Skeittailuhitti Tony Hawk's Skateboardingin jatko-osa on edeltäjäänsä monin tavoin hiotumpi, monipuolisempi ja laajempi rullalautapeli. Voiko tämä olla tottakaan?
Tony Hawk's Skateboarding 2 on kehitetty suoraan alkuperäisen pelin pohjalta, joten ykkösosaa pelanneet tuntevat olonsa kotoisaksi alusta alkaen. Sama jämäkkä kontrollisysteemi ja peruspelirakenne ovat tallella. Pelaamaan oppii helposti, halutut temput irtoavat ohjaimesta vaivattomasti ja mikä tärkeintä, sama koukku, joka pakotti pelaamaan alkuperäistä peliä kädet hiertymillä, tarttuu selkäytimeen edelleen.
Perustaltaan peli on edeltäjänsä tavoin arcaden ja simulaattorin ristisiitos. Vauhti on koko ajan kovaa, huiman korkeat ilmalennot ja liioitellun pitkät liikesarjat ovat arkipäivää. Vaikka kaatuilisikin usein, se ei vaikuta lautailijan suorituskykyyn. Laajat ja monipuoliset ympäristöt sekä reilut sata erilaista temppua ovat lähes kaikki realistisia. Näin meno tuntuu tarpeeksi aidolta skeittaajan näkökulmasta, mutta riittää tyydyttämään myös niiden vauhdinnälän, joiden suhde lajiin on etäisempi.
Rahalla saa ja tempuilla etenee
Yksinpelivaihtoehdot jakautuvat harjoitteluun, yksittäiseen pisteidenkeruusessioon sekä uramoodiin, joka on pelin selkäranka. Siinä kukin hahmo etenee alun vaatimattomista harjoitusympäristöistä yhä suurempiin ja hienompiin kilpailuihin. Kussakin kentässä on kymmenen erilaista tehtävää, jotka pitää suorittaa, jos mielii päästä eteenpäin. Tehtävät vaihtelevat kenttien mukaan, mutta yleensä tavoitteet ovat pisteiden keruuta sekä kentille ripoteltujen kirjainten tai esineiden etsimistä.
Onnistuneesta tehtävästä ropisee tilille rahaa, jolla voi hankkia uusia liikkeitä ja lautoja sekä parannella hahmojen ominaisuuksia. Näin hahmoja voi kehittää hieman granturismomaisesti haluamaansa suuntaan, mikä toimii loistavasti. Paremman nopeuden ja tasapainon myötä skeittaaminen ehostuu silminnähtävästi ja mikä tärkeintä, hahmot eivät ole enää sidoksissa tiettyihin liikkeisiin.
Jos vain rahaa on kukkarossa, kunkin hahmon liikevalikoimasta voi vapaasti poistaa liikkeitä, jotka eivät miellytä ja ostaa tilalle omaan skeittailutekniikkaan paremmin soveltuvia temppuja. Tämä pätee myös näyttäviin erikoisliikkeisiin, joita hahmoilla voi olla enintään viisi.
Moninpelivaihtoehdot ovat varsin monipuoliset. Harjoittelun ja tavallisen pistekilpailun lisäksi voi valita perinteisen hipan variaation tagin sekä graffitin ja horsen. Graffitissa mahdollisimman vaikeita temppuja tekemällä värjätään temppupaikkoja omalla värillä ja ajan loputtua se, jolla on enemmän merkattuja paikkoja voittaa. Horse on muunnelma aasileikistä ja siinä kumpikin tekee vuorotellen temppuja niin, että kaverin edellinen suoritus on onnistuttava ylittämään. Jos epäonnistuu, saa kirjaimen ja joka ensimmäisenä saa täyteen horse-sanan, häviää. Vaihtoehdoista ainoastaan horsea pelataan vuorotellen, muut pyörivät moitteettomasti jaetulla ruudulla.
