Ubilaiset naureskelivat koko matkan pankkiin, kun Juarezin pormestari älähti kotikaupunkinsa käytöstä Advanced Warfighter 2:n taistelukenttänä. Näin hyvää mainosta ei saa edes rahalla.
Luodit ropisevat betoniseiniin kuin kesäsade asfaltille. Kranaattien jyske, kavereiden huudot ja konetuliaseiden nakutus huumaa korvia. Eihän tämän näin pitänyt mennä, keikka oli jo ohi, mutta jouduimme väijytykseen. Mistä pirusta ne panamalaisten palkkasoturien taistelukopterit tulivat? Blackhawkimme putosi, joten nouto on peruttu. Pitää vain purra hammasta ja kestää armoton röykytys.
Tarkka-ampuja vaipuu tuskissaan maahan. Lääkintämies ei pääse betoniporsaan takaa minnekään, joten ryömin itse antamaan ensiapua. Snipumies oli erinomaisessa tuliasemassa, ja poistan heti pari puoliksi suojatonta maalia. Hyvästä ampumapaikasta ei ole juuri iloa, sillä konetuliaseiden rätinä ympärillä kopisee tauotta. Ikuisuuden jälkeen pelastava enkeli kaartaa lentävän lyijyn kyllästämän aukean reunaan. Rivakka rynnistys Hummeriin ja kuski kurvaa pää viidentenä pyöränä pakoon.
Suoraa toimintaa painottava sotilasräiskintä elää tai kuolee tunnelman varassa. Ja voi sokat ja hylsynjämät, Advanced Warfighter 2 elää vastustamattomalla voimalla: raskasta rytinää, mahaa kouristavaa jännitystä ja vapaana vellovaa adrenaliinia. Kun fiilis nousee stratosfääriin, se peittää monenlaisia pikkupuutteita. Kehittyneen sotataistelijan jatko-osassa ei tosin ole mitään mitä peittää, sillä homma toimii hurjalla intensiteetillä alusta loppuun.
Räiskintätehtävät liimataan kokonaisuudeksi kiinnostavalla juonella. Haamujengi ajaa takaa ukrainalaisia ydinkärkiä ja kashmirlaisia ohjuksia Meksikon ja Yhdysvaltojen rajan tuntumassa. Taisteluita käydään pääasiassa rutikuivalla aavikolla ja surkeissa hökkelikylissä, Juarezin kaupungissa ja rajan toisella puolella El Pasossa. Tarinaa elävöitetään useilla dramaattisilla käänteillä. Kaikki ei todellakaan mene suunnitelmien mukaisesti, ja mikä parasta, tarina eletään videoselittelyn sijaan silkkana toimintana.
Riviin järjesty
Advanced Warfighter eroaa massasta poikkeuksellisen luontevalla esteiden ja esineiden taakse suojautumisella. Jos kapteeni Scott Mitchell juoksee muuria päin, muksahduksen sijaan mies painautuu kiveä vasten. Helppotajuiset jatkotoimenpiteet ovat yli, vasemmalta tai oikealta puolelta kurkkiminen ja ampuminen. Sujuvan systeemin ansiosta realistisen suojasta suojaan -taktiikan noudattaminen on vaivatonta.
Suojapaikat on sijoiteltu ja muotoiltu ovelasti siten, että ne eivät paista tökerön pelimäisesti silmään. Rähjäiseen ja pölyiseen miljööseen uppoavia suojia on silti kaikkialla: betonipossuja, matalia kivimuureja, autoja ja roskalavoja. Jos muuta ei ole, talojen seinät ja sivukujat kelpaavat mainiosti. Suojiin on pakko suhtautua vakavasti, sillä mies ei selviä avomaastossa hengissä. Jokainen luoti kuiskaa kuolemaa.
Komennettavat yksiköt tuovat Mitchellin käyttöön liudan taktisia vaihtoehtoja. Kolmen haamukamun rinnalla määräillään muun muassa toista jalkaväkiyksikköä, panssarivaunua ja kevyttä taistelukopteria. Automatisoitu varustevaunu ja vihollisten sijainnin paljastava pieni kamerakopteri ovat käteviä apuvälineitä. Tarvittaessa jopa kolmen suunnan ristitulitus kapinallisten asemiin järjestyy helposti. Cross-com-systeemi esittää toimintaa hienosti muiden yksiköiden näkövinkkelistä.
