Domarkin Harrier Assaultia lukuunottamatta brittisimut ovat jo kauan menneet metsään. Mutta Digital Integration tekeekin niukasti metsän yläpuolella liihoittavan simun, joka saman tien ponnahtaa huippusimujen joukkoon.
Kauan tekeillä olleen Tornadon pääosassa on brittien oma kaksipaikkainen kääntyväsiipinen hyökkäyskone, joka tuli kuuluisaksi viimeistään Persianlahden sodan näyttämöllä, jossa sillä tehtiin onnistuneita hyökkäyksiä Irakin maakohteita vastaan. Tosin sodan ensimmäiset Irakin kaappaamat sotavangit olivat myös Tornado-pilotteja.
Nopeasti ja matalalla
Panavia Tornado GR.4 IDS on pitkälle erikoistunut hyökkäyskone, joka on aina asejärjestelmiä ja elektroniikkaa myöten tehty hyvin nopeita, hyvin matalalla lennettäviä hyökkäyksiä varten. Kääntyvät siivet, monipuoliset tutkat ja ohjelmoitava autopilotti pitävät huolta siitä että pommit menevät minne pitääkin.
Koneen navigointijärjestelmä on kuin risteilyohjuksessa. Lentokoneen muistissa on digitaalinen kartta, johon suoraan alaspäin osoittava tutka jatkuvasti vertaa koneen sijaintia. Autopilotin ohjauksessa Tornado voi lentää täydellä nopeudella muutaman kymmenen metrin korkeudella tarkkaan maaston piirteitä seuraten, jolloin lentäjä ja aseupseeri voivat keskittyä muihin tehtäviin.
Pelissä on mukana myös Tornadon ilmapuolustusversio 3F ADV, maastoa seuraavan tutkan ovat korvanneet keskimatkan AA-ohjukset. Sen verran kankea kone Tornado kuitenkin on, ettei sillä ole juurikaan mahdollisuuksia muita moderneja hävittäjiä vastaan.
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty
Tornado nöyryytti kokenuttakin tietokonepilottia sysäämällä silmille niin valtavan tietopaketin, että itse lentäminen tuntui ensin sulalta mahdottomuudelta, varsinkin kun brittikoneiden HUD-symbologia eroaa melkoisesti jenkkikoneista. Pelin mukana tulevan yli kolmesataasivuisen manuaalin tutkiminen on pakko. Onneksi peliin pääse sisälle vähitellen asian kerrallaan opettelemalla, mutta ensimmäiseksi lentosimulaattoriksi Tornado saattaa kuitenkin olla turhan raskas.
Tehtäviä tarjotaan simulaatioista aina täyteen kampanjaan, jossa pelaaja itse määrää maalit ja suunnittelee tehtävät. Lisäksi mukana on kaksinpeli modeemin tai sarjakaapelin välityksellä. Outoa kyllä, kaksinpelissä ei voi jakaa samaa konetta, vaikka kysymyksessä onkin kaksipaikkainen lentokone.
Kaikista piloteista pidetään kirjaa ja omia kampanjoita on turha yrittää suunnitella ennen kuin on osoittanut taitonsa valmistehtävissä. Tehtäviä menestyksekkäästi suorittamalla saa ylennyksiä ja vähitellen vapaammat kädet johtaa omaa laivuettaan. (Mukana on kapteeni deFault, jolla saa lentää mitä tahansa).
Tehtävien suunnittelu on tehty monipuoliseksi ja tarkaksi. Syytäkin, sillä monen koneen ilmaiskuissa täytyy ajoittaa iskut sekunnilleen ja kartoittaa lentoreitit hyvin tarkkaan maaston ja vihollisen toiminnan mukaan. Ohjelma osaa tutkia ja analysoida uhat, tutkapeiton, tunnetut vihollisten sijainnit ja antaa niistä varsin kätevät raportit. Laivueensa saa jopa hajotettua tilapäisesti. Itse asiassa tehtävien suunnittelussa kuluu helposti enemmän aikaa kuin itse lentämisessä. Muiden lentosimulaattoreiden tekijät voisivat ottaa mallia Tornadosta, yhdenkään simun suunnitteluosio ei ole päässyt edes likimain samalle tasolle.
Uhkaava taivas
Kaksipaikkaisen koneen ohjaaminen yksin on kiireistä puuhaa, sillä sekä pilotin että aseupseerin paikat ovat varsin täynnä näyttöjä ja mittareita. Lentoonlähtökin on tarkempaa kuin normaalisti. Jollei siipien ja laippojen asento ole vauhtiin nähden oikea, rankaisee simulaattori tunaroinnista herkästi. Lentokentän lähestyminen ja laskeutuminen onneksi hoituu hyvin pitkälle autopilotin avulla, joskin on aina mahdollista että vihollinen on hyökännyt kentälle, jolloin kraatereiden väistely aiheuttaa harmaita hiuksia.
