Atlus torjuu tulevaisuudessa uhkaavaa lääkäripulaa: houkutellaan kakarat skalpellin syrjään pelin voimalla.
Derek Stiles on joutunut perijapanilaiseen tarinaan, jossa hän kasvaa nyhveröstä lääkärinplantusta vastuunsa kantavaksi mestarikirurgiksi. Teho-osastoa Trauma Center: Under the Knife ei ole, mutta tekstiruutuina etenevä melodramaattinen tarina sitoo pelin yksittäiset operaatiot yhteen.
Trauma Centerissa pelitikku muuttuu muun muassa morfiinipiikiksi, kirurgiseksi laseriksi ja tikkausneulaksi. Ihmisten sisuskaluja ronkitaan muutaman minuutin paniikkipyrähdyksissä, joissa kudoksiin uponneet lasinsirut nypitään irti, pysähtynyt sydän hierotaan käyntiin ja verta tirsuvat haavat kurotaan kiinni langalla.
Viattomasti normaaleista operaatiosta alkava peli käännähtää pian tiedefiktion puolelle. Pahisjengi tartuttaa ihmisiä GUILT-viruksella. Kyseinen virus ei aiheuta mummoille nuhakuumetta, vaan kasvattaa elimistöön nanoteknisiä kaloja ja hämähäkkejä, jotka riipivät potilaiden suolistoon haavoja ja narskuttelevat hermot poikki. Sisuskaluissa uiskentelevia pomoviruksia laserilla räiskiessä harmittaa, etten mennytkään lääkikseen, kun kirurgia on näin jännää.
Trauma Center -sessiolla ei voi lääketieteen opintoja täysin kuitata, koska potilaita ei esimerkiksi tutkita ollenkaan. Tapaukset pamahtavat leikkuupöydälle valmiina avattaviksi, pelaajalle jää vain silppuaminen ja kokoaminen. Epäonnista leikkausta saa yrittää uudelleen, ja niitä edeltävät runsaat tekstivuodatukset saa hypättyä yli. Paitsi itse leikkauksen aikana. Ja siellä ne sitten ärsyttävät, jos jo valmiiksi tietää, mitä pitää tehdä.
Kun peli antoi operaation pohjustukseksi aidonoloisia potilaslausuntoja asiaankuuluvalla lääkäritermistöllä, huolestuin. En nimittäin aina ymmärtänyt, mitä arvon kollegat puhuivat, mutta onneksi termit selitetään ohjekirjassa. Jargonia ei peliriemusta nauttiakseen toki tarvitse ymmärtää.
Tyyli on pikkusievää animea, yksinkertaista ja vailla animaatiota, mutta pelin tarpeisiin riittävää. Ihon alainen maailma on tehty 3D-grafiikalla ja esimerkiksi zoomailu onnistuu. Naivistinen tarina tohtii ottaa kantaa esimerkiksi itsemurhaan ja eutanasiaan, joskin epäonnistunein, ällistystä aiheuttavin tuloksin. Vaikeiden asioiden käsittelyn olisi voinut sivuuttaa, jos argumentointi on tasoa "pahixet kannattaa eutanasiaa”.
Trauma Center: Under the Knife on hurmeinen kokemus. Todella hurjaksi tikunvispaamiseksi äityvät operaatiot pitävät sykkeen korkealla ja epäonnistuneet fileeraukset aiheuttavat tuskanhuutoja ruudun molemmin puolin. Odotan suurella mielenkiinnolla Nintendo Revolutionille lupailtua versiota, sillä käsikonsolia prameammat puitteet ja runsaampi sisältö voivat enteillä yllätyshittiä.
Viimein pelaajalla on mahdollisuus hyvittää pelimaailmoissa tehdyt pahuudet.
84
