Tokyo Extreme Racer: Zero ilmestyi jokin aika sitten Dreamcastille nimellä Tokyo Highway Challenge. Vanhan Pleikkarin omistajat saattavat muistaa keskivertokaahailu Tokyo Highway Battlen, jossa ajeltiin Tokion moottoriteillä haastaen kanssa-autoilijoita ajamaan kilpaa. Juuri tässä on homman juju.
Tutuista ja turvallisista pelimoodeista: quick race, time attack, quest ja free run, mielenkiintoisin on quest. Hanskaan lyödään 15 000 amerikan rahaa, jolla pitää hankkia sopiva kosla. Valikoimaa on, mutta käteinen riittää niukin naukin halvimpaan malliin. Värin sentään saa valita itse.
Autot näyttävät oikeilta, mutta nimet ovat keksittyjä. Oman yksilöllisen rekisterikilven kanssa tuhraantuu ylimääräistä aikaa, mutta pian ollaan öisellä Tokion valtaväylällä kilpakumppaneita etsimässä. Liikenne soljuu verkkaisesti. Kaistaa vaihtaessa voi laittaa vaikka vilkun päälle, mikä on ihan hauska yksityiskohta.
Kun eteen ilmaantuu auto, jonka yläpuolella leijailee iso R-kirjain, on aika heittää haaste. Kumppanin huomio herätetään pitkien valojen vilautuksella. Kun vastustaja ottaa haasteen vastaan, seuraa tiivis kisa, jossa yritetään pysyä toisen edellä. Törmäily muihin autoihin ja tien reunaan kuluttaa aikapalkkia.
Hävinneen ei tarvitse kaivaa kuvetta, mutta voittaja saa tukun tuohta, jonka voi törsätä auton ehostukseen. Kaupasta saa ostaa kaikkea. Toiset osat lisäävät menopelin nopeutta tai kiihtyvyyttä toisten parantaessa ajo-ominaisuuksia. Jossain vaiheessa tilin saldo riittää kokonaan uuden auton ostoon, jolla pääsee etsimään uusia haasteita.
Autoihin on käytetty runsaasti polygonipakkelia. Tokion öiset maisemat lisäävät tunnelmaa, vaikka taustasiluetti näyttää päälle liimatulta. Musiikki on menevää karvanoppapoppia, joka iskee nasevasti japanilaiseen makuun. Tunnelman kohottajina toimivat lisäksi DVD:ltä löytyvät mainospalat, Fast and Furious -leffatraileri ja dokumentti öisistä skaboista Tokion valtateillä.
Tokyo Extreme Racer: Zero ei loppujen lopuksi ole kovinkaan extreme. Neutraali ajotuntuma jämäköityy jonkin verran ratilla, mutta ero padiin ei ole merkittävä. Tutinaa on sentään käytetty kekseliäästi, moottoriteiden tärinäraidat kutittavat kivasti kämmenpohjia.
Ehdottomasti parhaisiin ajofiiliksiin pääsee aamuyöstä, jolloin silmäluomet pyrkivät väkisin kiinni. Yli 400 vastustajan nokittaminen ottaa aikansa, vaikka innostus saattaa loppua ennen sitä. Uuden ja tehokkaamman auton saaminen ei periaatteessa muuta peliä miksikään, haaste vain kovenee ja illat pimenevät.
75
