Historia on täynnä pelejä, jotka ovat mahdottomia alustalla x. Päätyykö TrackMania-kaahailun ja DS-käsikonsolin liitto listan jatkoksi?
TrackMania DS:llä kuulosti aprillipilalta, sillä Nadeon kaahailu tunnetaan hirmuisista 3D-radoista ja sulavasta grafiikasta. Onneksi (ennakko)luuloni eivät ole tiedon väärtejä.
Toisin kuin valtavirran autopeleissä, DS:n TrackManiassa taistellaan aikarajaa vastaan. Kun ainoa todellinen vastustaja on rata, kisapaikan on oltava jotain erikoista. Maassa ja ilmassa kiemurtelevissa baanoissa on mielettömiä mäkiä, hurjia hyppyreitä, kallistettuja kaarteita, riskaabeleja kapeikkoja ja jättimäisiä silmukoita.
Vängät radat ja neljä auton näköistä kulkupeliä rullaavat ruudulla sulavasti, joten TrackMania DS on piponnoston arvoinen tekninen saavutus. Päivitysnopeus pysyy tasaisena ja riittävän nopeana. Pikkuvirheenä radat rakoilevat rumasti varsinkin kallistetuissa kaarteissa. Pahempana ongelmana auton ja tien välinen kontakti pettää joskus mäkipaikoissa, jolloin kaara pomppii oudosti tai putoaa tien läpi maahan. Bugi on onneksi harvinainen.
Kaaroja suitsitaan näppäimillä. TrackManiaa jauhetaan puuseellakin pitkälti näppiksellä, joten digitaalisen terävät kontrollit sopivat rälläämiseen mainiosti. Ajofysiikka on realistisen liioitteleva. Koska tyylikkäät ulosajot ovat arkipäivää, uusintayritysnamiskat kisan alusta ja tuoreimmasta tarkistuspisteestä ovat kätevästi heti kaasun vieressä. Kosketusnäyttöä käytetään ainoastaan pätevässä rataeditorissa.
Rajattomasti ratoja
Runsaalle sadalle radalle sijoittuvat kilpailut jaetaan kolmeen luokkaan. Racessa koitetaan päästä ensimmäisenä maaliin. Muut kilpailijat ajavat aina samalla tavalla, joten kisa ajetaan todellisuudessa vain kelloa vastaan.
Platform on nopeuden sijaan hoksottimia vaativaa autotasoloikkaa, jossa palkintomitalit ja -rahat jaetaan uusintayritysten määrän mukaan. Puzzlessa askarrellaan rata ennalta määrättyjen tarkistuspisteiden läpi rajallisella palikkavalikoimalla. Aivot nyrjäyttävän rakentelun ratkaisu hyväksytään vasta riittävän nopean koeajon jälkeen.
Kilpailukalenterin rakenne ruokkii riippuvuutta. Vanhoja pronssi- tai hopeatason suorituksia on pakko petrata, sillä seuraavaan ja vaikeampaan ratasettiin tarvitaan edellistä satsia enemmän kultamitaleja. Prenikoiden ohella kisoista irtoaa käteistä, joka tuhlataan uusiin ratoihin, editoripalikoihin ja autojen maalauksiin.
Trackmania DS sopii erinomaisesti matkapeliksi, sillä kisat kestävät pisimmillään pari minuuttia ja lyhimmillään parikymmentä sekuntia. Lyhytjänteisyydestä huolimatta monipuolista tekemistä piisaa, sillä platformit, puzzlet ja loppupään race-kultamitalit eivät ole helppoja.
Kaverien nöyryyttämisestä irtoaa hupia muutamaksi illaksi. Samalta koneelta vuorotellen kaahattaviin aika- ja platform-kisoihin mahtuu kahdeksan osanottajaa. 2–4 masiinan ja yhden kortin latauspelissä käytetään rajoitettua ratavalikoimaa. Jos kaikilla osallistujilla on koneet ja pelikortit, rajoituksia ei ole. Kamuista otetaan mittaa aika-ajoissa, kuka ehtii maaliin ekana -kisoissa ja sarjamuotoisissa mittelöissä. Kisailun ohella omatekoiset rataviritykset siirtyvät sujuvasti koneelta toiselle.
TrackMania DS on viihdyttävä ja vauhdikas kaahailu. Onnistuneesta lopputuloksesta huolimatta alustavalinta ihmetyttää, sillä tekniikaltaan mikä tahansa konsoleista olisi soveliaampi laite TrackManialle. Toivon mukaan TrackMania DS -projekti poikii muita konsoliversioita, sillä konsoleille sopivampaa PC-lähtöistä peliä saa hakea.
85
