Transport Tycoon – Kiskoja ja kiskontaa

Junilla on outoa viehätystä. Silloin, kun lapset vielä leikkivät eivätkä vain ahdistuneet Varjoankasta, lastenhuoneen lattiaa kiersivät pikku raiteet, joilla Airfixin pikku-ukot jäivät herrojen Märklin ja Fleischman tuotteiden alle niin, että lastina olleet legot lensivät.

Raiteitten suosio säilyy, vaikka ne siirtyvätkin tietokoneeseen. MicroProsen Transport Tycoonille voi siis povata loistavaa tulevaisuutta.

Ei vain junia

Vuosi on 1930 ja pelaajalla on kuljetusfirma. Aseinaan linja- ja kuorma-autot, junat, laivat ja lentokoneet, hänen pyhä tarkoituksensa on rakentaa kuljetusverkosto, josta tulee rahaa! Rahaa! Rahaa! Alun antiikkivehkeet päivittyvät ajan kuluessa, ja peli vihelletään poikki vuonna 2030. Samassa hiekkalaatikossa hyörii myös kahdesta seitsemään tietokonevastustajaa.

Haaveet Railroad Tycoonin jatkosta kannattaa haudata: pelin takana on britti Chris Sawyer, ei Sid Meier. Vaikka Transport Tycoon tarjoaakin junien lisäksi muita kuljetustapoja ja leikkii olevansa strategiapeli, sen ei pidä antaa hämätä: junat ovat valokiilassa. Muut ajoneuvot soittavat toista viulua liikkuen määränpäidensä väliä hiljakseen rahaa keräten, kun suurin osa peliajasta menee junien kanssa leikkimiseen.

Mitä strategiaan tulee, ihan alkua lukuunottamatta rahaa tulee tarpeeksi ja peli muuttuu pienoisrautatien digitaalivastikkeeksi ja on lähinnä puuhastelupeli SimCityjen tyyliin. Mikäli ei välitä siitä, että vastustajat yleensä nettoavat enemmän rahaa, heistä koituva haitta jää maastoesteisiin ja rahdista kilpailuun.

NirviCorp _ yhteyksien tekijä

Alussa maa on autio ja tyhjä, ja pelaajan henki vaeltelee kartan päällä etsien sopivia paikkoja rakentaa liikenneyhteyksiä. Siellä täällä on pikkukaupunkeja, joiden välille voi ja pitää kehittää matkustajayhteyksiä. Niinpä niihin rakennetaan asemia, lentokenttiä, bussipysäkkejä ja lastauslaitureita, ja pistetään pikku ajoneuvot risteilemään.

Varsinainen iso raha alkaa liikkua siinä vaiheessa, kun tuotantolaitoksille onnistuu kuljettamaan niiden vaatimia raaka-aineita. Voimalaitokset vaativat hiiltä, tehtaat raaka-aineita, sahat puuta ja sillai. Esimerkkinä pisin mahdollinen kuljetusketju: juna voi esimerkiksi kuljettaa rautamalmia terästehtaalle, joka tekee siitä terästä, jonka voi kuljettaa toiselle tehtaalle, joka tekee siitä tavaraa, jotka voi heivata sopivaan kaupunkiin.

Jokainen lasti vaatii omantyyppisensä vaunun, kuorma-auton tai laivan. Transport Tycoonissa on se pikku ongelma, ettei juna voi vaihtaa vaunuja asemalla automaattisesti Railroad Tycoonin malliin, joten toinen matkoista on yleensä tyhjäkäyntiä. Paitsi jos on vähän masokisti, jolloin voi käsin nipsutella vaunuja paikoilleen ja pois.

Huonossa, kehnossa ja surkeassa manuaalissa ei mainita sitä, että asemia voi linkittää toisiinsa rakentamalla ne kylki kylkeä vasten. Näin sitten vaikka laivat ja kuormurit voivat kuljettaa asemalle hiiltä, jonka juna heivaa voimalaan.

Hyvät liikenneyhteydet ja runsas trafiikki tekee ihmeitä kaupungille. Se laajenee, rakentuu ja paisuu, ja harvakseen saattaa maastoon kohota uusia tuotantolaitoksia. Pelaaja voi jopa vaikuttaa kaupungin kehitykseen. Tieverkon kehitykseen voi heittää rahaa, kustantaa uusia kaupallisia rakennuksia, mainostaa omaa firmaa ja pystyttää patsaita oman egon kohotukseksi. Kunnolla satsaamalla voi ostaa itselleen kuljetusyksinoikeuden vuodeksi.

