Torin's Passage – Matka maan keskipisteeseen

Vaikea uskoa, että Sierra loi maineensa kinkkisillä seikkailupeleillä, joiden arvoituksia ratkottiin yömyöhät. Torin's Passagekin kuuluu seikkailu-untuvikoille suunnattuihin harjoittelupeleihin, se sentään hyvä sellainen.

Naiset: can't live with 'em, can't kill 'em. King's Questin Rosellakin hylkäsi minut ja lähti hurvittelemaan ällöttävän söpöprinssin kanssa. Pah.

Onneksi Rosellan korvikkeeksi Sierran valikoimasta löytyy yhä uusia ja uhkeita neitokaisia. Piirrosmisuja pääsee jälleen ihastelemaan Al Lowen uutukaisessa Torin's Passagessa, mutta Larry-henkisen pikkutuhman typykillittelyn asemasta Torin's Passage on vasta-alkajille suunnattu koko perheen satuseikkailu.

Perinteitä kunnioittaen

Torinin tarina alkaa toukkavaiheesta. Escartan maan kuningas ja kuningatar viettävät hyvin ansaittua lepoaan rauhaisana sunnuntaiaamuna, kun heidän poikansa Torin päättää huuhdella unet pois silmistä suolavedellä, reippaan ärsyttävin ääniefektein säestyksellä, niin kuin sylivauvat vain osaavat.

Tilanteen saapuu pelastamaan söötti punapäinen lastenhoitajatar, joka vie Torinin ulos tuulettamaan keuhkojaan. Ja hyvä että vie, sillä hovin suurvisiirillä on synkkiä suunnitelmia kuningasperheen varalle: hän manaa surmanhenget tappamaan kuningasperheen.

Lastenhoitaja muiluttaa Torinin piiloon maajussipariskunnan hoiviin ja hänestä kasvaa reipas ja vanttera nuorimies. Elämä hymyilee ja sillai, kunnes eräänä päivänä Torinin poissa ollessa hänen kasvatusvanhempiensa koti joutuu pahan Scothia-noidan (sukua Lands of Loren Scotialle?) hyökkäyksen kohteeksi.

Scothia loitsii pariskunnan kristallin sisään ja teleporttaa heidät ties minne. Moinen ilkiteko ei tietenkään voi jäädä rankaisematta, joten Torin lähtee etsimään pahaa noitaa. Polku Scothian luo vie läpi kahdeksan maailman. Maailmoja yhdistää mystinen kristallirakennelma, jota kukaan ei ole käyttänyt vuosisatoihin, ja Torinin kriittinen tehtävä onkin selvittää miten vehje toimii.

Tyttö huutaa "hii!"

Juonen kahdeksan eri maailmaa jakaa pelin kahdeksaan erilliseen kappaleeseen. Kappaleet voi pelata läpi missä järjestyksessä tahansa, mutta ne oikeassa järjestyksessä selvittävälle on bonuksena video, jossa esitellään tapahtumien taustaa ja myöhemmin Scothian ja suurvisiirin juonitteluja.

Maailmat ovat onnistuneita kokonaisuuksia ja tunnelma muuttuu sitä tummemmaksi mitä syvemmäksi planeetan uumeniin matkataan. Alussa maailmat ovat aurinkoisia ja täynnä iloisia ihmisiä, syvemmälle mentäessä vastaan tulee synkkiä laavalammikoita ja yhä synkempiä maisemia.

Torinin kumppanina maailmalla kulkee hieman kissaa muistuttava violetti eläin nimeltä Bogo. Tämä veijari muistaa kohtaamansa erikoiset esineet ja osaa tarvittaessa muuttaa muotoaan kyseiseksi esineeksi. Eri muodot toimivat kuten esikuvansa, mutta ovat paljon pelkkiä esineitä hauskempia. Bogo on muutenkin hauska sivuhahmo. Milloin se ei nujakoi Torinin kanssa sanallisesti, se tutkii ympäristöä ja joutuu muun muassa pyykkärimummon pesuvatiin, Torinin tallaamaksi ja loppuvaiheessa Scothian vangiksi. (Ei sentään konstaapeliksi Kaukoavaruus ysiin? _nn)

Vaikka Bogo onkin hauska, ei se silti pysty korvaamaan "oikean" vastanäyttelijättären seuraa ja niinpä Torin törmääkin matkallaan lilliputtien maassa kauniiseen punahiuksiseen prinsessaan, jonka hän luonnollisesti sankarillisesti vapauttaa.

Prinsessaan verrattuna aiempi rakkauteni Rosella ei ole mitään. Tämä tyttö on paitsi nätin näköinen, myös sopivan naisellinen (kyllä, hän sanoo "iih!" ja hihittää ujosti) sekä rypistää kulmakarvojaan hyvin.. tuota.. miellyttävästi. Valitettavasti tempperamenttisen prinsessan seurassa ei aikaa vietetä kuin yhden maailman verran.

Pelirungon parannuksia

Torin's Passage on tehty Sierran uudella piirroselokuvamaisella tyylillä, josta saatiin maistiaisia viime King's Questissa ja Space Quest: The Spinal Frontierissa. Ainakin minuun piirrostyyli iskee huomattavasti digitoitua videokuvaa paremmin: peli tuntuu peliltä, eikä halvalta interaktiiviselta multimediahuuhaalta.

Käyttöliittymän virkaa toimittaa yksi hotspot-kursori, eikä erillisiä toimintakursoreita ole. Pelirunkoa on hiukan paranneltu edellisiin piirrospeleihin verrattuna, esimerkiksi viimeksi puhuttu keskustelu kirjautuu automaattisesti muistiin.

Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä parannuksena on automaattinen vihjetoiminto. Vinkittäjä toimii siten, että jos pelaaja ei ole viiteen minuuttiin ansainnut yhtään pistettä, annetaan mahdollisuus kysyä neuvoa peliltä itseltään. Peli auttaa eteenpäin, muttei tietenkään anna vihjatusta kohdasta pisteitä.

Maailman tärkein asia

Teknisesti Torin on kunnossa. Bugeja en itse löytänyt, mutta Sierran mukaan tilannetallenteet saattavat joskus takkuilla, päivitys on Pelit-BBS:ssä.

Torin's Passagessa on mukana kaksi tämän hetken pelimaailman tärkeintä asiaa: superVGA-grafiikka ja taustaan reagoiva (hotspot) kursori. Ensimmäinen on seikkailupelissä toki tervetullut asia, mutta jälkimmäistä en ole koskaan itse kokenut kovin tarpeelliseksi.

Torin on ilmiselvästi suunnattu aloitteleville pelaajille ja on vaikeustasoltaan LucasArtsin Full Throttlen tasoa. Torinissa pelattavaa riittää kuitenkin huomattavasti enemmän. Minä pelasin sen läpi yhdellä istumalla kymmenessä tunnissa.

Myös huumoripuoli toimii. Varsinainen killer vitsipuolella on Bitternutsien TV-perhe, joka laukoo tyhmiä vitsejä taustalla kaikuvan purkitetun naurun säestyksellä. Muutenkin pelaaminen on rattoisaa puuhaa ja Al Lowen huumori huvittaa.

Vaikka Torin onkin helppo ja lyhyt, se on silti harvinaisen hyvällä maulla tehty pelattava ja hauska seikkailupeli. Pelin aihepiirikin on niin perinteinen, että sitä voi kutsua hyvällä omallatunnolla koko perheen seikkailuksi, josta ihan oikeasti pitävät niin lapset kuin aikuisetkin.

88