Virtua Tennis on pysynyt tennispelien ranking-ykkösenä jo vuosikausia. Vaan ei pysy enää, sillä arcademaista virtuaalitennistä totisempi Top Spin 2 päihittää Segan klassikon suoraan kolmessa erässä.

Top Spinin vahvuus perustuu lyöntien moninpuolisuuteen. Peruspeli rakentuu peruslyönnin, hitaan alakierteen, nopean yläkierteen ja korkean koholyönnin varaan. Leijonanosa otteluista hoidetaan peruslyönneillä takarajalta, kunnes ohituslyöntiä haetaan riskialttiimmilla yläkierrepaukuilla. Pelin tempoa hidastava alakierre ja roikku auttavat satunnaisissa erikoistilanteissa.

Hyökkäävän pelin varjopuolella kummittelevat omat virheet. Kierrelyönnit menevät helposti verkkoon tai rajoista yli, jos herkkä tähtäys tökkii. Alkutaipaleella ottelut häviää omien virheiden eikä niinkään vastustajan hyvän pelin takia. Kämmäilyprosenttiaan voi nostaa liipaisimilla tintattavilla erikoisiskuilla. Verkolla ilmasta lyöty lentolyönti käyttää täysipainoisesti vastustajan lyönnin nopeuden hyväkseen, ja rajaa pitkin viuhuvaa ohituslyönti sopii verkkopelaajien listimiseen. Lähes pomppaamaton alakierteinen pysäytyslyönti ja aivan viivojen kulmaan putoava roikku täydentävät erikoislyöntien valikoiman.

Riskipalautukset, kuten lyhyt pysäytyslyönti etukenttään, edellyttävät oikeaa sijoittumista ja tarkkaa ajoitusta, jota avitetaan erillisellä mittarilla. Tavallisia syöttöjä sekoitetaan riskityyppisillä voimapommeilla ja yllättävillä pikkuroikuilla. En ole pelannut sarjan ykkösosaa, mutta veteraanien mukaan riskiniittien merkitystä on vähennetty selvästi.

Kaikki erikoislyönnit kuluttavat pisteiden myötä kertyvää iskuenergiaa. Kun pelifiilis on korkealla, erikoislyönnit onnistuvat ja päinvastoin. Rajallisen energian ansiosta ottelut eivät ole pelkkää erikoisliikkeiden mättämistä. Tasapainon takia spesiaalilyönnit eivät aiheuta automaattisesti pistettä, sillä pallon palauttaminen on vaikeaa, muttei lähimainkaan mahdotonta.

Pelaajat ja kentät kuvataan nätillä, tarkalla ja ennen kaikkea pehmeästi päivittyvällä grafiikalla. Tennisvirtuoosien liikkeet ovat sulavia ja pääosin aidon näköisiä. Reipasta urheilujuhlan tuntua terävöitetään hienoilla äänillä, pallot plopsahtavat nasevasti, kamppailijat ähisevät ja tuomarin kailotus kertoo pistetilanteen.

Hard ball hallelujah

Top Spin 2:ssa pärjääminen on taidosta ja kokemuksesta kiinni. Reflekseistä on toki hyötyä, mutta ne eivät nouse ratkaisevaan asemaan. Jo peruslyöntien hallinta ottaa oman aikansa, sillä pitää tietää, missä ja milloin mitäkin lyöntiä kannattaa yrittää. Jos pelisilmä on lasia, lyönnit singahtavat harakoille ja pisteet lahjana verkon väärälle puolelle.

Kuten arvata saattaa, ensimmäiset sessiot olivat turhauttavia. Roiskin rempseästi joka suuntaan ja peli meni reisille. Tusinatenniksistä tutut ratkaisusijoitukset singahtivat masentavalla varmuudella reunojen yli. Kun maltoin mieleni ja maksoin oppirahat, homma alkoi pikkuhiljaa sujua. Jokainen spesiaali ei enää lehahtanutkaan taivaan tuuliin, ja muutama ässäsyöttö läjähti vastustamattomasti mainospressuihin.

Kaksinpeli ja samantasoinen tumpula pelikaverina on parasta harjoitusta. Kun pelasin yhden iltapäivän kamua vastaan, koneelta ei enää tullut satanolla turpiin. Meni toinenkin tovi, ennen kuin ymmärsin, että peruslyönti riittää melkein joka tilanteessa. Iskurallin rytmiä muuttavia kierrelyöntejä ja mutkikkaita kummajaisia kokeillaan vain silloin, kun niistä näyttäisi olevan oikeasti hyötyä.

Korkea aloituskynnys ei ole pelkästään negatiivinen seikka, sillä se tuo otteluihin vahvan tunnelatauksen. Ensimmäisen pikkuturnauksen voitto oli todella vapauttava kokemus. Kaikeksi onneksi Top Spinin haastavuus kumpuaa monipuolisesta lyöntisysteemistä eikä aukottomasti iskevistä roboteista. Koneen pelaajat tuntuvat inhimillisiltä, sillä ne tekevät virheitä aivan huipputasolle asti. Tekoällin aivoitukset eivät tietenkään hämää loputtomiin, joten ottelut muuttuvat ennen pitkää suhteellisen helpoiksi.

Toimivan ja nokkelan lyöntisysteemin ansiosta Top Spin 2:ssa on useita taitotasoja. Kun peruslyönnit lopulta imeytyvät selkäytimeen, tarvitaan muutamia spesiaali-iskuja rankkauslistan kärkipään pelaajia vastaan. Aivan viimeinen terä hankitaan yllättävillä riskilyönneillä. Liian aikaisin ei kannata, eikä missään nimessä tarvitse, yrittää liikoja.

Tenniskenttien lordi

Uramoodi on Top Spin kakkosen pihvi: lukuisia pikkuturnauksia, isompia kisoja, masters-mittelöitä ja grand slameja. Uraan tehdään omaa silmää miellyttävä pelimies tai -nainen. En viitsinyt edes aloittaa erilaisten naama- ja vaatevaihtoehtojen laskemista. Kilpailujen palkintorahoja sijoitetaan varusteisiin ja kovaa liksaa nostavan valmentajan johtamaan harjoitteluun.

Vaihtelevat ja hauskat treeniminipelit parantavat tennisässän ominaisuuksia. Tiukoiksi äityvät minipelit opettavat lyöntejä hyvin, mutta kaipasin vapaata pallottelua etenkin riskilyöntien harjoitteluun. Kymmenestä kyvystä nopeus, voima, kämmen- ja rystylyönti ovat tärkeimpiä. Kun ne ovat maksimissa, kentällä tarvitaan enää taktista näkemystä.

Jos uran haaste ei riitä, netissä tulee pannuun. Ranking-listan matseissa käytetään samaa peluria kuin yksinpelin urassa, muihin otteluihin kelpaa jokin lisensoiduista nimistä. Netin tennishirmuja päihitetään ani harvoin ilman tappiin asti treenattua alter egoa, joten ummikoille tulee maailmalla vain paha mieli. Top Spin 2 on ollut jo jonkin aikaa myynnissä, joten pahimmillaan nettinujakat muistuttavat erehtymätöntä konetta vastaan takomista.

Top Spin 2 on hardcore-pelaajan ja aidosti lajia rakastavan fanin ykkösvalinta. Kevyempi Virtua Tennis 2 on edelleen varteenotettava vaihtoehto kausiluontoisille sunnuntaitenniksen lätkyttelijöille. Top Spin 2 vaatii asennetta, aikaa ja säännöllistä harjoittelua. Ihan kuin oikea tennis.