Transformers: Revenge of the Fallen (Xbox 360) – Muuttumisleikkejä hiekkalaatikolla

Transut ovat taas ajankohtaisia, mutta nyt kyse ei ole kirkkoherrasta.

Kummat ovat siistimpiä, robotit vai autot? Kiitos kansainvälisen yhteistyön voit valita kummatkin. Japanilaiset keksivät mecha-animen, jossa kolossaaliset sotakoneet näyttelevät pääosaa. Amerikkalaiset poistivat yhtälöstä angstaavat teinikuskit, mutta yhdistivät taistelurobotteihin autot ja muut miehekkäät kulkuneuvot. Hasbro tuotteisti koko roskan leluiksi, jotka rahdattiin telkkuun ja sarjiksiin. Lopputuloksena syntyneet Transformersit kuuluvat monen 1980-luvulla syntyneen lapsuuteen puhtaana poppahottina. Niin minunkin.

Aivottomien toimintarymistelyiden Eisenstein, Michael Bay, herätti Transformers-brändin henkiin kesätehostepätkillään. Ensileffasta tehty lisenssipeli ei tavoittanut elokuvan rytinähenkeä, mutta onneksi Kaatuneiden koston kohdalla on toisin. Transformers-pelitiimi muuttui Traveller’s Talesista Luxofluxiksi, ja se näkyy lopputuloksessa heti. Robottiruttuset tarjoavat kiihkeän kymmentuntisen, jonka massiivisissa taisteluissa syntyy vino pino romurautaa.

Crying game

Roboteissa on mukavasti massaa ja raskas rakenne välittyy ruudun toiselle puolelle. Transformereiden iskiessä yhteen, koneiden repivä voima järisyttää koko korttelin perustuksia. Puoli lähiötä tulimereksi muuttavan helikopterirynnäkön jälkeen on aina yhtä hienoa katsella decepticonin nousevan raunioista pelti vain hieman mustuneena.

Taisteluroboteilla rymistellään paikasta toiseen heppoisten juonikyhäelmien varassa. Leffamaisen lineaarista lisenssimuottia pyritään rikkomaan avoimella pelimaailmalla. Hiekkalaatikoksi talutusnuora on liian lyhyt ja tehtävien suoritusjärjestykseen voi vaikuttaa vain rajoitetusti. Vapautta kahlitaan myös hahmovalinnoissa, sillä taisteluun on syöksyttävä valmiiksi valitulla peltiheikillä. Vasta uusintakierroksella voi tarttua lempitransun vehkeisiin.

Rehellisesti kääretortuksi rullattu putki toimisi paremmin kuin pannukakuksi lässähtänyt avoin rakenne. Liekö kyseessä ollut kiire, joka on kaatanut suuret suunnitelmat? Kampanjan voi pelata molempien osapuolten riveissä. Perusmonsterit ovat samoja nassuja niin autoboteilla kuin decepticoneilla, mutta päävihollisina toimivat nimitransformersit ovat sentään aitoa tavaraa. Grafiikassa ei kitsastella, sillä kromia riittää muuallakin kuin Optimus Primen puskureissa.

Autobots, transform and roll out!

Autobotin pahin vastustaja ei suinkaan ole Megatron, vaan kikkaileva ohjaus. Padin kaikki nappulat ja vipstaakit ovat käytössä, mutta silti tulitus on tungettu samaan nappiin automuotoon muuntumisen kanssa. Kesken taistelun onkin kiva tuijotella pakoputkea. Jos Kaatuneiden kostossa voisi kuolla, yksityiskohta saattaisi jopa kismittää.

Ajoneuvomuodossa ohjaaminen jopa toimii huonommin kuin robottina. Niin pirssit, lentsikat kuin helikopterit kääntyvät vaikka kolikon päällä ja kiikkerä ohjaustuntuma vaatii totuttelua. Onneksi pääosa ajasta vietetään robotin ohjaksissa, joten siirtymisiin käytetty ajoneuvottelu onnistuu ärsyttämään vain vähän.

Kontrollien ohella kamera polttaa herkimpien proput, sillä toiminnan tiimellyksessä hahmo on usein hukassa. Kaikkeen onneksi tottuu, mutta kuvakulman jatkuva korjaaminen on kuin parisuhdereissu Ikeaan. Riesa on vain kestettävä, jos haluaa nauttia suhteen muista eduista, tai edes päästä kassalle ja kotiin.

Transformersin suurin ansio on aidon fiiliksen tavoittaminen. Se palauttaa jälleen mieleen lapsuuteni kesät, jolloin robottien valtasuhteita mitattiin hiekkalaatikolla mielikuvitusgeneraattorilla. Robojen räimeessä Optimus Prime -korkoni nousi kuin itsestään, ja se ei ole huonon pelin merkki.

* * * * * *

Jätit valkokankaalla

Transformersit ovat tallustelleet valkokankaalla kolmeen otteeseen. Vuonna 1986 julkaistu animaatioelokuva sijoittui piirrossarjan toisen ja kolmannen tuotantokauden väliin, mutta oli tyyliltään huomattavasti synkempi. Kuriositeettina elokuvassa äännehtii itse Orson Welles valtavan kokoisena Unicronina. Se jäi miehen viimeiseksi roolisuoritukseksi.

Pitkän hiljaiselon jälkeen Michael Bay toi jättirobotit takaisin teattereihin Steven Spielbergin avustuksella. Vuonna 2007 julkaistu Transformers oli suorastaan täydellinen kesäleffa. Autobottien ja decepticonien taistelu on todella komeaa katsottavaa, eikä ammottavia juoniaukkoja juuri huomannut erikoistehosteiden ja Megan Foxin takaa. Kiistakapulana toimi Allspark-kuutio, joka puhalsi elämän kipinän mekaanisiin laitteisiin.

Decepticon-joukkoja johtava Megatron sai elokuvan lopussa pataansa, mutta tarina jatkui kesällä julkaistussa Transformers: Kaatuneiden kostossa. Elokuvan tekninen toteutus on entistä hulppeampaa ja Bayn tavaramerkiksi muodostunutta asepornoa riittää. Uusin Transformers tarjosi tuutin täydeltä toimintaa ajukoppaa rasittamatta, ja kesähelteillä se passasi ainakin meikämandoliinolle.

80