Varsinainen nahinantapainen muiden firmojen kanssa käydään, kun samassa kaupungissa on useampi asema. Tavara ja matkustajat kasautuvat sille, jonka palveluihin ollaan tyytyväisiä. Logiikassa on vähän ihmettelemisen varaa: esimerkiksi matkustajat ovat tyytyväisempiä junaan, joka odottaa kunnes koko juna on porukkaa täynnä kuin nopeasti, tasaisin välein paikasta toiseen seilaavaan junaan. Toinen keino matkustajien houkutteluun on istuttaa puita aseman ympärille.

TransTycoonin heleän vihreään maailmaan mahtuu karmivia katastrofejakin. Yleisimpiä ovat lento-onnettumuudet, joita tuntuu tapahtuvan vähän turhankin usein, ja hyvänä kakkosena ovat junien alle jäävät pikkuautot.

Pilkahtaapa Tycoonissa huumoriakin. Saatuani ilmoituksen katastrofista öljynpuhdistamossa poksahdin paikalle katsomaan mikä on hätänä, vain nähdäkseni pikkuruisen F-15-hävittäjän olevan matkalla kohti kartan reunaa. Heh heh! Vai semmoinen katastrofi...

Homma hoituu

Transport Tycoonilla leikitään tarkassa 640x480-tilassa ja tietysti hiiren voimin. Eikä grafiikassa valittamista olekaan: pikkujunat puhaltavat pikku savupilviä ja muut somat ajoneuvot mennä vipeltävät. Valikoista saa esille työkaluja, graafisia käppyröitä, tilitietoja ja muuta vänkää tietofriikin iltapuhteeksi. Käyttöliittymä on helppo oppia ja onneksi onkin, sillä manuaali on, kuten jo valitin, kehno.

Siinä missä grafiikka tekee vaikutuksen, äänistä tulee miinusta. Vaikka asennusohjelman kanssa yhdessä olimme sitä mieltä, että SB-16 on olemassa, ei siitä lähtenyt pihaustakaan koko aikana. Niinpä taustalla sitten soi jatsin renkutusta, eikä varsinaista korvinkuultavaa eroa kenraali Midi- ja FM-sovitusten välillä juuri ole.

Tekoäly hoi!

Transport Tycoon on melkein tappavan hyvä peli, mutta mikään ei ole täydellistä. SimCitiaaninen päämäärättömyys närsii: vaikka rahaa on WC-käyttöön asti, ei sillä voi tehdä mitään tosi tyydyttävää, niin kuin ostaa kilpailijoita. Jo yhteen peliin kuluu muutaman viikon illat, sillä pelin aika soljuu varsin hiljakseen, päivä kerrallaan. Onneksi TT:ssa on aina jotain pikku puuhastelteltavaa, jollei muuta niin ratojen oikaisua ja reittioptimointia.

Huomattavasti ärsyttävämpää (tai huvittavampaa) on tekoälyn puutteellisuus. Tietokonemogulit rakentavat välillä niin surrealistisia kuljetusverkostoja, että Mr Märklinin haudan päältä varmasti sora lentää edesmenneen kieppuessa hurjasti keskiakselinsa ympäri.

Lisäksi omat junat tajuavat reittinsä niin huonosti, että käytännössä on parasta rakentaa raide per juna. Signaalitolpilla ei saa kuin sekaannusta aikaiseksi, vertauskuvallisilla esimerkeillä leikkiäkseni Rovaniemi_Oulun matkustajajuna ajaa ympyrää Pasilassa, ja etelän tavarajuna kolhii poroja pohjoisessa, kunnes kummatkin törmäävät jossain Keski-Suomessa.

Muihin harmittaviin vikoihin kuuluu ala-arvoinen manuaali ja asemien ja lastauspaikkojen loppuminen kesken jo varsin nopeasti. Chris Sawyer puolustautuu sillä, että asemarajoituksen kasvattaminen olisi tehnyt Tycoonista pelikelvottoman muilla kuin muskelikoneilla, ja että loppupuoli pelistä kannattaa muutenkin käyttää reittien optimointiin. Jaa. Ongelma onkin siinä, että kun purkaa oman tuottamattoman asemansa pystyttääkseen sen jonnekin muualle, tietokoneen pentele nappaa vapaan lokeron heti.

Tärkeintähän on pelaamisen ilo, ja Transport Tycoonin kanssa on kuitenkin ilo nyhveröidä pimeinä talvi-iltoina. Rautateiden rakentelu on niin terapeuttista toimintaa.

85