Japanin sisällissodan jälkeistä Meiji-kautta kutsutaan romantisoidusti verettömäksi vallankumoukseksi. Fall of the Samurai kertoo tarinan eri tavalla.
Total War -strategia palasi Shogun 2:n (Pelit 3/2011, 85 p) myötä juurilleen. Sotaisa 1500-luku ja Sengoku-kausi petasivat oivan lähtökohdan vuoropohjaiselle läänien valloittamiselle, massiivisille tosiaikaisille taisteluille ja diplomaattiselle kieroilulle. Jotkut valittivat Shogunin toistavan samaa vanhaa kaavaa, minua ei moinen seikka Total War -untuvikkona häirinnyt.
Fall of the Samurai käsittelee mielenkiintoista jaksoa Japanin historiassa. Virallisesti maata hallitsi 1800-luvulla keisari, todellisuudessa valta oli Tokugawan shogunaatilla. Yli 200 vuotta kestänyt rauha ja eristäytyneisyys päättyi, kun shogunaatti teki päätöksen avata Japanin satamat länsimaille 1850-luvulla. Päätös hiersi erityisesti aatelistoa ja nuorta samurai-sukupolvea. Kansan keskuudessa alkoi vähitellen yleistyä näkemys, jonka mukaan valta pitäisi siirtää takaisin keisarille, joka karkottaisi barbaarit Japanista.
Erimielisyyksiä seurasi sisällissota, jossa shogunaatti ja keisarille uskolliset joukot ottivat yhteen. Vuosien 1868 ja 1869 Boshin-sodassa oli liikekannalla yli 100 000 miestä, joista kaatui, lähteestä riippuen, 3500–12000. Fall of the Samuraissa raatoja syntyy huomattavasti enemmän.
Modernin maailman haasteet
Shogunin itsenäinen lisäosa ottaa vapauksia historian suhteen. Sisällissota alkaa kampanjan pituudesta riippumatta vuodesta 1864 ja ulottuu pisimmillään vuoteen 1876. Puolensa saa valita shogunaatin ja keisarin joukkojen väliltä. Kampanjan tavoitteena on vallata provinsseja ja varmistaa alueiden uskollisuus edustamalleen osapuolelle. Ylläripyllärinä mahdollista on julistautua myös itsevaltiaaksi, jolloin saa kimppuunsa kaikki paitsi uskollisimmat liittolaiset.
Osapuolia edustaa kuusi klaania. Shogunaatin puolella sotivat Jozai-läänin Hayashi-suku, Aizun Matsudaira ja Nagaokan Makino. Keisarille uskollisia ovat Satsuman Shimazu, Tosan Yamauchi ja Choshun Mori. Klaanit pohjautuvat todellisuuteen ja kirjoitetun historian lisäksi niille on annettu persoonallisuutta erityisominaisuuksilla. Hayashit ovat sissisotimisen erikoisosaajia, Matsudairat vaalivat perinteitä ja saavat bonuksia perinteisille yksiköille, Makinot saavat modernit yksiköt halvalla. Shimazu on ainoa klaani, jolla on kampanjan alussa kaksi provinssia ja jonka kenraalin vaikutusalue on taisteluissa suurempi. Yamauchit ovat hyviä diplomaatteja ja merisodankäynnin eksperttejä. Morit puolestaan saavat muita enemmän ryöstösaalista.
Fall of the Samurain kuvaama ajanjakso oli mullistava Japanin kannalta. Länsimaiden rantautuminen ja Boshin-sota kiihdyttivät maan teollistumista ja teknologian kehittymistä hurjasti. Tämä näkyy myös itse pelissä. Alun miekat, keihäät ja kiväärit vaihtuvat kehityksen myötä tykeiksi ja gatling-konekivääreiksi, jalkaisin liikkumisen sijaan saarilla liikutaan rautateitä pitkin ja vesillä seilaavat aseistetut höyrylaivat. Ratsumiehet saavat kiväärit ja ulkomaan kauppasuhteet mahdollistavat länsimaalaisten joukkojen rekrytoimisen. Modernin teknologian käyttöönotto ei ole kuitenkaan ongelmatonta, sillä läntinen kehitys aiheuttaa levottomuutta kansan keskuudessa. Teknologiasta saatava hyöty on kuitenkin pienen napinan väärti.
Yksi tuhansien puolesta
Tuttuun Total War -tapaan valtakuntaa hallitaan vuoropohjaisesti, mutta taistelut käydään tosiaikaisesti. Japanin kartalla hallitaan talousasioita, tarkastellaan voimasuhteita, kehitetään klaania, solmitaan kauppasuhteita, taivutellaan heikot klaanit vasalleiksi ja liikutellaan armeijoita. Jokaisessa provinssissa on asutuskeskuksia, teollisuutta ja satamia. Joukkojen ylläpito ja teollisuuden kehittäminen syö runsaasti varoja, onneksi verotusta voi kiristää ja sotasaaliin ottaa hyötykäyttöön.
