Tomorrow Never Dies (PSone) – Menneen päivän uutisia

Juuri kun uusi James Bond -leffa pyörii teattereissa julkaisee Electronic Arts edelliseen Bond-elokuvaan pohjautuvan pelin. Varsin huvittavaa kun muistelee kyseisen leffan teemaa. Onko peli yhtä vanhentunutta tavaraa?

Kolmas maailmansota uhkaa, kun mediamoguli Eliot Carver käyttää suunnattomia resurssejaan usuttaakseen Iso-Britannian ja Kiinan sotaan keskenään. Elokuvan juonta löyhästi seuraten ja vähän omaa lisäten Tomorrow Never Diesissa James Bond pelastaa jälleen maailman.

Tehtäväänsä herra Bond varustautuu tutulla PK7:lla sekä useilla Q:n jippovirityksellä, kuten räjähtävillä kalvosinnapeilla tai sormenjälkiavaimella. Järeämpinä aseina ovat rynnäkkö-, tarkkuus- ja infrapunakiikarikiväärit. Aseet zoomattavine kiikaritähtäimineen ovat kovin Syphon Filteristä lainatun oloisia ja toimivatkin samalla tavoin.

Bond tottelee ohjausta kitkattomasti, mutta tarkkuus pienissä liikkeissä ei ole kovin hyvä. Onneksi sitä ei liiemmin tarvita, sillä agentin jalat pysyvät tiukasti maan pinnassa eikä hyppimistä jalkaterän kokoisille kielekkeille ole. Olkanapeista Bond juoksentelee sivuille, hiipii ja pysähtyy tähtäämään. Nurkkien taakse kurkkiminen onnistuu sekin.

Normaali tähtäys sujuu automaattisesti ja huonosti. Superagentin reaktioaika on paljon ihmistä hitaampi ja välillä selkeästi näkyvää vihollista ei saa tähtäimeen muuten kuin siirtymällä lähemmäksi. Kohtalokasta se ei ole, mutta ärsyttävää. Ilman automaattitähtäystäkin selviäisi, sillä vihollisten tekoäly ei pelota. Jos vastustajia yrittää ampua, ne reagoivat noin 10 sekunnin viiveellä kaukaa ammuttuun kuulaan.

Positiivisena yllätyksenä Bond on toimintapeli, jossa kuvakulmia vastaan ei taistella aina kun vihollisten lahtaamiselta aikaa jää. Kamera seuraa sankarin vanavedessä ja Bond muuttuu ystävällisesti läpinäkyväksi, jos kroppa uhkaa tukkia näkymän.

Ravistettuna, ei sekoitettuna

Tehtävät ovat suoraviivaisia ja koostuvat yleensä useista eri tavoitteesta. Niissä on paljon ammuskelua, jonkin verran esineiden keräilyä ja käyttämistä. Esimerkkinä vaikka elokuvan avauskohtaus, jossa Bondin pitää kuvata terroristien aseita ja sen jälkeen paeta paikalta varastamalla suihkukone.

Suurimmaksi osaksi tehtävät ovat hyvin rakennettuja, mutta hieman liian yksinkertaisia. Tavallista pahemmat ongelmat ovat lähinnä roistoja, jotka kestävät kuritusta sen normaalin kolmen luodin sijasta useita kymmeniä.

Vaihtelua ammuskeluun tuovat laskettelu- ja autoiluosuudet. Riinteessä väistellään puita, kiviä ja kielekkeitä samalla kun ilkiöt tökkivät suksisauvoilla korvaan. Bond voi sentään antaa samalla mitalla takaisin. Agentin kaarassa on vakiovarusteena konekiväärit ja ohjuksia, joilla sitten kurmotetaan terroristeja tienpäällä miinoja väistellessä. Molemmat osiot ovat ihan kivoja piristeitä.

Grafiikaltaan Tomorrow Never Dies on keskitasoa, lukuun ottamatta satunnaisesti virheitä, kuten maastoon satunnaista vääntyilyä pelaajan liikkuessa. Äänet ovat kaikin puolin kunnossa ja näyttelijät kuulostavat ihan hyviltä. Musiikki nostaa päätään muun massan yläpuolelle. Kenttien musiikki koostuu erilaisista Bond-teeman muunnelmista ja kuulosti ainakin minun korvaan oikein hyvältä.

Tomorrow Never Dies on melko orjallinen toimintaseikkailuiden perinteille, ja jää joka suhteessa jälkeen vaikkapa Syphon Filterista. Ainoastaan hiihto- ja autokohtaukset tuovat jotain uutta mukaan. Hyvä peli niille, joille Kun maailma ei riitä -elokuva ei riitä.

79