Tony Hawk's Pro Skaterin tahdiksi on vakiintunut uusi osa per vuosi. Mikäs on kultamunia munivalla haukalla rahastaessa, jos kerran peli paranee osa osalta.

Skeittipelisarjan Tony Hawk -taika ei ole kadonnut neljännen osan myötä. Ohjaustuntuma on täydellisyyttä hipovan napakka ja yksinkertaiset kontrollit venyvät hengästyttävään monipuolisuuteen. Kuka tahansa oppii perusasiat hetkessä, mutta täydellisesti laudan hallitsee harva. Kun tähän lisätään juuri sopivan liioiteltu fysiikkamoottori, joka huolehtii silmiä kirvelevästä vauhdista ja huimista vatsanpohjaa potkivista ilmalennoista, sekä balettimaisen sulava tekemisen vapaus, saadaan peliriippuvuuden kaava.

Nelosessa pelattavuus on sarjan hiotuin. Animaatiot ovat entistä monipuolisempia, siirtymiset liikkeistä toiseen sulavampia ja hahmon käskyttäminen tarkempaa. Myös grafiikkaa on viilattu hienosta kolmososasta, sillä yksityiskohtia on lisätty reilu annos ja tekstuureita ehostettu realistisemmiksi. Tämän paremmalta virtuaaliskeittaaminen ei ole tuntunut eikä näyttänyt koskaan.

Uudet haasteet

Uramoodi on Tony Hawk's Pro Skater 4:ssä isketty uusiin kuosiin. Kentästä toiseen edetään tasokohtaisia tehtäviä suorittamalla, mutta toimeksiantoja ei enää anneta pelaajalle kentän alussa kahden minuutin määräajan kera. Kukin taso on nyt oma maailmansa, jossa liikuskellaan vapaasti ilman aikarajoja. Tehtäviä saadaan kentille ripotelluilta ihmisiltä, joiden yllä kelluu nuoli. Jokaisella tasolla on 21 tehtävää, tosin kaikki eivät ole heti suoritettavissa.

Tavoitteet ovat pääasiassa esineiden ja pisteiden metsästystä enemmän tai vähemmän tiukassa aikarajassa. Mukana on myös joukko huumorilla maustettuja sekoiluhaasteita, kuten pillastuneen norsun perässä roikkumista tai turistien säikyttelyä mereen. Uudistuksena kaikki tehtävät eivät perustu skeittaustaitojen varaan. Myös puhdasta sorminäppäryyttä ja reaktionopeutta vaativia koitoksia on, esimerkiksi rullalautapujottelua, ostoskärryllä hurjastelua ja skeittipesäpalloa.

Tehtävistä ropisee rahaa bonussälän ostoon sekä tärkeitä ominaisuuspisteitä, joita heitellään hahmojen kykykaavioon ja parannellaan esimerkiksi vauhtia, ponnistusvoimaa ja tasapainoa. Kykypisteet ovat hahmoille yhteisiä, joten kaikki lautailijat kehittyvät yhtä aikaa. Näin uramoodia ei enää tarvitse kahlata jokaisella hahmolla erikseen, mikä on järkevää, sillä uratehtäviä on kaikkiaan hulppeat 190.

Jos aikoo nähdä aivan kaiken, Tony Hawk 4:ssä riittää haastetta reilusti edellisosia pidempään. Alkupään tehtävät onnistuvat jokaiselta, mutta loppukentillä saa veteraanikin puristaa ohjainta tuskanhiki kimaltaen. Onneksi kaikkia tehtäviä ei ole pakko suorittaa, vaan kenttien 21 haasteesta riittää etenemiseen kymmenkunnan läpäiseminen. Tämä tekee uran kehittymisestä tarpeeksi sujuvaa ja joustavaa aloittelijallekin.

Uran puolivälissä eli 90 suoritetun tehtävän jälkeen aukenevat erilliset Pro Challenge -haasteet, jotka avaavat hahmojen loppuvideot. Haasteissa on tavoitteena jokin hahmoille ominainen, skeittikyvyt äärimmilleen venyttävä suoritus. Tony Hawkilla on esimerkiksi heitettävä ramppitemppuja kahden korkeuksiin viritetyn, toisistaan kauemmaksi liikkuvien ramppien välillä ja street-veteraani Rodney Mullenilla pitää yhdistää pitkä lista flättitemppuja jatkuvaksi liikesarjaksi.

