Kolmannen maailmansodan avauslaukaukset ammutaan perinteitä kunnioittaen Suomesta.
Euroopan, Yhdysvallat ja Venäjän vastakkain asettavan EndWarin lähtöasetelmat ovat mielenkiintoiset ja osittain jopa toden tuntuiset. 2010-luvun alussa USA ja Euroopan Unioni kehittävät ohjustorjuntaverkoston Venäjän vastalauseista huolimatta, mikä kiristää kansainvälistä ilmapiiriä. Kun Iranin ja Saudi-Arabian välillä syttyy ydinsota, öljyn hinta nousee taivaisiin, ja öljyllä rikastuva Venäjä nousee takaisin vahvaksi sotilasmahdiksi.
Yhdysvaltojen havitellessa avaruusherruutta kansainvälinen tilanne kiristyy kiristymistään. Kun Rovaniemen tukikohdasta tehty ”terroristi-isku” tuhoaa amerikkalaisten avaruussukkulan, keitto kiehuu pahasti yli.
Massiivisen sodan ainekset ovat kasassa, mutta riittääkö se, kun kyse on konsoleilla pelattavasta toimintastrategiapelistä? Konsoleissa strategia toimii huonosti, sillä joukkojen nopeassa ja tarkassa komentelussa padi on huono korvike hiirelle.
EndWar väistää ongelman muuttamalla pelisääntöjä. Virtaviivaistettu EndWar on suunniteltu alusta alkaen konsoleiden ehdoilla. Yksiköitä on vähän, kentät pieniä, rakentamista ei ole ja metsän näkee tekniikkapuilta. Kaiken lisäksi padin avuksi annetaan ihan uusi tapa komentaa joukkoja: sinun kaunis, sointuva äänesi.
Äänesi ratkaisee
Sodan kolmeen osapuoleen luodaan eroja painotusten kautta. Useita konflikteja nähnyt Venäjän Spetsnaz-kaarti keskittyy raskaisiin aseisiin ja ajoneuvoihin, jenkkien eliittijoukot luottavat liikkuvuuteen ja hi-tech-leluihin, eurooppalaiset erikoistuvat kaupunkisotaan ja elektroniseen sodankäyntiin. Paperilla erot ovat isommat kuin käytännössä.
Pelimekaniikan pohja on tosiaikastrategioista tuttu kivi–paperi–sakset-järjestelmä. Kopterit jauhavat tankit ja jääkärit palasiksi, mutta ovat pulassa it-ohjuksilla varustettujen miehistönkuljetusvaunujen ja linnoittautuneiden pioneerien kynsissä. IT-vaunut ja pioneerit saavat turpiinsa tankeilta ja tykistöltä, ja niin edelleen. Yksinkertainen järjestelmä toimii, koska se pakottaa yhdistelemään eri yksikkötyyppejä ryhmiksi, jotta eri yksiköiden vahvuudet paikkaavat toisten heikkoudet.
EndWarin tärkein koukku on onnistunut komentosysteemi. Padivalikoiden rinnalle on rakennettu äänikomentojärjestelmä. Kaikki yksiköt, viholliset ja tavoitealueet on numeroitu, joten peliä voi komentaa tyyliin: ”Yksikkö yksi, hyökkää vihollisen kolme kimppuun.” Englanninkielinen äänitunnistus on yllättävän toimiva ja tuo sotajoukkojen komentamiseen aivan uuden ulottuvuuden. EndWaria voi pelata pelkkien puhekomentojen varassa, mutta parhaaseen lopputulokseen pääsee, kun käyttää padia apuna. Kun äiti katsoo vierestä, mikrofoniin rähiseminen on vähän noloa.
Taisteluyksiköitä on komennossa kerralla tusina. Komentoja ei jaeta sodanjumalan tavoin taivaan korkeuksista, vaan ruohonjuuritasolta. Kameraa on paras vetää hieman taaksepäin, sillä solttujen silmien korkeudella taistelukentän hahmottaminen kärsii pahasti. Yksiköihin lukittuva kamera tuntuu aluksi ärsyttävän rajoittuneelta, mutta kun siihen tottuu, sen hyväksyy. Jos käytettävissä on komentoajoneuvo, tilannetta voi tarkastella myös isolta kartalta. Harmi vain, että karttajärjestelmä on kankea käyttää. Onneksi yksiköiden välillä loikkiminen riittää taistelun hallitsemiseen.
