Mikä tapahtuu Meksikossa, pysyy Meksikossa, mukaan lukien Advanced Warfighter 2.
Meksikon toiseksi tärkein rajakaupunki Ciudad Juárez valmistautuu taisteluun amerikkalaisen Ghost Recon -erikoisryhmän ja meksikolaisten kapinallisten välillä. Ensin joka ainoa siviili ja kotieläin kerätään linja-autoihin ja kuljetetaan pois. Sen jälkeen ryhmä A kiertää kaupunkia ja liimaa jokaisen oven tiukasti kiinni. Myös suurin osa irtorojusta liimataan maahan. Ryhmä B määrittää kartasta sallitut reitit ja tukkii loput aidoilla, ajoneuvoilla ja rakennusten jäänteillä. Kun aidat on maalattu kiipeämisen estävällä erikoismaalilla, kaikki on valmista huippurealistista sotilasräiskintää varten.
Vuosi 2014. Meksikolaisilla kapinallisilla on venäläisiltä hankittuja ydinkärkiä, ja sienipilvi uhkaa Amerikkaa. Vain aaveryhmä, johtajanaan itse Scott "Who" Mitchell, voi auttaa. Peli huipentuu taisteluun Yhdysvaltain maaperällä, Juarezin naapurikaupungissa El Pasossa.
Kellonikin edistää enemmän
Edistynyt sotataistelija ei hirveästi ole edistynyt, sillä GRAW 2 on melkein sama peli kuin GRAW 1, aina tapahtumapaikkaa eli Meksikoa myöten. Siksi olin hilkulla leikata ja liimata arvosteluni Advanced Warfighter ykkösestä, vaihtaa muutaman lauseen ja hei presto! Hyvä Ghost Recon: Advanced Warfighter 2 -arvostelu syntyy minimivaivalla. Huokaus, eihän sillai saa tehdä.
Kuten edeltäjänsä, PC-GRAW 2 on taktisempi ja realistisempi versio Xbox 360:llä debytoineesta toimintapelistä. Taktisuus on sitä, että persiissä roikkuvaa kolmen miehen ryhmää voi komentaa joko kartta- tai peliruudulla taktisesti nerokkaisiin paikkoihin, klimppinä tai erikseen.
Nämä tulevaisuuden neljä Ghost Recon -soturia ovat täynnä elektroniikkaa, joka mahdollistaa taktisen tiedon jakamisen koko tiimin kesken plus satelliittiavusteisen komentamisen. Tärkein komento, "Naama kiinni", puuttuu, joten miehet kilvan kehuvat, jotta olipa hieno laukaus, rakastettu johtajamme.
Grafiikka on karvan komeaa edeltäjäänsä kauniimpaa, ja kaunista se onkin. Illuusio Meksikosta värikkäänä maana vaan särkyy, räiskinnänruskeanviherharmaa se on. Suurin osa pelistä sijoittuu kaupungin näköiseen putkeen, ja sitä kansoittavan viholliskasvuston toimet on valmiiksi skriptattu. Kaikkiaan koko juttu on tuttua kauraa yhtäkin Ubin militääriräiskintää pelanneelle.
Uutuuksista pyörillä kulkeva asevarasto Mule tekisi oikeassa elämässä köyhät kapinalliset iloiseksi. Jos omasta mutkasta loppuu paukut, voi poimia tapetun vihollisen kuolemantuottamistyökalun. Kaikkea muutakin Ubisoft väittää parannetun, mutta esimerkiksi kohentunutta tekoälyä en suostu allekirjoittamaan. Oma tiimi edelleen välillä olettaa käyttävänsä rakennukset lävistävää ammustyyppiä.
Plussaa siitä, että kampanjan voi pelata co-opina verkossa jopa kolmen kaverin kanssa. Bulkkimoninpelistä maininnan ansaitsee Hamburger Hill, jossa yritetään pitää yhtä paikkaa tietty aika hallussa. Recon vs. Assaultissa hyvin aseistettu hyökkääjä yrittää tuhota kolme kohdetta, ja toiset puolustavat.
