Kaivakaa esiin pizza, muuttakaa viemäriin ja huutakaa: "Cowabunga!" Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat ovat palanneet.
Kolme kovaa lapsuudestani: Transformerit, G.I. Joe ja Turtlet. Enää odottelen G.I. Joe -elokuvan julkistusta, muut ovat jo miltei valkokankaalla ja sitä myöten myös peliruudullani.
Kolmen oikeilla näyttelijöillä kuvatun ninjakilpparileffan jälkeen linja on muuttunut. Suomessa kesällä ensi-iltansa saava TMNT on 3D-animaatio ja sävyä on hilattu synkempään (mutta koko perheelle sopivaan) suuntaan. Ubisoftin TMNT julkaistaan elokuvaa tukemaan, joskin Suomessa hieman etukäteen. Pelissä sankarikilpparit muksivat jengiläisiä ja jalkaklaanilaisia kuonoon ottaen välillä erää isompien pomokorstojen kanssa. Taistelutauoilla juoksennellaan, kiipeillään, hypitään ja putoillaan luolissa ja temppeleissä. Enimmäkseen liikutaan suurkaupungin katoilla, jotka ovatkin pelin huikaisevinta antia.
Miekkaa ja keppiä
Sankarikilpikonnan elämä on kovaa: on loikittava tuli töpöhännän alla paikasta toiseen keinuvilla ja hajoavilla alustoilla, välttäen kuolettavia pudotuksia ja lasersäteitä. Kivaahan se on, vaikka omia reittejä tai salaisuuksia ei kannata nuuskia, koska sellaisia ei löydy.
Konnan elo ei ole pelkkää katoilla tanssimista, sillä eloonjäämistaistelu on väkivaltaista. Vähänkin aukeammissa paikoissa huidotaan nurin parisenkymmentä vihollista ennen kuin matkaa saa jatkaa. Kilpikonnalla on apunaan sauva, miekat, sait tai ketjuilla yhdistetyt puukepukat, joita myös nunchakuiksi kutsutaan. Ympäristöä konna ei voi hyödyntää, mutta paria erikoisliikettä kyllä. Taistelut ovat aika puuduttavia, sillä selviytymiseen riittää pelkkä rämpyttäminen.
Silloin tällöin kilpikonna voi loihtia hetkeksi esiin kaverinsa Donin, Miken, Ralphin tai Leon, mikä taistelussa tarkoittaa voimakkaampaa yhteisiskua. Lajitoverin voi kutsua paikalle myös, jos etenemiseen tarvitaan tiettyä erikoistaitoa. Esimerkiksi Donatello huiskauttaa itsensä kepillä kuilun yli, ja Rafaello kiipeää pystysuoraa seinää ylös teräaseidensa avulla. Hahmoilla kikkailu on erityisen hauskaa, mutta valitettavasti TMNT:n ympäristöt eivät ole riittävän monimuotoisia, jotta taitojen vaihteluista saataisiin kaikki irti.
Helppoa kuin heinän syönti
TMNT ei ole suunnattu pelaajien kovakuoriselle joukolle. Välitallennuspisteitä on tiuhassa, joten ohihypyt eivät kiristä hermoa ja napin naputtaminen herättää kuolleen kilpparin henkiin. Sunnuntaipelaajille sopiva helppous tekee TMNT:stä häkellyttävän lyhyen kokemuksen. Seikkailun hotalehtii läpi alle kuudessa tunnissa vaikka yrittäisi pelata kilpikonnan vauhdilla.
Lisää tekemistä saa kolikoiden keräämisestä. Jotta jokaisen kilisevän voisi taskuttaa, kentät on pelattava kaksi kertaa läpi. Hyvä suoritus palkitaan lisämateriaalilla, kuten kuvilla ja videoilla. Lisäksi pelaaja voi avata 16 haastekenttää. Ne ovat hauskoja ja lyhyitä temppuratoja, joissa tahkotaan nopeinta kierrosaikaa.
