Tommi Mäkisen nimeä kantava rallipeli on ihan hyvä, jos ei ota asioita turhan vakavasti. Radat ovat vähän mitä sattuu, kontrollit jonnekin sinnepäin ja äänet ehkä hieman auton ärinää muistuttavat.
Peli brassailee huimalla rataryppäällä ja omiakin voi suunnitella mukana tulevalla rataeditorilla. Suomen kieltä osataan, joskaan kartanlukijaa ei ole muistettu yllättäen palkata Mäkisen vieruskaveriksi.
Radoissa riittää
Kieltämättä 130 rataa viidessätoista maassa Alaskasta Australiaan kuulostaa jopa liian hyvältä ollakseen totta. Ja aivan totta se ei olekaan: mukana luvussa ovat peilaukset. Silti ratojen määrä on muhkea, kuten rallipelin henkeen kuuluukin. Etappimaisista erikoiskokeista ei kuitenkaan ole kyse, vaan ratoja tahkotaan perinteisen autopelin malliin kierros kierrokselta.
Ratadesign on hieman hassu. Liki kaikkia ratoja reunustavat melkoiset vallit tai ainakin aidat, mikä on erikoista. Toki osassa radoista reunamat ovat hieman kauempana kuin toisissa, mutta melkoiseksi urassa nyhräämiseksi meininki joka tapauksessa äityy. Esimerkiksi Suomeen sijoitetut osiot eivät moisen takia näytä kovin kotimaisilta. Lisäksi auto reagoi reunakosketuksiin kovin sattumanvaraisesti. Joskus auto lennähtää takaisin radalle, joskus taas pompahtaa epärealistisen oloisesti ympäri ja joskus yksinkertaisesti töksähtää etanavauhtiin. Hyvin harvoin auton käyttäytyminen vakuuttaa. Tien pinta vaihtelee asfaltista mudan kautta lumeen ja jäähän kuten asiaan kuuluu.
Anteeksi että olen olemassa
Tommi Mäkistä vastaan pääsee myös rallaamaan. Tuolloin itse maestro äityy kommentoimaan kisan kulkua ihan ehdalla suomen kielellä. Ponnettomampaa esitystä kuulee harvoin. Ilman innostuksen häivää "anteeksi että olen olemassa" -aksentilla sanellut "ajat liian lujaa" ja "muista jarruttaa" -huokaisut nostattavat Suomi-kuvan taas kerran uusiin korkeuksiin. Joku olisi voinut ennen studioonmenoa kaataa herran kurkusta alas sankollisen energiajuomaa ja kaupantekijäisiksi potkia miestä persuuksille pitkin ja poikin äänityssessiota.
Siinä missä Colin McRae Rally on ihan oikea hienostunut rallisimulaatio, Tommi Mäkinen Rally paljastuu perinteiseksi kunnon arcade-kaahaukseksi, jossa painetaan kaasuhanikka pohjassa pitkin kylänraittia ja toivotaan, että auton renkaat näyttävät suurimman osan matkasta alaspäin. Vauhti on kuskin näkövinkkelistä tutkailtuna hirmuinen eikä jarrua juuri viitsi painaa tunnelman pilallemenon pelossa. Sekä pelin arcade- että mestaruussarjavaihtoehto ovat samaa usvaa putkeen -painamista. Jälkimmäisessä autoa voi toki säätää ja kisan jälkeen korjata. Pelin luonteeseen säätöosuus ei kuitenkaan istu ja ilman säätöjen näpertelyäkin pelissä pärjää vallan mainiosti.
Kokeneelle kaahaajalle Tommi Mäkinen on pelkkä välipala. Voitto tujahtaa plakkariin aivan liian helposti. Voittamisen ilo latistuu, kun palkintopallille kapuamisesta tulee heti arkipäivää. Satunnaiselle kaahaajalle Tommi Mäkinen voi olla oiva valinta, varsinkin ensimmäiseksi ajopeliksi. Vauhtia piisaa ja voiton tunnelmaan pääsee mömmökourakin. Ja jos vauhti hirvittää, kuvakulman voi vaihtaa kuskin silmien sijasta takaylävinkkeliin. Tuolloin meno hidastuu melkoisesti ja vastaavasti aika reagoida radan kiemuroihin lisääntyy. Lisäksi ylävinkkelistä hahmottaa helpommin edessä siintävät kurvit.
Täryjyrä täristää
Vaikka äänet ja ajotuntuma vaikuttavat hetkessä hutaistuilta, pelin kuvalllinen anti on parhaimmillaan mukiinmenevää. Ruutu päivittyy ilman ysköksiä ja ratanäkymät ovat kohdallaan, kunhan ei anna rataa reunustavien vallien haitata. Motorheadin sulavuuteen ei toki päästä, mutta pelin koodaajat ovat silti osanneet asiansa. Tärinätikun (Dual Shock) käyttö on kuitenkin vielä alkutekijöissään. Toki radan reunustan rouhaisu tuntuu kännyssä, mutta eivät esimerkiksi tiessä olevat töyssyt. Rattia ei Tommi Mäkisen Rallin takia kannata hankkia, koska ajotuntuma on ratillakin perinjuurin pehmoinen.
Tommi Mäkisen kohtaloksi koituu Colin McRae Rallyineen. Jos Tommi Mäkinen Rallyn kanssa ilmestyy samanaikaisesti kaikkien aikojen paras rallipeli, kyseiselle tosiasialle ei voi yksinkertaisesti mitään. Europressin olisi pitänyt oivaltaa moinen ja passittaa pelintekijät puoleksi vuodeksi rallikouluun. Ehkäpä sitten se ajopelin tärkein ominaisuus eli ajotuntuma olisi saatu kohdalleen. Toki rentona hetken huumana Tommi Mäkinen Rally menettelee tällaisenaankin, mutta samalla se jättää harmillisen keskeneräisen maun suupieliin. Toivottavasti Mika Häkkinen Formula on toista maata.
70
