Lentosimujen ikuinen ongelma on nähdä ulos virtuaaliohjaamosta. Oikea pilotti skannaa taivaan niskaa kääntävän helposti, ei numeronäppäimistöllä, joikkarin hatulla tai Padlock-näkymän kaltaisella suunnansekoittajalla. TrackIR:n lupaukset pään hyötykäytössä virtuaalikuikuilussa houkuttelevat.
TrackIR vieläpä toimii. Idea tämän webbikameran näköisen laitteen takana on yksinkertaisen nerokas: Laite ampuu näkymättömiä infrapunasäteitä kohti pelaajaa, joka on varautunut etukäteen liimaamalla heijastavan tarran otsaansa tai kuulokkeisiinsa. Ohjelmisto etsii takaisin heijastuvasta kuvasta merkkipisteen sijainnin ja siirtää sen hiiren liikkeiksi. TrackIR ei mittaa pään asentoa, se mittaa vain pienen, heijastavan tarran suunnan itsestään nähden noin 50 astetta leveällä sektorilla. Se, että monitori pysyy paikallaan, mutta pää liikkuu, voi tuntua aluksi oudolta. Käytännössä systeemi toimii, sillä vaikkapa 5 asteen kääntämisen saa pelissä toimimaan 90 asteen käännöksenä.
Periaatteessa TrackIR toimii kaikissa peleissä, joissa kuvakulmaa voi ohjata hiirellä. Ei tosin ongelmitta.
Harjoittelua, harjoittelua, harjoittelua
TrackIR näyttää lelulta, ei paina mitään ja sisältää elektroniikkaa vain nimeksi. Asennus oli helppoa: softat koneeseen, sitten trackIR kiinni USB-porttiin ja lepäämään monitorin päälle. Ajoin NaturalPoint-ohjelman ja pienen ruuvailun jälkeen käynnistin IL-2 Sturmovikin. Sydän hypähti kurkkuun, kun ensilennon öisellä kentällä käänsin päätäni. Herran tähden, SEHÄN TOIMII! Mittareita saa vilkaistua vähän nyökkäämällä, olan yli vilkaisuun riittää pieni pään kääntö. Erinomaista!
Seuraava järkytys oli tikunkiskaisun päässä. Sotalintuni noustessa ilmaan kuva pomppi laidalta toiselle täysin holtittomasti. Enpä olisi uskonut, miten paljon tuolissa tulee heiluttua pelin aikana. TrackIR vaatii lentämisen opettelun uudestaan.
Pikkuhiljaa ruumiin ja TrckIR:n yhteistyö alkaa toimia, ja "siellä olemisen" tunne saa vitamiiniruiskeen. Konetta kallistelemalla ja päätään liikuttamalla pystyy tarkkailemaan lähes 360 asteen aluetta ympärillään vailla ongelman häivää.
Ongelmia
Lentelin ja totuttelin, kunnes oli aika seuraavaan liikkeeseen, taisteluun HyperLobbyssä. Tyhmänrohkea harjoitustaistelu päättyi paniikinomaiseen syöksyyn keskelle metsää. Syynä se, että TrackIR:n hiiriemulaatio köhii "kursorin" saavuttaessa ruudun reunat. "Keskipiste" siirtyy tällöin vastakkaisen reunan suuntaan. Tilanteen korjaamiseksi pelin pitäisi tukea TrackIR:ää suoraan, mutta tällä hetkellä suora tuki on vain MS Flight Simulator 2002:ssa. Tilannetta oppii kuitenkin nopeasti välttämään, ja ongelman saa kierrettyä luovalla ilotikun ohjelmoinnilla.
Tähtääminen TrackIR:n kanssa on paljon vaikeampaa kuin ilman vehjettä: harva pystyy istumaan liikahtamatta kohteen pyöriessä tähtäimissä. Ruudun keskelle ei saa säädettyä kuollutta aluetta lainkaan, joten laite kannattaa laittaa taukotilaan tappotyön ajaksi.