EndWarin pelaaminen tuntuu enemmän toimintapeliltä kuin perinteiseltä tosiaikastrategialta. Siinä missä norminaksussa jalkaväkiyksiköitä voi huoletta marssittaa toiseen päähän karttaa, EndWarissa ei kannata häröillä sokkona, vaan ensin käydään tiedustelemassa reitti korkeammalla lentävillä ja suuremman näkökentän koptereilla.
Palvelusaikaa lyhennetty
EndWarin prologina toimiva kampanja opettaa pelimekaniikan ja valottaa sotaan johtaneita tapahtumia. Poukkoilevan tutoriaalin jälkeen valitaan puoli, jonka jälkeen peli lähtee etenemään päivän mittaisissa vuoroissa. Eri osapuolet kamppailevat alueista ja päivän lopuksi katsotaan, kuka laajenee mihin.
Taistelutyyppejä on neljä erilaista. Conquest-pelimuodossa pelaajan on hallittava yli puolia kartan uplink-komentopisteistä viiden minuutin ajan, siegessä vallataan viholliskaupungissa sijaitseva uplink-piste. Suorempaa toimintaa edustavat raid ja assault, joista ensimmäisessä on joko vallattava tai tuhottava vihulaisen avainrakennus, jälkimmäisessä vastustaja täytyy tylysti teurastaa viimeiseen mieheen. Uplinkien valtaus ja vihollisen eliminointi palkitaan komentopisteillä, joilla voi vaikka tilata täydennyksiä tai käyttää erikoishyökkäyksiä. Matsien pituus on tunnin neljänneksen tai puolikkaan luokkaa.
Pitemmän päälle pelimuodot alkavat, pelimekaniikan yksinkertaisuuden takia, maistua pahasti puulta. Silloin piristää ratkaisutilanteissa aktivoituva DEFCON-moodi, jossa häviöllä oleva osapuoli voi turvautua joukkotuhoaseeseen ja kääntää tilanteen päälaelleen. Mario Kart -fiilis oli vahva, kun eurooppalaiset läväyttivät juuri ennen lopullista voittoani sumpussa olleet yksikköni hengiltä yhdellä laseriskulla.
Seuraavaan päivään selvinneet yksiköt keräävät kokemusta ja pisteitä, joilla ostetaan päivityksiä tehtävien välillä. Päivitykset tuovat mukavasti syvyyttä muuten yksinkertaiseen yksiköiden paimentamiseen.
Hyvä paimen pitää lauman kurissa
EndWarin tekninen toteutus ansaitsee kehuja. Yksiköt on mallinnettu pikkutarkasti ja ne näyttävät läheltäkin hienoilta. Futuristista lookia ei vedetä överiksi, sillä lähitulevaisuuden tekniikka voisi näyttää juuri tältä. Komeasti jyrähtelevä äänimaailma viimeistelee immersion.
Omien yksiköiden tekoäly ei valitettavasti pelaa aivan täydellä pakalla, ja jatkuva mikromanagerointi syö hermoja. Liian usein tankit jäävät tanssimaan balettia paikoilleen. Tuleen jääneen jalkaväen älli ei aina riitä siirtymään betoniporsaiden suojaisalle puolelle. Kopterikuskeilla on pallo monesti hukassa, kun vispilät jäävät paikoilleen kuolemaan. Tykistökin vaatii jatkuvaa paimentamista, mutta sehän on vain realistista.
Tekoälyvastustaja vyöryttää päälle kiitettävällä tahdilla, mutta on myös helposti jallitettavissa. Haasteen puuttuminen latistaa yksinpelin mielenkiintoa. Veikkaan, että EndWarin mielenkiintoisimmaksi anniksi tulee muodostumaan Theater of War -moninpeli. Yksinpelikampanjaa muistuttavassa pelissä alueiden herruus ratkaistaan päivittäin tuhansien pelaajien välisten matsien mukaan. Päämääränä on oman puolen maailman herruus. Palaamme vielä moninpeliin, kunhan pelikokemusta kertyy lisää.
Tom Clancy’s EndWaria on täysin turha verrata PC-maailman suuriin tosiaikastrategiapeleihin, sillä kyse on ihan eri eläimestä. Virtaviivainen EndWar toimii konsolistrategiana hyvin. Pelkistetyn pelimekaniikan ja innovatiivisen komennussysteemin ansiosta pelaamisesta nauttii, vaikka peli kaipaisikin parempaa tekoälyä ja monipuolisempia tehtäviä. EndWarin perusteella konsolistrategiapeleillä on tulevaisuutta.
80