Rainbow-räiskintä kevytrealismikastikkeessa
Ruotsalaisten pelimerkonomien taistelupeli on teknisesti todella komeaa jälkeä, mutta talvisodan henki puuttuu. Pelidynaamisesti mennään tasaista linjaa, vasta viimeisissä tehtävissä alkaa tulla ongelmia. Viimeisessä tehtävässä luokattoman huonoon maihinlaskupaikkaan kuolee yleensä ainakin yksi Aave.
Normaalisti peli on sitä, että ryhmä liikkuu varovaisesti, kunnes vastaan tulee pari vihollista, välillä enemmän, joskus tankki tai jotain. Ne tapetaan rutiinilla. Selkä ei kastu, pulssi ei nouse eikä sydän hakkaa tehdessäni arkista sotilastyötä. Ja toki Meksiko on kiva paikka lomailla, mutta kaksi peliä peräkkäin samassa lomakohteessa ei oikein kutita minun peliluutani.
Samoin herrasmiesmäinen taistelu tyhjissä aavekaupungeissa saa siirtyä muistoksi menneisyydestä. On surullista, että realistisin näkemys kaupunkitaisteluista tarjotaan GTA-sarjan peleissä.
Ykköspersoonan sotilasräiskinnät ovat selvästi ajaneet kehitykselliseen umpikujaan. Armed Assault ei merkittävästi paranna Operation: Flashpointia, GRAW 2 parantaa vielä vähemmän GRAW 1:stä. Ikävä kyllä, uutta messiasta ei ole edes tutkalla, vaan mätäneviä perusrakenteita paikataan graafisella kikkailulla.
Advanced Warfighter 2 on hyvin tehtyä perustason militääriräiskintää, mutta into puuttuu.
* * * * * *
Kasvottomat sotilaat
The Unit
Ryan "Shield" Shawnin ja arvostetun ohjaaja/käsikirjoittaja David Mametin The Unit näkyi MTV3:lla nimellä Kasvottomat sotilaat. Tietysti jokainen kriitikko, joka sen vaivautui arvostelemaan, teilasi sen jenkkipatriotismihumpuukina.
Kuinkas muutenkaan. Sarja kertoo huippusalaisen yksikön miehistä ja, ikävä kyllä, vaimoista. Sarja pohjautuu löysästi Eric Haneyn kirjaan Inside Delta Force. Haney on myös yksi tuottajista.
Yksikkö heittää keikkaa ympäri maailmaa kuin Tintti, melkein joka jakso sijoittuu eri maahan. Yhteiskuntakriittisyyttä tai sen kummempaa militarismin kyseenalaistamista sarjassa ei ole, eikä erikoisjoukkoihin valittu sotilas kumpaakaan varmaan harrastakaan.
Yksikön miehet tekevät silmää räpäyttämättä mitä tahansa salamurhaamisesta henkivartiointiin, pomminpurkuun plus muuhun kaikennäköiseen heikosti päivänvaloa kestävään. Toimintakohtauksissa on ammattimaista jämeryyttä, nopeutta ja tehokkuutta, eikä moraalin kourissa vaikeroida.
Vaimoille ei kerrota miesten tehtävistä mitään, mikä aiheuttaa kitkaa. Perhe-elämää kuvaava osuus on vähän turha, mutta onneksi paljon parempi kuin Irakista kertoneen Kaukana kotoa (Over There) -sarjan ärsyttävä kliseily. Vaimoja ei sen kummemmin glorifioida.
Vaikka CBS:lle tehty The Unit ei ole sotilassarjojen Shield, se on kuitenkin kärkipään militääriviihdettä sujuvasti tehtynä, ja siinä on jopa tarpeeksi asennetta. 24 kuuluu samaan genreen, mutta on tasoltaan kuin Pako verrattuna Oziin.
Ensimmäinen kausi löytyy DVD:llä suomiteksteillä, toinen kausi loppui juuri Yhdysvalloissa ja kolmas kausi on vahvistettu.
Nnirvi
82
