Vikinää viidakkosaarella
Nuori Lara Croft kokee kovia sankarittaren Uncharted-henkisessä syntytarinassa.
Törötissit, kaksoispistoolit ja hypnoottisesti heiluva takamus, ne muistetaan sanoista Tomb Raider. Vähän myöhemmin tulee mieleen, että olivathan ne pelitkin, etenkin ensimmäiset, aikanaan todella hyviä! Jopa niin hyviä, että moderni akrobaattiversio Indiana Jonesista toimi vuosien päästä vahvana esikuvana toiselle peli-ikonille, Unchartedin Nathan Drakelle.
16 vuotta alkuperäisen Tomb Raiderin ilmestymisen jälkeen ympyrä sulkeutuu, kun alkuperäiseen nimeen palaava pelisarja käynnistää itsensä uudelleen, ironisesti vahvoissa Uncharted-tunnelmissa. Lara hyppii, kärsii ja tuhoaa vahingossa maailmaa vähintään samaan tahtiin kuin vahatukkainen PS3-kollegansa.
4 8 15 16 23 42
Uusi Tomb Raider palaa aikaan, jolloin nuori Lara on vasta matkalla ensimmäiselle kaivaukselleen. Alus haaksirikkoutuu ja tutkimusmatka muuttuu selviytymistaisteluksi tuntemattomalla saarella, jossa kaikki ei ole kohdallaan. Repaleinen rannikko on täynnä uutta ja vuosisatoja vanhaa romua, eikä paikan outo, sisäsiittoisen punaniskainen asukaskunta tervehdi vierailijoita ystävällisesti. Kaikki tuntuu siltä, että Laran ei pitäisi hämmästyä, jos hän jossain vaiheessa törmäisi saaren toisella puolella lennon 815 selviytyjiin. Matkan varrelta löytyy erilaisia päiväkirjamerkintöjä, jotka vain syventävät mysteeriä.
Mutta Laralla on muitakin murheita kuin saaren historian tutkiminen, tärkeintä on selvitä hengissä vihamielisessä ympäristössä. 21-vuotias nuori nainen ei ole vielä seikkailuiden kovettama veteraani, mutta hän joutuu pakosta mukaan karuun selviytymistaisteluun, jossa vankeja ei oteta ja armoa ei anneta. Lämpimänä pitää pysyä, nälkäkuolema välttää eikä punaniskojen kuolemanpartioiden käsiin kannata jäädä.
Ero fanien tuntemaan Laraan on pelin alussa aivan tarkoituksellisesti melkoinen. Tämä Lara ei ryöstä hautoja vaan pakenee henkensä edestä. Sankari ei ole myöhempien aikojen haavoittumaton teflon-nainen, vaan verta ja hikeä vuodattava ihminen.
Uudesta Tomb Raiderista vastaavan Crystal Dynamicsin pomo Darrell Gallagher vertaa peliä useasti Christopher Nolanin Batman-filmeihin. ”Iso osa Nolanin ensimmäisestä Batman-leffasta kuluu Bruce Waynen hahmon pohjustamiseen. Näin todella tiedämme, miksi sankari lopulta tekee, mitä hän tekee. Tomb Raiderissa pyrimme samaan Laran kanssa”, selittää Gallagher.
Hyppää kuin Nathan Drake
Pääsin pelaamaan tarinan alkupuolelle sijoittuvaa demoa, jossa Lara on toipumassa haaksirikon ensishokista. Tunnelma on enemmän selviytymiskauhua kuin huoletonta toimintaseikkailua, kun Lara pakenee punaniskojen luolasta ja päätyy verta vuotavana ulos kylmään vesisateeseen. Tyylillisesti touhu on ehtaa Unchartedia aina samanlaista kiipeilyä, hiiviskelyä ja elokuvamaisesti räjähtäviä toimintaosuuksia myöten. Välillä hakataan ruudulla vilkkuvia painikkeita lyhyissä nappulanrämpytyskohtauksissa. Meno on vauhdikasta ja tunnelma mainio, mutta kokonaisuus tuntuu kovin tiukkaan skriptatulta kummitusjunalta.
Tekijät lupailevat, että mukana on avoimempia osuuksia, vaikka varsinainen hiekkalaatikkopeli Tomb Raider ei olekaan. Keskuspaikkojen välillä voi liikkua vapaammin ja välillä joudutaan esimerkiksi metsästämään ruokaa hengen pitimiksi. Tällöin meno tuo vahvasti mieleen uusimman Assassin’s Creedin metsästysosuuden, jossa ajetaan takaa, hiivitään hyvään asemaan ja kaadetaan kohde tarkalla jousipyssyn laukauksella. Mukana on jopa salamurhaajavaistoa muistuttava selviytymisnäkymä, joka korostaa ympäristöstä muun muassa vihollisia ja eläinten jälkiä.
Mukana on myös nykyään muodikas roolipelielementti. Laran selviytymistaitoja voi kehittää nuotion ääressä nuokkumalla, jos on onnistunut keräämään tarpeeksi kokemusta tasonnousua varten.
”Mitä siellä huoneessa oikein touhutaan!?”
Tomb Raider on ehdottomasti synkempi ja karumpi kuin kaikki sarjan aikaisemmat osat yhteensä. Vanha seksisymboli-Lara on heitetty romukoppaan, tilalla on uusi uskottavampi hahmo. Ei se silti estä muutamaa pakollista kaula-aukosta sisään tuijottavaa kamerakulmaa, mikä tuntuu kaiken veren ja kuoleman keskellä aika tökeröltä fanipalvelulta. No, japanilaiset tekevät joka tapauksessa varmasti myös tästä Larasta 1:1-koon halityynyn.
Putkimaisuudesta huolimatta viihdyin uuden Tomb Raiderin parissa. Ainoastaan yksi asia on edelleen pahasti pielessä: Laran ääninäyttely kuuluu pornoleffaan eikä tietokonepeliin. Jatkuva huohotus, vikinä ja kirkuminen on sitä luokkaa, ettei tätä kehtaa pelata ikkuna auki ja äänet kovalla. Kidutuspornon ystävät taputtavat karvaisia käsiään. Me muut toivomme, että ääninäyttelyä vielä hiotaan ennen ensi vuonna tapahtuvaa julkaisua.
Tapio Salminen
PC, Xbox 360, PS3
Ilmestyy 5. maaliskuuta 2013
