Trasher: Skate & Destroy (PSone) – Lauta polveen ja otsa asfalttiin

Rullalautapeligenre ponnahti kerralla pinnalle Neversoftin mestarillisen Tony Hawk's Skateboardingin siivellä. Pysyykö Rockstar Gamesin uusi, realistinen peli vauhdissa mukana?

Ensituntumalta Trasher: Skate & Destroyn grafiikka on jokseenkin vaatimatonta, kentät vaikuttavat tylsiltä ja laiskan tuntuisesti liikehtivä lautailija kaatuu automaattisesti jokaisen vähänkään uskaliaamman liikkeen päätteeksi. Varsinkin Tony Hawk`s Skateboardingin vauhtiin tottuneille peli pistää aluksi jauhot suuhun.

Onneksi kärsivällisyys palkitaan. Korkean aloituskynnyksen takaa paljastuu varsin näppärä rullalautapeli, joka on hyvin erilainen kuin Neversoftin superhitti. Nopeatempoisen ja helposti opittavan arcade-skeittailun sijaan Trasher: Skate & Destroy on enemmänkin simulaatio. Sujuva pelaaminen vaatii pitkäjänteistä harjoittelua. Tarkat ajoitukset ja huolellisesti painetut näppäinyhdistelmät ovat menestymisen avainsanoja.

Mainetta metsästämässä

Trasher: Skate & Destroyn yksinpelissä ideana on edetä tuntemattomasta kotikatujen kasvatista ammattilautailijaksi ja saada naamansa arvostetun skeittilehti Trasherin kanteen. Maineen perässä skeittaavia hahmoja on kuusi hieman piirroshahmomaisia polygoniukkelia, joilla ei ole aitoja esikuvia. Mukana on niin nopeaa ja korkealle hyppäävää kuin hitaampaa, mutta hyvän tasapainon omaavaa lautailijaa.

Matka maineeseen käy aitoja skeittipaikkoja mallintavien 12 tason läpi. Pelin kuluessa tutuiksi tulevat niin New Yorkin metrotunnelit, LA:n Venice Beach kuin Lontoon South Bank. Kooltaan kentät ovat laajoja ja kiitettävän hyvin suunniteltuja. Erilaisia ramppeja, kaiteita, hyppyreitä ja reunoja on riittävästi.

Jokaisessa kentässä on läpäisyyn oikeuttava minimipisteraja. Aluksi voi tutustua kuhunkin tasoon kaikessa rauhassa sopivia temppupaikkoja etsien ja temppuja harjoitellen. Kun kenttä on hallussa ja koreografia selvillä, on tasan kaksi minuuttia aikaa tehdä mahdollisimman paljon pistetiliä kartuttavia temppuja ja temppuyhdistelmiä. Vaihtelevuus ja monipuolisuus ovat tärkeitä, joten samojen liikkeiden tahkoaminen ei tuota tulosta. Yhdistelemällä eri tyylin liikkeitä, kuten flippejä, grabbeja, grindeja ja slideja, saadaan suurimmat pistepotit.

Useimmissa kentissä aikarajan umpeutuessa kannattaa suunnistaa kohti kentän uloskäyntiä, sillä ajan päätyttyä perään lähtee vihainen poliisi, joka on onnistuttava karistamaan kannoilta. Muutoin sähköinen tainnutusase surahtaa selkään ja yritys on uusittava. Pienellä riskillä poliisia voi käyttää myös hyväkseen. Mikäli pisteitä ei ole kertynyt vielä tarpeeksi, saa kaikista takaa-ajon aikana tehdyistä tempuista moninkertaisen pistesaaliin.

Myös kaksinpeli onnistuu, mutta vain vuorotellen pelattavissa sessioissa eikä esimerkiksi jaetulla ruudulla. Pelivaihtoehtoja on seitsemän, perinteisestä pistemetsästyksestä hieman omaperäisempiin ideoihin. Sick fix -kilpailussa tavoitteena on kaatua mahdollisimman vaarallisesti ja kilpaileminen pisimmän grindauksen ja wallriden tekemisessä onnistuu sekin.

Harjoitus tekee skeittarin

Trasher: Skate & Destroy on puhtaasti taitopeli. Nappien summittaisella painelulla ei pääse mihinkään, vaan pelaajan pitää koko ajan tietää mitä tekee. Vasta kun konrollisysteemi on mennyt selkäytimeen, näyttää peli todellisen luonteensa.

Liikevalikoima on laaja kuten pitääkin ja lisää temppuja opitaan tasojen välissä. Kaikki perusliikkeet kickflipistä noseslideen voi tehdä ja monimutkaisempia erikoisliikkeitäkin on riittämiin. Todellinen haaste ei ole tietenkään tehdä yksittäisiä liikkeitä, vaan yhdistellä niitä mahdollisimman monimutkaisiksi liikesarjoiksi.

Kuten oikeassakin rullalautailussa, kaatuilu ja epäonnistuminen ovat arkipäivää. Temput vaativat tarkkaa ajoitusta, oikean tulokulman ja vauhdin tarkkailua. Pienistäkin virheistä sakotetaan mustelmilla. Realismin tavoittelussaan peli on todella anteeksiantamaton ja millintarkkojen ajoitusten kanssa saa repiä hiuksia vähän väliä kokeneempanakin. Todellisille taitureille on tarjolla vielä expert-vaikeustaso, jolloin edes tavallisen hypyn alastulo ei onnistu ilman oikeaoppista alastulonapin painamista.

Vaatimaton toteutus

Pelin selvästi heikoin lenkki on sen tekninen toteutus. Ympäristöt ovat perustasoa ja riittävän yksityiskohtaisia, mutta hahmot ovat turhan laatikkomaisia ja muutenkin vaatimattoman näköisiä. Lisää vaikuttavuutta olisi saatu myös jämäköittämällä lautailijoiden fysiikkaa. Nyt hahmot tuntuvat hieman painottomilta, mikä näkyy varsinkin ilmalennoissa. Tämä yhdessä animoinnin keskinkertaisuuden kanssa vie liikkeiltä paljon näyttävyyttä.

Kuten muissakin lautailupeleissä, taustalla kuuluu aitoa elämäntapaan kuuluvaa musiikkia. Tällä kertaa soundtrack koostuu 80-luvun rapista ja hiphopista ja mukana on kappaleita Public Enemyltä, Run DMC:ltä ja Sugar Hill Gangilta. Pelin hieman hitaaseen tempoon musiikkitausta käy loistavasti ja tuo tunnelmaan sopivasti persoonallista maustetta.

Trasher: Skate & Destroy on hyvä peli, joka paranee, mitä kauemmin sen parissa viettää aikaa. Superhittiä siitä ei kuitenkaan tule: jo perussujuva pelaaminen vaatii sen verran harjoitusta, että mikäli lajiin ei ole sen kiihkeämpää suhdetta, saattaa mielenkiinto tyssätä jo ensiminuuteille. Lisäksi pelin kohtalona oli ilmestyä Tony Hawk`s Skateboardingin jälkeen, jonka vauhdikkuuteen ja viihdyttävyyteen se ei yllä.

Mutta kyllä Trasher: Skate & Destroy paikkansa lunastaa, sillä kilpailijoitaan todenmukaisimmin se simuloi oikean skeittailun lainalaisuuksia. Sitä ainakin kaikki lajista kiinnostuneet pystyvät arvostamaan.

83