Tom Clancy’s Ghost Recon: Future Soldier

Sumuisten vuorten guerillat

Rumakin työ on kaunista katsottavaa, kun sen tekee ammattilainen

Tilanne on paha. Venäläiset tunkeutuvat torille miehistönkuljetusvaunun suojaamina. He metsästävät meitä neljää, jotka olemme tyhjentäneet koko kylänraitin heidän partioistaan. Meillä ei ole raskaita aseita, jotka purisivat Bemariin, joten taistelemme epäsuorasti.

Jaamme tiimin kahteen taistelupariin, jotka miehittävät torin vastakkaisilta puolilta löytyvät raskaat konekiväärit. Kun kolonna saapuu torille, laukaisemme yllätyshyökkäyksen kranaatein. Ensiksi kaadamme ajoneuvoa suojaavan partion,  sitten teurastamme suojiemme takaa Bemarista purkautuvan vihollispartion.

Näkymätöntä vihollista pakeneva jalkaväki on helppoa saalista, mutta Bemarin raskaalle konekiväärille meistä ei ole vastusta. Panssaripedon voi kuitenkin kaataa selkään puukottamalla. Yhden tiimin suojautuessa tykiltä, torin toisella puolella oleva pari avaa tulen omalla konekiväärillään ja kranaateilla. Lopulta peto kaatuu. Voitto! Eikä se vaatinut  pelijournoilta vähempää kuin parinkymmenen yrityksen hiomaa virheetöntä tiimityötä. Ghost Recon: Future Soldier ei ole läpihuutoräiske.

Hiljaisuuden vartijat

Ghost Reconin uusin tuleminen näyttää tavanomaiselta lähitulevaisuuteen sijoittuvalta sotapornospektaakkelilta, mutta testisession perusteella pinnan alta löytyy fiksu tiimiräiskintä, jossa menestyminen vaatii joukkueelta kurinalaisuutta ja yhteistyötä.

Ghost Recon seuraa alansa parhaita tappajia, Yhdysvaltojen erikoisjoukoista kootun fiktiivisen yksikön ”aaveiksi” kutsuttuja kommandoja. Heitä ei näe, mutta yksikön läsnäolon huomaa vihollisen kadonneina partioina ja hiljenneinä tukikohtina. Heillä on käytössään planeetan kehittynein sotateknologia, jota oikein käyttämällä neljän hengen joukkue voi tuhota puoli komppaniaa.

Lähitulevaisuuteen sijoittuvan Future Soldierin teknologia perustuu tekijöiden mukaan nykyisin olemassa oleviin prototyyppeihin ja teorioihin. Aave on varustettu tiedusteluroboteilla, röntgennäkölaseilla ja monilla muilla clancyhtavilla vimpaimilla. Teknologioista hyödyllisin on valoa taittava maastoutumisasu, joka tekee aaveesta lähes näkymättömän kaukana oleville vihollisille, kunhan sotapotter vain liikkuu hitaasti. Olan yli kuvaava kamera helpottaa piiloutumista.

Ylivoimainen teknologia ei tee aaveista ylivoimaisia, kuten saimme toritaistelussamme kerta toisensa jälkeen todeta. Tulevaisuuden teknoninja kaatuu muutamaan hassuun luotiin, ja tehtävä epäonnistuu, jos joku kuolee.  Kardinaalimoka on lähteä yksin ramboilemaan, sillä kaatunut aave tarvitsee toveria, joka virvoittaa haavoittuneen ennen kuin tämä vuotaa kuiviin.  Kanveesiin lyöty sotilas voi sentään ryömiä suojaan, jotta auttavan toverin ei tarvitse juosta tulitukseen pelastushommiin.

Läpikuultava kuolema

Lentokenttä on venäläisten hallussa, mutta sisään pitää päästä. Hiivimme yön pimeyden ja lentokoneiden metelin suojassa asemiin. Reitti avataan oikeilla kuolemilla oikeaan aikaan. Aaveilla ei ole varaa hälyttää koko tukikohtaa, ainakaan ennen kuin konehallin sisällä oleva päämäärä on turvattu.