Jalkaväkeä opastetaan suoraviivaisen tyylikkäästi seuraa minua- tai menkää tähtäimen osoittamaan paikkaan -komennoilla. Kun tähän lisätään vielä passiivinen tai hyökkäävä tapetaan kaikki -eteneminen, muuta ei tarvita. Yksinkertaiset komennot riittävät hyvin, sillä sotilaat hakevat itse järkeviä tuliasemia. Jos paikka on mahdoton, miehet jopa vetäytyvät oma-aloitteisesti. Hyvin ennakoiduissa tilanteissa liipaisimeen ei välttämättä tarvitse koskea lainkaan, sillä kaverien tulitus on kiitettävän tappavaa.
Selvät komennot ja järkevät reaktiot ovat tarpeen, sillä meksikaanit prässäävät tiukasti päälle. Kapinalliset eivät säästele luoteja, eikä sihdissäkään ole valittamista. Viholliset suojautuvat, vaihtavat tuliasemia ja vyöryttävät eteenpäin selvällä ylivoimalla.
Vaikka näkyvyyttä piisaa horisonttiin saakka, taistelualueella on selvästi karttaan merkityt rajat. Näkökenttä tärisee ja pikselöityy hauskasti, jos Scott ajautuu alueen reunalle. Haamujengi etenee leveissä maastoputkissa, joissa on useimmiten riittävästi lääniä sivustakoukkauksiin. Pölyssä rypemistä piristetään raiteilla rullaavilla helikopterimatkoilla, joissa väijytyspaikan putsaaminen Blackhawkin minitykillä oli erittäin tyydyttävää.
Taistelutoverit
Moninpelissä samaan matsiin mahtuu keskinkertaiset 16 pelaajaa. Mukavana yksityiskohtana jaetulta ruudulta pääsee neljä pelaajaa rankkaamattomiin Live-kahakoihin mukaan. Jos ruutu tykitetään seinälle, kaikki näkevät hyvin omasta neljänneksestään. Kun vähintään puolet tiimistä tetsaa samalla sohvalla, taistelun koordinointi ja tunnelma nousevat aivan omaan luokkaansa. Siististi rullaavassa jaetun ruudun pelissä näyttäisi olevan ainoastaan yksi selkeä kompromissi: oma taistelija ei näy ruudulla.
Netissä rymyäminen on täysin erilaista kun yksinpeli. Tuntuvimpana erona yksinpelin hienoa suojautumista ei käytetä moninpelissä lainkaan, mikä on pettymys. Tällaisenaan Advanced Warfighter 2:n moninpeli on pätevää ja nättiä, mutta pohjimmiltaan täysin standardia laaki ja vainaa -präiskyttelyä, jos komean näköisiä kenttiä ei lasketa.
Jos et tunne kenttää, olet taatusti tykinruokaa. Onneksi valikoimassa on runsaasti mielenkiintoisia alueita moneen makuun. Helposti hahmotettavat pikkuareenat sopivat mainiosti aloittelijoille, ja pyssy kourassa syntyneet fanaatikot saavat enemmän irti laajoista metsä- ja kaupunkialueista. Luontovoittoisilla areenoilla on runsaasti valon ja varjon leikkiä, joten vihollisten havaitseminen ajoissa on toisinaan kinkkistä. Taistelutantereita täplittävät kiertotiet selustaan, joten kukaan ei pärjää yksin. Ei ainakaan hyvin.
Haavoittuneen kaverin parantamista hehkutettiin runsaasti etukäteen, mutta se ei lopulta muuta peruspelin luonnetta. Jos joku haavoittuu, tulilinjalle tuupertunut taistelija ammutaan yleensä saman tien kuoliaaksi. Haavoittunutta voi yrittää käyttää syöttinä, mutta homma ei oikein toimi, koska kaikki tietävät jutun juonen. Parantaminen on toki lupsakka lisämauste kuolemasta ulos -otteluihin. Respawn-kahakoissa sillä ei ole juuri merkitystä.
Vaikka moninpeli kattaa lähes kaikki suositut peruspelimuodot, iänikuinen tapa kaikki vastustajat -team elimination on tuttuun tapaan suosituin. Konetta vastaan nujakoitavat tiimitehtävät ovat viihdyttävää vaihtelua puskissa kyttäävien tarkka-ampujien ja muiden kämppereiden varomiselle.
Tom Clancy's Ghost Recon: Advanced Warfighter 2 on toimintaa painottava sotilasräiskintä. Siinä on riittävästi realismia ja taktisia elementtejä, jotta kahakointi ei ole pelkkää hakkaa päälle -runttaamista. Kun päälle lätkäistään vielä kaikin puolin asiallinen moninpeli, merkittäviä valittamisen aiheita ei ole.
92