Uudistunut uramoodi toimii, vaikkei vallankumouksellinen olekaan. Tehtävät ovat pääosin samoja kuin ennenkin, mutta eteneminen on vapaampaa ja tehtävien paljous antaa vaihtelua ja tekemistä pitkäksi aikaa. Haittapuolena suureen tehtäväjoukkoon on lipsahtanut myös tukku vähemmän hiottuja haasteita, kuten ärsyttävät sekuntikellotaistelut.

Temppusarja ja miten se tehdään

Tony Hawk's Pro Skater 4 tavoittaa edeltäjiensä tavoin oivallisesti lajin hengen. Luova mielikuvitus, tyylitaju ja hauskanpito ovat ryppyotsaista suorituspainotteisuutta tärkeämpiä. Pelivapauden ansiosta lautailun voi mausta riippuen hoitaa joko realismia tavoitellen tai reikäpäisenä temppuhurjasteluna. Aidosta tunnelmasta huolehtii katu-uskottava ääniraita, jolle on poltettu räminää Sex Pistolseista AC/DC:hen.

Pistehankintatekniikat ovat säilyneet ennallaan. Tärkeintä on yksittäisten temppujen sijaan yhdistellä eri tyyliin liikkeitä mahdollisimman monipuolisiksi ja pitkiksi liikesarjoiksi. Minkä tahansa liikkeen voi teoriassa yhdistää seuraavaan, joten ainoat esteet loputtomille komboille ovat hiipuva vauhti ja horjuva tasapainomittari.

Massiivinen temppuvalikoima kattaa parisensataa liikettä. Näistä hahmolla voi olla kerralla käytössä noin puolet, tosin liikearsenaalia voi muokata vaikka kesken ilmalennon. Merkittävimmät uudistukset ovat vastakkaisesta rampista toiseen sinkauttava spine-liike, tukku tasamaalla tehtäviä flatground-temppuja sekä kyky roikkua autojen takapuskureissa. Jälkimmäinen tosin näyttää täysin epäuskottavalta kulkuneuvojen leluautofysiikan takia.

Valttina vapaus

Yhdeksän kenttää ovat kaikki loistavasti suunniteltuja, laajoja ja monipuolisia alueita, joista löytyy lähes loputtomasti temppupaikkoja. Kenttäsuunnittelu vaihtelee Alcatrazin vankilasaaren huimista korkeuseroista Konan skeittipuiston fotorealistisiin mittasuhteisiin. Nelosesta löytyvät kokonaisuutena ottaen sarjan parhaat tai ainakin laajimmat kentät.

Muita yksinpelimuotoja uramoodin ohella ovat kahden minuutin pistemetsästys sekä vapaa harjoittelu. Takuuhauskat kenttä- ja hahmoeditorit ovat mukana ilman suurempia uudistuksia. Kaksinpelaajille on kahdeksan perusvarmaa vaihtoehtoa hipasta kombokaksintaisteluun ja jenkkiversion nettipeli onnistuu jo ennen virallisten PS2-yhteyksien ilmestymistä.

Nelonen on sarjan paras peli, mutta edellisosat kalunneille tuskin elämyksenä ikimuistoisin. Peliriemua kun nakertaa väkisinkin tunne, että juuri tältähän skeittailu tuntui jo vuosi sitten. Ripustamalla saman koukun varaan tarpeeksi jatko-osia saadaan nerokaskin idea vesitettyä, ellei vanhoja perustuksia uskalleta lyödä rikki ja rakentaa uutta sisältöä tilalle.

Ei edes Tony Hawk's Pro Skater maistu ikuisesti, vaikka vuosi vuodelta täydellisemmäksi hiotusta paketista onkin kyse. Ensi kertaa Tony Hawkin maailmaan tutustuville on luvassa skeittinirvana, mutta konkarit varautukoot siihen, että Tony Hawk's Pro Skater 4 on hyvin tutunmakuista haukkapaistia hienommalla lautasella tarjoiltuna.