Joukkuepeli edellyttää suullista kommunikointia, sillä pelin sisällä ainoa viestintämuoto on vihollisten merkitseminen. Kun yksi aaveista bongaa kohteen, hän voi merkitä sen, jolloin kaikki neljä jäsentä näkevät tyypin sijainnin vaikka seinien läpi. Näitä merkintöjä voi olla yhtä aikaa käytössä neljä. Tehokas hiivintä perustuu laukausten synkronointiin.

Vihollisilla on yleensä aina vähintään kaksinkertainen ylivoima, joten ensimmäiset kohteet pitää valita tarkasti. Yksi meistä ottaa tähtäimeensä ylhäältä pihaa katselevan vartijan. Loput ottavat jyvälle aukealla partioivat sotilaat. Yksikään ei saa jäädä hengittämään. Ensimmäisenä kuolleet ovat tuskin ennättäneet kaatua, kun jo koko pihan miehitys on eliminoitu.

Hyvin suunnitelluissa ja tarkasti toteutetuissa tapoissa on hypnoottista viehätystä, joka melkein hukuttaa takaraivossa kolkuttelevan omantunnon. Joudun muistuttamaan itseäni siitä, että erikoisjoukot eivät taistele reilusti, vaan he iskevät nopeasti ja haihtuvat savuna ilmaan. Taistelun voittaa likaisinta peliä pelaava, ja aaveet saavat sen näyttämään hyvältä.

Me emme olleet täällä

Lentokenttätehtävä pakotti aaveet hiippailemaan, mutta tekijöiden mukaan tällaista vaihtoehdottomuutta on valmiissa pelissä vain harvoin. Pääsääntöisesti tyylinsä voi valita itse, kylätehtävässä etenimmekin yhdistämällä hiiviskelyä ja kevyttaktista räiskintää. Yksinäinen aave ei pärjää, mutta liian tiiviisti yhdessä viihtyvä joukkue on haavoittuvainen. Alun toritaistelussa käytetty jaetun joukkueen taktiikka tuntui toimivalta: yksi aavepari vetää tulta toisen kiertäessä selustaan.

Testisession puoliavoimissa kentissä reiteille oli muutama vaihtoehto, myös vihollisten sijoittelussa oli jonkin verran satunnaisuutta jännitettä säilyttämässä. Taistelun läpi etenimme yrityksen ja erehdyksen kautta, sillä varomattomasti ilman suojautumista etenevät aaveet voivat kaatua sekuntien sisällä toisistaan. Jatkokohtia oli onneksi ennen jokaista kohtaamista.

Kahden testitehtävän sisältö oli suoraviivaista etenemistä, mutta valmiiseen peliin on luvattu myös vaihtelevampaa sisältöä. Kampanja on kolmentoista tehtävän pituinen, ja läpipeluuaika on testauksessa ollut keskimäärin kaksitoista tuntia. Pressitilaisuudessa testasimme myös tylsän oloista tukikohtapuolustusta, jossa torjutaan viidenkymmenen aallon verran päälle rynniviä vihuja. Pelimuodossa pärjääminen vaatii ilmeisesti aikamoista A-Teamia, sillä aloitteleva joukkueemme teurastettiin kerta toisensa jälkeen aaltoon kymmenen.

Future Warrior on lupaava ajattelua ja yhteispeliä vaativa joukkueräiskintä, mutta siihen se saattaa jäädä. Olen skeptinen yksinpeliin tekoälytovereiden kanssa, sillä juuri kommunikointi ja yhteispelin hiominen vaikuttaa homman pihviltä. Vaikka toverien tekoäly osaisikin asiansa, tuntuuko kokemus kokonaiselta ilman ihmisseuraa?

Rohkeana suunnitteluratkaisuna yhteispeliin ei ole avointa seuranhakua netissä, eli voit pelata vain tuttujen kanssa. Radikaali ratkaisu on ymmärrettävä, sillä peli vaikuttaa käytännössä mahdottomalta ilman yhteistyökykyistä seuraa. Avointa matsaamista kaipaaville on myös pvp-moninpeli, mutta sitä ei vielä esitelty. 

Lassi Lapintie

Xbox 360, Playstation 3, PC

Ilmestyy: Xbox 360 ja Playstation 3 toukokuussa, pc-versio myöhemmin