Lara Croftin viides tuleminen täyttää odotukset. Sarjan fanit pysyvät tyytyväisinä, muut eivät innostu vieläkään.
Tomb Raider -pelit ovat myyneet kuin vesi erämaassa, mikä on riittänyt monille syyksi inhota koko sarjaa. Lara Croftin seikkailut ovat olleet liian suosittuja, jotta niistä voisi pitää ja samalla säilyttää katu-uskottavuutensa. Toisaalta ilman Tomb Raidereita pelikulttuuri voisi nykyään selvästi huonommin.
Tomb Raider: The Last Revelation sijoittui Egyptiin ja viidennen osan tapahtumat alkavat noin viikko siitä eteenpäin. Laran perhe ja ystävät ovat varmoja siitä, että kansainvälinen seikkailijatar on kuollut. Hänen kunniakseen jopa pystytetään muistomerkki. Croftien kartanossa muistellaan Laran aikaisempia, ennen näkemättömiä hurjia reissuja maailmalla. Niistä koostuu Tomb Raider Chronicles.
Uusia osuuksia on vain neljä, mikä tekee viidennestä osasta sarjan lyhyimmän pelin. Core vannoi Last Revelationin jälkeen, että uutta Tomb Raideria ei PSonella enää nähdä. Taloudelliset realiteetit pakottivat pyörtämään päätöksen. Ehkä juuri siksi Chronicles on lyhyt, mutta neljä laajaa tasoa ovat sitten täyttä asiaa.
Tapahtumat sijoittuvat Laran eri ikäkausiin teini-iästä alkaen. Laran asut vaihtelevat, mutta vieläkään hän ei ole oppinut käytännöllistä pukeutumista. Asut ovat piukkoja ja tyköistuvia, onneksi kuitenkin suhteellisen hyvällä maulla.
Lara Scully
Aluksi neiti Croft joutuu Rooman kaduille. Seuraavaksi mennään venäläiseen sukellusveneeseen Salaiset kansiot -vaikutteisessa tasossa. Kolmas reissu vie nuoren Laran salaperäiselle saarelle ja vieläpä ilman aseita. Lopuksi ollaan hengenvaarassa high-tech-toimistorakennuksessa.
Vaikka Tomb Raider Chroniclesissa on vain vähän uudistuksia, parista hyvästä muoti-ilmiöstä on otettu oppia. Ratasuunnittelijat ovat selvästi Half-Lifensä ulkoa opetelleet ja hiiviskelytaito on nostettu arvoon arvaamattomaan. Vihulaisia on aika harvassa ja ongelmien ratkaisukyky on nopeaa liipasinsormea tärkeämpi ominaisuus. Tällä kertaa on hyvä tarkastaa kaikki lipastot ja rasiat, jotka aiemmin pystyi ohittamaan olankohautuksella.
Lara on oppinut pari uutta temppua. Nuorallakävelytaito on niistä useimmin käytetty. Lisäksi Lara osaa käyttää hyväkseen uudella tavalla roikkumistankoja ja lähitaistelukin tulee lopulta tutuksi. Uusia aseita ovat muun muassa tarkka-ampujan kivääri ja nukutusaine.
Valikko on tutun ja turvallisen näköinen. Merkittävin uudistus on se, että esineitä pystyy yhdistelemään, esimerkiksi pyssyihin voi liittää lasertähtäimen.
Arvotaan kikka kolmonen
Maine tässä voi mennä, mutta on pakko tunnustaa, että vaikka olen pelannut jokaista Tomb Raideria, yhtäkään en ole selvittänyt täysin ilman nettiapua. Nytkin puzzlet ovat välillä raivostuttavia ja etemiskohtaa saa etsiä päänsärkyyn saakka ja jokaisen neliömillin tutkien. Hermot oli mennä, kun neljän pelin verran on tottunut etsimään avaimia lukkoihin ja nyt eräs lukko pitääkin avata ampumalla.
Toisaalta Tomb Raider Chronicles on looginen ja reilu. Jos olet hengissä, tapa edetä on kyllä olemassa. Se pitää vain löytää. Koko sarja onkin erinomainen netin vihjegurujen pätemisen paikka.
Mutta mikäli aikoo selvittää kaikki salaisuudetkin ilman ulkopuolista apua, mennään jo henkimaailman puolelle. Jokaikinen paikka täytyy tutkia, kokeilla jokaista jippoa kaikkeen mahdolliseen ja tehdä sama aina uudelleen, kun jotakin tuntuu tapahtuvan.
Lara tottelee ihailtavan nöyrästi kontrolleja. Looginen ohjaussysteemi onkin juurtunut syvälle selkärankaan äidin nimen ja parhaan mahdollisen pasta bolognese -reseptin viereen. Äkkiä vaihtuvat kuvakulmat tosin välillä hämmentävät, mutta harvoin siksi Laralta henki lähtee.
85