Softaa täytyy kehua siitä, että se osaa filtteroida esimerkiksi metalliesineistä heijastuvan auringonvalon aiheuttamat häiriöt pois lähes erehtymättömällä tarkkuudella. Häiriölähteet kannattaa tietenkin eliminoida, mutta TrackIR toimii muuallakin kuin laboratorio-olosuhteissa.
Jos hiiriemulaatiota ei tyydytä, voi kokeilla TrackIR:n näppäinemulaatiota. Tässä tilassa laitteen havainnoima liikkumatila on jaettu 17 alueeseen, joille voi ohjelmoida esimerkiksi normaalisti numeronäppäimistöltä löytyvät näkymänvalinnat. Tähtääminen on helpompaa tässä tilassa, mutta toisaalta kääntyminen tapahtuu pykälittäin eikä tunnu yhtä luonnolliselta.
Ohjelmisto toimii, mutta palkintoja ergonomisuudesta, ulkoasusta, selkeydestä tai viritysmahdollisuuksista ei voi antaa. 98SE:llä ajurit kaatuilivat asetuksia muutettaessa turhan usein. NaturalPoint lupaili uutta ohjelmistoversiota lähikuukausina, ja taivaanrannassa välkkyy hyvällä tuurilla suora tuki Sturmovikissa. Odotan malttamattomana.
Virittelyä
Mukana tulevat nelisenkymmentä heijastintarraa ovat aikamoista kulutustavaraa. Kitsastelin liimaamalla tarran kiinni paperinpalaan, jonka puolestaan kiinnitin kaksipuoliseen karhuntarrateippiin. Lopputuloksena TrackIR-minäni muistuttaa aikamoista teknokrishnaa, ja varma tapa aiheuttaa loputtomasti hupia ympäristölle on lähteä liikenteeseen tarra otsassa.
Tärinän eliminoin kiinnittämällä TrackIR:n koneen takana sijaitsevan seinähyllyn reunaan. Idea-asteella on virittää IR-ledi kuulokkeisiin, mutta tälle ei oikeastaan ole tarvetta, ennen kuin heijastintarrat joskus loppuvat. Uusia tarroja voi tilata kuuden taalan hintaan Naturalpointin nettisivuilta.
TrackIR-peruspaketti maksaa yli 300 ja laajennettu paketti yli 600 euroa, mikä tuntuu suolaiselta näinkin yksinkertaisesta vimpaimesta, mutta toisaalta laitteen materiaaliton arvo on kiistaton. Tikku, polkimet ja kaasukahva saavat rinnalleen uuden kaksiakselisen ohjaimen, joka lisää immersiota valtavasti, vapauttaa kokonaan padlockin kauhuista sekä 45 asteen kulmissa napsahtavista hattunäkymistä.
Jos pitää lentosimulaattoreista, on valmis näkemään vaivaa uuden ohjaustavan opettelemiseksi eivätkä harjoittelukauden vääjäämättömät niskakivut pelota, TrackIR on ehdoton.
Hyvää:
Toimii.
Tuo roppakaupalla tunnelmaa.
Huhonoa:
Keskeneräinen ohjelmisto.
Vaatii opettelua. Alkuvaiheessa pelaamisesta ei tule mitään.
Jännittäminen kipeyttää huomaamatta niskaa ja hartioita.
Hopeatarra otsassa vie viimeisenkin katu-uskottavuuden.
Maahantuoja: Comp-Aid Oy, puh. 09-7288 330
www.naturalpoint.fi/natural.htm
www.headtracking.com/
Peruspaketti: NaturalPoint trackIR 305 e
Laajennettu paketti: NaturalPoint trackIR AT (sisältää mm tikun ja sormuksen) 610 euroa
Versio: TrackIR GX, ohjelmisto v1.21
Testattu: P4/1,8 GHz, 768 Mt, Windows 98SE, Logitechin Mouseware-ajurit