Suurin yksittäinen sotamenestykseen vaikuttava tekijä on kenraali. Suurmiehet johtavat esimerkillään ja vaikuttavat joukkojen moraaliin. Ansioituneen kenraalin uskollisuutta voi pönkittää osoittamalla hänet suvun perilliseksi, surkeasti epäonnistuneen johtajan voi käskeä tekemään seppukun. Varmasti halvempaa kuin kultainen kädenpuristus. Japanilainen kunniakoodi ja samurai-henki on pelissä vahvasti läsnä, sillä uskollisuutta tärkeämpää on kunnia. Sopimusten rikkominen, asutuskeskusten ryöstely ja kelvottoman kenraalin elossa pitäminen johtaa pahimmassa tapauksessa armeijan kunnioituksen menettämiseen ja kansalaisten kapinaan.
Herkullisin osa Fall of the Samuraita on taistelu. Tuhansien sotilaiden massiivisissa kahakoissa on näyttävyyttä ja tunnelmaa. Tanner tömisee, kun ratsukot rynnivät jousimiesten kimppuun, sotilaat karjuvat vihollisen nähdessään ja luodit iskeytyvät rajusti epäonniseen miekkamieheen. Lumessa tarpova armeija väsähtää nopeammin ja sumussa viholliset huomaa vasta kun on liian myöhäistä. Satojen miesten joukko-osastojen liikuttaminen ei ole aina helppoa, onneksi pelinopeutta pystyy säätelemään tai pysäyttämään tarvittaessa.
Tekoälyä on kuulemma parannettu Shogun kakkosesta, mutta minä en sitä huomannut. Vastustaja rynnii edelleen suoraviivaisesti päälle tai odottelee kiltisti aloituspaikassaan pelaajaa odottamassa. Joskus tekoäly päättää hyökätä linnan suojista ulkona odottavien kiväärimiesten tuleen, toisinaan se ei viitsi auttaa muista erillään olevaa joukko-osastoa. Eniten harmaita hiuksia aiheuttaa omien sotilaiden tunarointi: vaikka kiväärimiehille antaisi luvan ampua vapaasti, ne eivät tajua rei’ittää kymmenen metrin päässä seisovaa vihollisjoukkoa oma-aloitteisesti. Kesken kiivaan taistelun se on todella turhauttavaa.
Taisteluista hengissä selviävät kenraalit ja joukot keräävät kokemusta. Sotilaiden ominaisuudet, kuten hyökkäysteho ja puolustus, paranevat ja kenraalille valitaan uusia taitoja. Kenraalin johtamat joukot voivat esimerkiksi liikkua nopeammin maailmankartalla, näkevät pitemmälle tai kestävät enemmän kuritusta.
Uusia agenttiyksiköitä ovat Ishin shishi (sihisi hississä), Shinshengumi ja ulkomaalainen veteraani. Keisarille uskollinen Ishin shishi käännyttää vihollisjoukkoja, lietsoo kyliä kapinaan ja pystyy salamurhaamaan kenraaleja ja muita agentteja. Shinshengumi on shogunaatin vastine Ishin shishille, ulkomaalainen veteraani puolestaan kouluttaa armeijaa ja sabotoi vastustajaa.
Samurai-ajan onnistunut loppu
Komeannäköinen Fall of the Samurai pyörii sulavasti, mutta pelin käynnistymistä odotellessa ehtii keittää kahvit. Ehkä sen takia latausruutuja somistavat teemaan sopiva japanilainen taide ja erilaiset mietelauseet. Muuten valmiilta vaikuttaneella arvosteluversiolla oli ikävä taipumus kaatuilla tasaisin väliajoin.
Kampanjan lopussa suurimmalla osalla yksiköistä on tuliaseet, mutta pelaajalle annetaan käyttöön vielä isommat tykit. Taistelukentällä ja laivassa voi hypätä suoraan tykin tai konekiväärin taakse jakamaan pahaa mieltä. Uudistus on tarpeeksi maltillinen, sillä tykillä osuminen ei ole helppoa. Laivasto on aikaisempaa suuremmassa roolissa, sillä tykkien myötä laivoilla voi pommittaa vihollisen rakennuksia, kaupunkeja ja jopa rannikon läheisyydessä olevia joukkoja. Kesken taistelun voi jopa tilata läheiseltä laivastolta tykistöiskun. Hyvällä tuurilla vihollisjoukkojen kenraalin saa eliminoitua ennen kuin varsinainen taistelu on edes alkanut.
Uudistuksista huolimatta Fall of the Samurain pinnan alla piilee sama vanha tuttu Total War erinomaisesti toteutettuna. Tuhansien miesten komentaminen sotaan on mahtipontista ja näyttävää, Japanin valloittaminen provinssi provinssilta ja klaanin kehittäminen pitää otteessaan. Tekoäly ei ole taistelun ulkopuolella täysi tampio, vaan yrittää laajentaa valtakuntaansa pelaajan tavoin. Kaikkia naapureitaan ei kannata tuhota, sillä hädän hetkellä liittolaisen apu voi olla tarpeen.
Suljetussa betassa ollutta moninpeliä ehdin kokeilla vain pikaisesti. Silloin kun linjoilla sattui olemaan peliseuraa, nettikenraalin kehittäminen oli mukavaa hupia. Uuden kykypuun ja avatar-hepeneiden lisäksi moninpeliin on lisätty uusi Conquest-kartta.
Boshin-sota ja shogunin luopuminen vallasta oli yhden aikakauden loppu Japanille, samoin Fall of the Samurai jäänee Creative Assemblyn viimeiseksi Shogun-aiheiseksi naksuksi. Teemojen osittaisesta kierrättämisestä huolimatta päätös on vahva.
Markus Lukkarinen
86
