautuu pelaamalla, ja varusteita muokataan kokemuspisteillä. Kokonaan omiakin luokkiaan pystyy luomaan, jolloin hahmon aseet ja varusteet saa valita vapaasti. Aseet eivät olleet valopalloja ampuvia diskosinkoja, vaan ne edustivat maltillista Alien-leffojen scifiä.
Hahmon lisäksi valitaan, millaista titaania eli kävelevää taistelurobottia käytetään. Demokentässä jako oli sama kuin hahmoillakin. Ihmisiä vastaan soveltui taistelutitaani gatlingilla, tulitukea varten oli kranaatinheittimellä aseistettu titaani ja varsinaiseen titaanien taistoon raketinheitinrobotti. Pelaamalla saa titaaneilleen uutta kivaa.
Bäfässä ajoneuvot ovat minusta aina olleet vähän tylsiä. Parempia tankki- ja lentopelejä on (ollut) olemassa maailman sivu, joten pöristelyn olen jättänyt muille ja ryynännyt itse puskassa. Titanfallin suurin juttu oli, että mechan ohjaaminen ei itse asiassa eroa perusräiskimisestä juuri lainkaan. Kolmimetrinen taistelurobotti on ihmistä hitaampi eikä hypi seinille. Ohjaustapa säilyy, mutta fiilis on eri. Titaani on kuin liikkuva bunkkeri, joka sijoittumisellaan pystyy sulkemaan viholliselta pääsyn kokonaiselle kadulle.
Mikä on yllättävää, titaanin ohjaimissa Titanfall tuntuu perusräiskinnältä. Mechin ulkopuolella ukko pystyy juoksemaan ja loikkimaan rakettirepulla rakennusten välillä, jopa mariomainen tuplaloikka onnistuu. Tekijät sanovat hakevansa liikkumiseen tribesmaista taitoelementtiä, jossa peruspelaaja tuhertaa katutasolla ja hyvät leviävät seinille. Idea on juuri toisinpäin kuin yleensä.
Demokenttä tuntui aluksi ahtaalta, kunnes aloin hyppiä seinille. Yläkerran ikkunoiden, kattorakenteiden ja parvekkeiden viidakko avasi kenttään kolmannen ulottuvuuden. Kaikkien kentän talojen sisälle pääsee, mutta portaita pitkin kipittäminen on paljon hitaampaa kuin ulkoseinää pitkin juokseminen.
Verkkaisuutensa takia titaanit tuntuvat olevan hyvin tasapainossa, sillä maanpintaan sidottujen sotakoneiden tulilinjalle jääminen on aina soturin oma valinta. Lisäksi mechit ovat heikkoja ylhäältä tuleville iskuille, sillä sotakoneen niskaan voi hypätä repimään panssarilevyjä irti. Ei ehkä realistista, mutta hauskaa siihen asti, kunnes mech-pilotti käynnistää vastatoimet, kuten lamauttavan sähköisen plasmapilven.
Titaanit ovat paljasjalkaista ihmissoturia kestävämpiä, joten ne kääntävät ottelun voimasuhteet, eikä sotakoneita saa käyttöönsä milloin vain. Vihollisia tappamalla, tavoitteita täyttämällä ja kohteita valtaamalla titaanin laskurin aika putoaa nopeammin. Kun laskuri piippaa nollaa, titaanin dropship saapuu paikalle ja tuo titaanin tarvittaessa kentälle. Pelaaja voi itse päättää, kiipeääkö ohjaimiin vai jättääkö titaanin oman onnensa nojaan, jolloin mech seuraa tekoälyn ohjauksessa ja ampuu automaattisesti pelaajan maaleja.
Se on ansa
Titanfall perustuu Valven Source-moottoriin, jolla Portal 2 -pelikin tehtiin. Ei siis mitään mullistavaa seuraavan sukupolven tekniikkaa, vaan pari vuotta vanhaa pc-kamaa. Respawnilaiset tosin vakuuttivat, että Valven pelimoottoria on muokattu raskaalla kädellä. Valaistus on tehty kokonaan uudelleen ja kaikki työkalut, kuten kenttäeditori, ovat omia, eivät Sourcen mukana tulleita.
Pc- ja Xbox One -versioiden lisäksi Titanfallista tehdään myös Xbox 360 -käännös, mutta se jää toisen tiimin hommaksi. Xbox 360 -version mahdolliset rajoitukset selviävät myöhemmin eikä yksityiskohdista haluttu puhua. Xbox One -aikakaudella kaikki nettipelit pyörivät dedikoiduilla servereillä, mutta Xbox 360 -version serverien toiminnallisuus on vielä kysymysmerkki. Se ei ole ihan pikkujuttu, sillä Titanfallissa ei ole yksinpeliä lainkaan.
Yksinpeli jätettiin pois tarkoituksella, koska Respawnissa laskettiin, että yksin- ja moninpelit tekemällä toinen jäisi pahasti paitsioon. Tiimissä ei riittäisi rahaa, aikaa eikä väkeä tehdä molempia täysipainoisesti. Pelisuunnittelussa päädyttiin ratkaisuun, jossa asiat yhdistettiin.
Respawnin suurena visiona on, että moninpelinäkin Titanfall kertoo tarinan. Titanfallissa on perinteinen moninpeli yksittäisine matseineen, mutta myös tehtävästä toiseen etenevä kampanjamoninpeli. Kampanjatehtävä esimerkiksi alkaa kohtauksella, jossa vankia kuulustellaan tai vetäytyvät soturit kantavat haavoittuneita turvaan taistelusta. Kun oma taistelu alkaa introlla, vastapuoli seuraa vastaavaa esitystä toisen armeijan näkökulmasta. Matsin lopussa hävinnyt puoli evakuoidaan kentältä seuraavaan taisteluun.
Yksittäisten matsien lopputulokset eivät vaikuta tarinaan, vaan tarinallisuuden on tarkoitus luoda taustaa, syvyyttä ja fiilistä maailmaan. Kerronnalliset kikat kuulostavat samantyylisiltä kuin esimerkiksi Half-Lifessa, joten pelaajien pitää itse koota tarinan rippeet irrallisista osista. Messudemon kampanjamatsissa pelastettiin panttivankeja tai yritettiin estää vapautus. Tarina häilyi kuvan laidalla, jossa NPC-hahmot selittivät tilanneraporttia ja kertoilivat taustaa tapahtumille kesken tulitaistelun. Kuunnella saattoi, jos oli aikaa.
Gamescom-messuilla Titanfall tuntui keräävän eniten positiivista huomiota. Ei ihme, sillä pelattavana ollut kenttä oli vauhdikas ja menevä ja tuntui pyörivän sujuvasti, vaikka julkaisupäivä on vasta keväällä. Syvyydestä on vielä vaikea sanoa mitään, sillä jatkuvuudesta kertoi vain ruudulla pomppineet kokemus- ja rahapisteet.
Ainakin nyt näyttää siltä, että respawnilaisten ei kannattanut jäädä vanhaan duunipaikkaansa Call of Duty -koiriksi.
Tuukka Grönholm
PC, Xbox One, Xbox 360
Ilmestyy keväällä 2014