Tornado on jäykkä ja kankea kone lentää, onneksi suurimman osan lentämisestä hoitaakin älykäs ja ohjelmoitava autopilotti. Taistelu- ja hätätilanteissa tietysti tarvitaan ohjaussauvaa ja nopeita refleksejä, mutta muu aika ilmassa kuluu erilaisten tutkanäyttöjen seuraamisessa, asejärjestelmien valmistelussa ja pommituksen valmistelussa.
Pienehköön asearsenaaliin kuuluu pari poikkeuksellisen mielenkiintoista systeemiä. Lentokenttien tuhoamista varten on 2500 kiloa painava säiliö, joka ripottelee kiitoradalle kymmenittäin pinnan alla räjähtäviä pommeja ja sadoittain miinoja aiheuttaen varsin näyttävää tuhoa. Tutkiin hakeutuva ALARM on hauska yllätys vihollisen ilmatorjuntamiehille, ohjus nimittäin osaa roikkua laskuvarjolla vihollisten päällä odottaen paljastavaa tutkasignaalia. Maverick-tyypistä ilmasta-maahan-ohjusta ei Tornadossa ole, joten pommittaminen tulee opittua.
Tornadon maailma on erittäin uskottava. Maasto on vaihtelevaa ja kaupungit sekä tukikohdat ovat täynnä yksityiskohtia. Tuhottavista maaleista ei todellakaan tule pulaa ja mukava piirre on se, että sodan kulku riippuu paljon siitä, milloin ja millaisia kohteita tuhoaa. Esimerkiksi isku huoltoyhteyksiin tai varastoihin hidastaa armeijoiden etenemisen kummasti. Maasota on jatkuvasti käynnissä ja myös omat joukot antavat kyytiä liian röyhkeiksi heittäytyville viholliskoneille. Mehukkain tehtävä ehkä on Decapitation, jossa tarkoituksena on päästää päiviltä vihollisen poliittinen johto.
Brittiläistä puisevuutta
Pelin ulkoasua voisi kuvata lähinnä tarkoituksenmukaiseksi. Grafiikka ja äänet eivät loista erinomaisuudellaan, mutta ovat kyllä varsin selkeitä. Räjähdyksiin ja muihin efekteihin tekijät olisivat voineet panostaa hieman enemmän, nyt ne jäävät kovin vaisuiksi. Onnistunutta osumaa ei juhlisteta komeilla räjähdyssarjoilla, mutta onneksi erilaiset pommit tekevät edes hieman erilaista tuhoa. Tavanomaisen grafiikan voi antaa anteeksi jo siksi että se liikkuu erittäin sulavasti. Matalalla lennettäessä vauhdin tuntu ollaan saatu aikaan erinomaisesti.
Pyrkimyksenä on ilmiselvästi ollut tinkimätön realistisuus joka ikävä kyllä paikka paikoin verottaa pelattavuutta. Peliin on jäänyt kummallisia lapsuksiakin. Vaikka useimmat lennot suoritetaan monen koneen voimin, silti taivaalla joutuu olemaan tuppisuuna. Minkäänlaista radioliikennettä ei ole mukana, vaikka taivaalla on AWACS-koneita ja siipimiehiä mustanaan. Pahasti jää kaipaamaan Falconin siipimiesten riemunkiljahduksia ja muita kommentteja.
Tehtävien jälkipuinti on jätetty hieman arvailuksi. Vaikka suunnittelu ja lennonvalmistelu ovat seikkaperäisiä, jälkipeli jää kovin vaatimattomaksi. Kylmästi ilmoitetaan omien ja vihollisten tappiot sekä ylimalkaisesti niiden aiheuttamat vaikutukset. Jotain näyttävämpää jää tässäkin kaipaamaan.
Pienistä puutteistaan huolimatta Tornado on ensiluokkainen. Vauhdikkaita ilmataisteluja on turha hakea, mutta nippelihullut, kokeneet tietokonepilotit saavat paljon aihetta iloon. Tehtävät ovat todella haastavia ja vaativat huolellista suunnittelua ja pilkuntarkkaa lentämistä onnistuakseen. Näennäisestä toiminnan puutteesta huolimatta tylsyys ei pääse iskemään, SAMit sitäkin useammin.
88