Pelin juoni on ilmeisesti sumea toisinto elokuvan tapahtumista. Ilmeisesti, koska tarinasta ei ota tolkkua, sillä tarinan kuljetus on sekava, jännitteetön, repaleinen ja huonosti kirjoitettu. Tuntuu kuin pelintekijöille olisi kerrottu elokuvan tapahtumat muutamalla ranskalaisella viivalla, ja nämä olisivat hädissään improvisoineet itsensä suohon. Tapahtumapaikat vaihtuvat sattumanvaraisesti, eikä klassisista hahmoista esiinny kuin Tikku. Välianimaatioissa ja pelin aikana kuultavaa dialogia ei saa tekstitettynä, joten perheen pienimmille voi isi taikka äiskä sepittää helposti oman, paremman seikkailunsa.
Koska satuin pelaamaan God of Warin läpi juuri ennen TMNT:tä, Turtlesin audiovisuaalinen toteutus tuntui hyvin vaatimattomalta. Kilpikonnat ja niiden taisteluliikkeet ovat sutjakoita, mutta kaikki muu on harmaata keskitasoa. Kontrollit onneksi toimivat hyvin, tosin O. Sinerma kertoi PC-version ohjattavuuden olevan hirvittävä.
TMNT on nopeasti kasaan kyhätty hyppelyyn ja taisteluun perustuva toimintapeli, joka ei juuri kohoa keskinkertaisuuden yläpuolelle, mutta sukeltaa osin sen alle. Vaikea tätä on suositella kenellekään muulle kuin kaltaisilleni ninjakilpikonnafriikeille.
* * * * *
Teenage Mutant Ninja Turtles
Sankarit puolikuoressa
Vuonna 1984 Reaganista tulee presidentti, ja Michael Jacksonin hiukset syttyvät palamaan Pepsi-mainoksessa. Kun Antti Tuisku syntyy Rovaniemellä, todisteena synkronismista Yhdysvaltain Massachusetsissa Peter Laird ja Kevin Eastman luonnostelivat Marvelin supersankareita parodioivan sarjakuvan. Mustavalkoisen, väkivaltaisen sarjan sankarit, teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat Donatello, Leonardo, Michelangelo ja Rafaello eivät olleet lasten silmille.
Sukulaiset rahoittivat ensimmäisen mustavalkoisen omakustannesarjakuvan. Kulttimaine saavutettiin vauhdilla: ensimmäinen 3000 kappaleen painos myytiin hetkessä, seuraavat 15 000:n ja 35 000:n otokset yhtä nopeasti. Menestyksen haistanut markkinamies Mark Freedman luikerteli mukaan, kun 125 000 myytyä omakustannesarjakuvaa vakuuttivat hänet brändin mahdollisuuksista. Alakulttuuriparodiasta oli vain päästävä massaviihteeksi.
Freedman toi mukanaan innostuksen He-man-tyyppisten lelufiguurien valmistukseen, ja kilppareista päätettiin tehdä lelukokoelma. Lelutehtaat suhtautuivat nihkeästi pelkkään sarjakuvaan ja vaativat menestyksen takeeksi animaatiosarjaa.
Mark palkkasi Murakami-Wolf-Swenson-yhtiön tuottamaan lapsille suunnatun animaation, jossa väkivalta viilattiin pois tekemällä jalkaklaanin vihollisninjoista robotteja ja vaihtamalla Michelangelon nunchat köydenpätkiksi. Briteissä jopa sarjan vaaralliselta kuulostava "ninja" vaihdettiin muotoon "hero". Siksi lyhenne TMHT tuli myös suomalaisille TMNT:tä tutummaksi.
