Tony Hawk's Underground 2 (PS2, Xbox) – Viva la Tony

Telkkarista tutut idioottihuumorin ystävät lyövät hynttyyt yhteen skeittikunkku Tony Hawkin kanssa. Lopputuloksena on hengenvaarallista akrobatiaa, päätöntä örvellystä, verta ja mustelmia sekä sietämätöntä kipua. Ja vähän skeittaustakin.

Kyllästyin täydellisesti Tony Hawk -sarjan kaavamaisuuteen. Toinen toistaan hienompien temppusarjojen vääntäminen hampaat irvessä ei pidemmän päälle innostanut, joten sivuutin vuosi sitten ilmestyneen Undergroundin pelkällä olankohautuksella. Vastikään julkaistu jatko-osa osoitti minun tehneen virheen.

Underground kakkosessa on periaatteessa kaksi eri peliä. Varsinaisen pääpelimuodon lisäksi skeittimaakarit voivat vääntää sarjan aikaisemmista osista tuttuja tehtäviä pelin kuudessa kaupungissa. Nostalgiaa kaipaavat voivat kerätä kirjaimia ja huippupisteitä myös muutamalla sarjan aikaisemmista osista tutulla kentällä.

Painopiste on juonellisessa pelimuodossa. Pelaaja on keltanokkaskeittari, joka tempaistaan mukaan Tony Hawkin ja Jackassista tutun Bam Margeran joukkueiden väliseen kilpailuun. Neljän mantereen ja kuuden kaupungin läpi pyyhkäisevän kiertueen aikana tiimit keräävät tehtävien suorittamisesta jaettavia pisteitä.

Faija skedettää

Pelin hahmokatras on lievästi sanottuna värikäs. Jackassin Wee-manin ja Steve-O:n lisäksi mukana on muun muassa poikansa kiusanteon kohteeksi alituiseen joutuva Bam Margeran Phil-isä. Jokaisessa kaupungissa on lisäksi kirjava joukko vierailijoita ja salahahmoja, jotka täytyy avata pelattaviksi. Aikarajattomat tehtävät vaihtelevat laidasta laitaan ja kysyvät perustaitojen hallinnan lisäksi useimmiten myös kekseliäisyyttä.

Pelaajan ei tarvitse tyytyä temppuilemaan vain yhdellä hahmolla. Joukkueissa on hupiveikkojen lisäksi myös ammattiskeittaajia, joista yksi valitaan joukkuekaveriksi. Omien tehtävien lisäksi suoritettavina ovat myös toverin ja vierailijoiden toimeksiannot. Kaikki tehtävät ovat vapaata riistaa ja ne voi periaatteessa suorittaa millä tahansa hahmolla.

Vierailijoiden ja salahahmojen ansiosta skeittilauta ei ole pelin ainoa menopeli. Kolmirattainen polkupyörä ja moottoroitu potkulauta ovat kevyttä kauraa sähköpyörätuolin rinnalla. Lisäksi autojen takapuskurissa voi siipeillä lyhyitä matkoja ja halutessaan hypätä kokonaan pois laudan päältä. Ahtaissa paikoissa käveleminen ja kääntyminen on hankalaa, mutta pienellä harjoittelulla homma luistaa.

Pojalla ei polvi parane

Tony 2 henkii juuri sitä kieli poskella -asennetta, joka skeittareiden elämäntapaan usein liitetään. Katumaisemaa häiritseviä jalankulkijoita voi ohimennen torppailla turvalleen tai heitellä tomaateilla. Kannattaa tosin muistaa, että vähissä pukeissa kekkaloivat naiset jakavat helposti nyrkkiä eikä poliisisedälle pidä mennä isottelemaan. Silloin kun virkavallan silmä välttää, seiniä voi sotkea tahi kaunistaa graffiteilla.

Pelattavuus on silkkaa rautaa. Kontrollit menevät hetkessä selkäytimeen, fysiikan lait eivät menoa hidasta ja näyttävyys on päivän sana. Pelillisesti suurin uudistus on focus mode, joka hidastaa aikaa yhden temppusarjan ajaksi. Tila täytyy ensin aktivoida täyttämällä erikoismittari, minkä jälkeen hidastus napsaistaan päälle juuri oikealla hetkellä. Idea on käyttökelpoinen, sillä se helpottaa nopeutta ja tarkkuutta vaativien kombojen tekemistä.

Myös itsensä raivoon ajaminen kannattaa. Kun hiellä ja tuskalla väännetty temppusarja päättyy pää edellä katukivetykseen, laudalle annetaan kyytiä naputtelemalla raivomittari punaiseksi. Kiukunpurkauksesta kertyneet pinnat lisätään seuraavan kombon yhteispisteisiin. Raivoa nostattaa myös hetkittäin sekavaksi äityvä kameratyöskentely ja joidenkin tehtävien puutteellinen ohjeistus.

Monipuolisilla editoreilla voi muovata haluamansa näköisiä skeittaajia, tehdä ratoja ja suunnitella temppuja. Jaetun ruudun kaksinpelissä on kymmenkunta pelivaihtoehtoa ja PS2:n nettiadapterilla moninpeli-ilon voi viedä toiseen potenssiin. Muilta osin PS2- ja Xbox-versiot eivät juuri poikkea toisistaan, itse tosin suosin näppärämmän ohjaimen vuoksi ensin mainittua.

Tony Hawk Underground 2 palautti uskoni sarjaan. Monipuoliset ja kekseliäät tehtävät, joustavuus ja villi huumori tekivät vaikutuksen. Lisäksi on annettava erityismaininta musiikeille: iänikuisten räyhäpunkin ja runopoikien riimien rinnalla pelinautintoa tehostavat paitsi Doorsin kaltaiset klassikot myös hieman raskaampaa rockia veivaavat artistit. Kaikki Tony Hawkit tahkonneille ei uutuudesta irtoa mitään kovin mullistavaa, sillä focus mode ei juuri muuta temppurutiineja.

88