Kaikkea enemmän
Pelin kahdeksan kenttää ovat ympäri maailmaa Los Angelesin Venice Beachista Ranskan Marseilleen. Suurin osa kentistä jatkaa ykkösosan laatulinjaa, eli ne ovat laajoja ja täynnä hyvin suunniteltuja temppupaikkoja, joilla mielikuvituksen saa päästää valloilleen. Hieman yllättäen mukaan on kuitenkin eksynyt myös muutama tylsänpullea peruskenttä, joille ei enää tule palattua, kun ne kerran on selvittänyt.
Rullalautailun aitoja huippuammattilaisia mallintavia hahmoja on valittavana kolmetoista. Hahmot jakautuvat karkeasti kolmeen luokkaan: ramppilautailijoihin, katulautailijoihin sekä niihin, jotka hallitsevat yhtä hyvin molemmat lajit. Kuuluisimpia ovat itsestään selvän skeittilegenda Tony Hawkin lisäksi teknisen katuskeittailun pioneeri Rodney Mullen sekä jokapaikan veteraani Steve Caballero.
Reilusta sadasta eri liikkeestä kullakin hahmolla voi olla kerralla käytössään viitisenkymmentä. Liikkeitä on lisätty ja nyt kutakuinkin kaikki tärkeimmät skeittitemput ovat käytössä. Tämä sallii entistä monipuolisempia ja hienompia liikesarjoja, joiden suunnitteleminen ja tekeminen onkin koko pelin idea. Pelkkiä yksittäisiä temppuja siellä täällä tekemällä ei pistepussi täyty, vaan tarkoitus on käyttää liikkeitä monipuolisesti ja yhdistellä niitä mahdollisimman pitkiksi sarjoiksi.
Vaikeustaso on sopiva ja uramoodissa eteneminen ei todellakaan ole mikään läpihuutojuttu. Ensimmäiset kentät selviävät vielä helposti, mutta viimeisimpien kenttien avaamiseen vaaditaan yritystä kokeneemmaltakin pelaajalta, mikä lisää sopivasti pelin elinikää.
Ykkösosan tavoin suurin kauneusvirhe on uusinnoissa. Vaikka kamerakulmia on lisätty muutama, niitä ei vieläkään saa valita itse ja usein liikkeet, jotka pelatessa näyttävät hienoilta, latistuvat uusinnoissa väärien kuvakulmien takia.
Arkkitehtuurin lyhyt oppimäärä
Pelivaihtoehdoista tärkein uutuus on rataeditori, jolla voi itse rakentaa mieleisensä skeittipuiston. Erikokoisia ja -näköisiä rakenteita rampeista kaiteisiin on valtava määrä. Koska editorin käyttö on vielä helppoa ja nopeaa, nousee omien kenttien rakentelu yhdeksi suurimmista riemunaiheista varsinkin sen jälkeen, kun kaikki muu on jo nähty. Pikkuhauska toiminto on myös hahmoeditori, jolla voi suunnitella mieleisensä hahmon liikkeitä, vaatetusta, ulkonäköä ja ihonväriä myöten.
Grafiikka on jonkin verran yksityiskohtaisempaa kuin alkuperäisessä. Animointi on monipuolisempaa ja nyt realististen liikkeiden lisäksi hahmot myös kaatuvat useammalla tavalla. Efektit kuulostavat renkaiden hyrinää myöten aidoilta. Ja mitäpä olisi rullalautapeli ilman nimekästä musiikkitaustaa. Tällä kertaa vauhtiin sopivasta räimeestä pitävät huolta kuusitoista kovan luokan bändiä, kuten Rage Agaist The Machine, Bad Religion ja Naughty by Nature.
Tony Hawk's Skateboarding 2 on tämän hetken paras rullalautapeli, siitä ei ole epäilystäkään. Se antaa tarpeeksi haastetta ykkösosansa puhki pelanneille veteraaneille, mutta avautuu nopeasti myös märkäkorville. Erinomainen pelattavuus, hieno toteutus, laaja liikevalikoima ja monipuolinen rataeditori pitävät kiinnostusta yllä todella pitkään.
92