Vaikka viiden jakson animaatio oli menestys, eivät suuret leluyhtiöt vieläkään nähneet kilppareissa menestystä. Isojen putkinäköisyys teki pienen Playmate Toysin omistajasta onnellisen miehen, kun Mark, Kevin ja Peter löivät hänen kanssaan kättä päälle ja menestystä puski. Mutanttsankarikilpikonnien imperiumi käsitti kolme kokoillan elokuvaa, neljä tuotantokautta animaatioita ja yli sata erilaista lelufiguuria, leluautoja, rekkalastillisen konsolipelejä ja kaikkea muuta krääsää paitsi kakkulapioita.
Uuteen nousuun
Kymmenessä vuodessa ala-asteen Turtles-fanit kasvoivat ja aika alkoi olla kilppareista ohitse. Tekohengitystä annettiin mutanttihahmojen määrää kasvattamalla ja parempia piirtäjiä palkkaamalla. Se ei auttanut, vaan lehti toisensa perään pisti värikynät penaaliin, ja jäljelle jäi vain alkuperäinen mustavalkosarja. 90-luvun puolivälissä kilpparit sammuttivat valot ja vetivät kaivonkannen kiinni perässään.
Hiljaisuutta kesti vain viitisen vuotta. Kuoret kaivettiin naftaliinista ja uudet sarjat pistettiin käyntiin vuosituhannen vaihteessa. Manga-vaikutteita nauttineet konnat tehtiin machommiksi ja naiivia menoa vähennettiin. Ironisesti kilpparit alkoivat muistuttaa niitä supersankareita, joita ne aluksi olivat parodioineet. Ensi kesänä uutta tulemista tukeva 3D-animaatio sijoittaa konnat tämän uuden ja vanhan tyylin välimaastoon.
Animaatiossa oli Turtlesien vahvuus, joten uuden tekniikan turvin paluu on varmasti parempi kuin 80-luvun elokuvien tyyli, jossa näyttelijät sullottiin kömpelöihin kilpparipukuihin. Eräs elokuva-arvostelija kommentoi aikanaan ensimmäistä Turtles-elokuvaa: "Tämä on paras TMNT-leffa, joka koskaan voidaan tehdä, annan sille kaksi ja puoli tähteä". Arvostelija on toistaiseksi ollut oikeassa: ensimmäinen raina oli ok, toinen hirvittävä ja kolmas jo Boll-tasoa.
Alussa oli viemäri, purkki mutageenia ja neljä kilpikonnaa
Sen verran happopäistä meno pizzaa ahmivien ja mutageenimassasta muovautuneiden ninjakilpikonnien maailmassa on, että heikompia hirvittää. Kun päälle niputtaa tarinan huimat neljätoista eri sarjakuvasarjaa omine juonikuvioineen, on peruslukija hukassa. Kaanoniksi lasketaan Eastmanin ja Lairdin alkuperäinen sarjakuva ja sen juonta suht uskollisesti laajentava ensimmäinen leffasovitus.
Tarina alkaa Japanissa, jossa ninjamestarit Hamato Yoshi ja Oroku Nagi rakastuvat samaan naiseen. Kolmiodraama johtaa taisteluun, jossa Nagi saa surmansa. Myöhemmin kuolee Yoshi Nagin veljen Sakin kädestä. Saki saa kimppuunsa uskollisen lemmikkirotan, joka kostaa isäntänsä puolesta raapimalla Sakin naaman verille, ja luo näin kasvonsa metallipanssariin kätkevän kilppareiden arkkivihollisen Silppurin (Shredder). Lapsille suunnatut animaatiot käsittelevät maailmaa pehmeämmin kuin verta ja suolenpätkiä irrotteleva sarjakuva. Animaatiossa Yoshi ei kuolekaan taistelussa, vaan muuttuu mutageenin vaikutuksesta ihmisrotta Tikuksi. Sarjakuvassa Yoshin siimahäntä mutatoituu Tikuksi ja vannoo kostoa. Niin tai näin, mutanttininjojen sensei Splinter, eli suomalaisittain Mestari Tikku, on syntynyt.
Tikku pakenee ulkomuotonsa vuoksi viemäreihin ja kohtaa siellä neljä pieneltä pojalta tippunutta vauva-kilpikonnaa. Koska eri eläinlajien ominaisuuksia yhdistelevää mutageeniä roikkuu joka paikassa, muuttuvat kilpparit Tikun kosketuksesta sarjan päähenkilöiksi, joiden nimet on otettu suoraan renessanssinerojen hakuteoksesta.
Tarina jatkuu
Alun jälkeen kaikki eri sarjakuvat eroavat huomattavasti toisistaan. Suomalaisille tutuimmassa Archie Comicsin lapsille suunnatussa Teenage Mutant Ninja Turtles -sarjakuvassa (1989–1995) kilpiveikot matkustivat irtonaisella lehmänpäällä tappelemaan pahaa hyönteisrotua vastaan galaktien välisessä pellepainissa. Sarjan meno saa lukijan huutelemaan: "Cowanbunga, mies! Mitä olet poltellut?", sillä järjen hiventä siinä ei ole lainkaan.
Sarja oli todella hämmentävä yhdeksänvuotiaalle Ollille, joka epätoivon vimmalla yritti pysyä tarinassa mukana. Hämmentävä sarja taisi olla myös muillekin, sillä pian se hiipui pois kotimaisten kauppojen hyllyiltä. Mainittavan arvoista on sarjan katoamisajan piirrosjälki, joka oli juonen tasoista kuraa.
Jos mahdollista, niin tätäkin hämärämpää menoa aikuiseen makuun syntyy yhä jenkeissä alkuperäisten tekijöiden kynästä. Vaikka tarinat ovat järkevämpiä, on piirrosjälki suttuisen inhorealistista ja synkkää. Kilppareita ei ole lapsille kaunisteltu, vaan he näyttävät juuri siltä kuin mutatoitunut ihmiskilpikonna oikeasti näyttää. Näistä Tshernobylin kauhistuksista ei ikinä olisi saatu leludiiliä aikaiseksi!
Olli Sinerma
* * * * *
Turtlelogia
Erilaisia Turtles-pelejä on julkaistu konsoleille niin ristiin, että niiden laskeminen ja erottelu toisistaan on vaikeaa. Onnistuneiden pelien taustalla on valtaosin häärännyt Nintendo ja melkein kaikki pelit on käännetty sen konsoleille.
Tunnusmerkkejä ovat kimppapelaaminen tai sen puuttuessa mahdollisuus vaihtaa pelihahmoa lennosta. Kilppareiden erot ovat melkein samat kaikissa peleissä. Donatello ylettää sauvallaan kauas, Leonardo sekä Michelangelo ovat nopeita ja Rafaello todella heikko. Hänellä pelataan vain haasteen vuoksi.
Kilpiveikkojen peliura pärähti käyntiin lähes 20 vuotta sitten, kun kasibittiselle NESille julkaistiin valtaosin sivusta ja välillä lintuperspektiivistäkin kuvattu lisenssipeli Turtles. Hävyttömän vaikea, mutta hyvin tasoloikkien standardeja rikkonut mekaniikka yhdistettynä samoihin aikoihin ilmestyneeseen leffaan teki pelistä myyntimenestyksen ja poiki alku-Nintendolle kaksi jatko-osaa.
Ensimmäinen jatko-osa oli pelihalleista tuttu rahasyöppö Turtles 2, jota pystyi parhaimmillaan pelihalliversiossa luukuttamaan neljä henkeä yhtäaikaisesti. Kolmiulotteinen liikkuminen imi teinien rahoja siinä määrin hyvin, että käännökset tehtiin lähes kaikille aikansa konsoleille. Muistelen yhä lämmöllä niitä lapsuuteni kesälomia, kun aurinko paistoi, linnut lauloivat ja me luukutimme säleverhot suljettuina Turtles 2:ta kellarissa.
Toinen jatko-osa The Manhattan Project oli kömpelö kopio edeltäjästään ja jäi trilogian kehnoimmaksi. Kiitos Super Nintendon, seuraavaa Turtles-hittiä ei odotettu kuin muutama kuukausi.
Seuraava sukupolvi
Mutta ennen kuin Super Nintendo räjäytti pankin, ikävä kyllä GameBoy-rintamalla Fall of the Footclan avasi pelitilin. Lyhyttä peliä lyhennettiin entisestään antamalla pelaajan valita, miltä tasolta pelinsä aloittaa. Lisäksi Turtlesien tunnusmerkiksi muodostunut pelihahmon vapaavaihto kesken tehtävän oli poissa. Fanit jäivät kylmäksi ja vikoja korjannut jatko-osa Back from the Sewers jäi useimmilta hankkimatta.
Todellinen hitti ja koko kilpparisaagan parhaana pidetty osa Turtles in Time ilmestyi Super Nintendolle 1991. Animaatiosta sisältöä ammentanut arcade-henkinen mätkintä oli sitä mitä Manhattan Projekti pyrki olemaan. TMNT kakkosesta copy-pastettua juonta laajennettiin huumorilla, näppärällä pelituntumalla ja mielenkiintoisella kenttäsuunnittelulla, jossa kilpparit kulkivat vuodesta 2500000000 eaa. vuoteen 2100 jaa.
Hyvästä menosta huolimatta mahtavat pelikriitikot suhtautuivat peliin varauksella ja haukkuivat sen liian samankaltaiseksi edeltäjiinsä nähden. Kollegat olisivat voineet pitää suunsa rullassa, sillä perässä seuranneet Tournament Fightersit eivät Street Fighter -klooneina päässeet lähellekään Time-tunnelmaa. Myöskään Sega Genesikselle julkaistu käännös ei kyennyt kipuamaan samalle tasolle SNES-version kanssa.
Surullisesti kaikki in Timen jälkeen julkaistut Turtles-pelit marssivat suoraan limboon. Sarjan alussa harrastama rajojen rikkominen jäi pois ja julkaisijat keskittyivät vain lisenssillä rahastamiseen. Kelvollisen PC:n Manhattan Missionsin jälkeen hirvitykset kuten Xboxin Teenage Mutant Ninja Turtles (Pelit 5/04, 62 pistettä) ja Pleikkarin Mutant Melee (Pelit 12/05, 45 pistettä) vain synkensivät sarjan mainetta.
Pitkän linjan kilpikonna-aktivistin olisi hienoa päättää Turtlelogia toiveikkaiseen näkemykseen tulevaisuudesta, mutta murskaavien tosiasioiden edessä tyydyn lainaamaan Aku Ankan puhuvaa koiraa: "Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä."
Olli Sinerma
* * * * *
Turtlesit digimuodossa
1989 Teenage Mutant Ninja Turtles (NES, Amiga, Amstrad CPC, Atari ST, C64, MSX, ZX Spectrum PC, Wii VC)
1990 TMNT: Fall of the Foot Clan (GB)
1990 TMNT: World Tour
1991 TMNT2: The Arcade Game (NES, Amiga, Amstrad CPC, Atari ST, C64, ZX Spectrum)
1991 TMNT: Manhattan Missions (PC)
1992 TMNT3: The Manhattan Project (NES)
1992 TMNT4: Turtles in Time (SNES)
1992 TMNT: The Hyperstone Heist (Sega Genesis)
1992 TMNT2: Back from the sewers (GB)
1993 TMNT: Tournament Fighters (NES, SNES, Sega Genesis)
1993 TMNT3: Radical Rescue (GB)
2003 TMNT (GBA)
2004 TMNT2: Battle Nexus (GC, GBA, Xbox, PS2, PC)
2005 TMNT3: Mutant Nightmare (GC, PS2, Xbox)
2005 TMNT: Mutant Melee (GC, PS2, Xbox, PC)
2007 TMNT (XO, Wii, PS2, PSP, NDS, GC, GBA, PC)
68
