On taas se aika vuodesta, kun kootaan edellistä vuotta kasaan ja valitaan vuoden parhaita pelejä. Jos minulta kysytään, pelitarjonta oli niin tasokasta, etten millään edes ehtinyt pelaamaan kaikkia haluamiani pelejä.
Yhden valitseminen ylitse muiden on harvinaisen hölmöä puuhaa. Oikeastaan koko valinta on turha, koska en minä ainakaan keksi mitään muuta syytä heitellä pelejä jälkikäteen järjestykseen kuin kunnian jakaminen hyvin tehdystä työstä.
Peligenrejä on ollut aina, mutta nyt kun pelikoneitakin on useita, muuttuu valinta vielä kinkkisemmäksi. Millä perusteella Flashpoint on parempi kuin Civilization 3 tai päinvastoin? Jos valinta pitäisi tehdä tunnelman perusteella, olisi Flashpoint ykkönen. Toisaalta tiedän jo nyt pelaavani Civilization 3:a vielä vuosienkin päästä ja juuri nyt lähes pakonomaisesti vuoro vuorolta aina kun muilta peleiltä ehdin.
Jos ajattelisin tasapainoa eri peligenrejen välillä, äänestäisin IL-2 Sturmovikia. Voisivatko kuolleeksi haukutut lentosimut enää saada parempaa herättäjää? Jos maailmalla on mitään oikeutta, ostetaan Sturmoa kuin leipää. Ihan niin se ei taida kuitenkaan mennä, minkä takia silkka velvollisuuden tunto edellyttäisi äänestämään IL-2 Sturmovikia.
Jos heittäytyisin isänmaalliseksi, olisi valinta joko Max Payne tai Rally Trophy. Viime vuosi oli kiistatta suomalaisten pelintekijöiden läpimurto maailmalla. Max teki sen näyttävämmin, mutta Rally Trophyn ansioita ei käy kiistäminen. Bugbearin päätös rajata peli vanhoihin autoihin oli varsinainen neronleimaus ja kun toteutuskin on sekä grafiikaltaan että ajotuntumalta ehkäpä parasta mitä rallipeleissä on nähty, ei voi kun nostaa hattua. Eikä pidä unohtaa Ninai Gamesin kuin varkain ilmestynyttä Rampage Puzzle Attackia, ensimmäistä suomalaista konsolipeliä.
Menestys synnyttää takuuvarmasti lumipalloefektin, joka kerää Suomessa alalle entistä enemmän väkeä, synnyttää uusia tiimejä ja meille ihan oikean pelibisneksen alkulähteen. Pää on ainakin avattu mahdollisimman komeasti.
Tulisi jo seuraava vuoro!
Ainoa oikea kriteeri yhden valitsemiseksi ylitse muiden taitaa kuitenkin olla se, miten kauan aikaa pelin kimpussa on hurahtanut. Sillä kriteerillä minun listani ylivoimaiseen kärkeen menisi tuntematon Space Empires IV.
Tämä kuulostaa juuri sellaiselta elitismiltä, joista meitä on ennenkin syytetty: Kaivetaan jostain joku täysin kummallinen pikkupeli ja valitaan se ihan periaatteen vuoksi mänttien burgeripelien edelle. Siitä ei nyt kuitenkaan ole kyse.
Space Empires IV on itse asiassa harvinaisen tylsä yksinpeli. Se näyttää kammottavan amatöörimäiseltä, siinä ei ole tekoälyä nimeksikään ja sen pelaaminen yksin on liki yhtä kiehtovaa kuin taulukkolaskenta.
Yksin konetta vastaan touhu menee helposti vain sinne päin sohimiseksi. Sitä vain paiskii vuoroja eteenpäin odottaen seuraavaa suurta tapahtumaa ilman, että keskittyy todella miettimään, mitä tekee.
Onneksi Space Empires IV:ää ei ole tarkoitettukaan yksinpeliksi. Sen salaisuus piilee lähes sukupuuttoon kuolleessa pelimuodossa: Sopiva kaveriporukka kasaan, yksi pakotetaan isännäksi ja kaikki suunnittelevat rotunsa. Sen jälkeen peli etenee vuoroittain niin, että kukin lähettää vuoronsa isännälle, joka pyöräyttää vuoron sopivina päivinä ja lähettää vuoropaketit pelaajille.
Peli etenee niin hitaasti, että jokaista vuoroa pitää hieroa tuntikaupalla. Jokaisen planeetan tuotanto tulee optimoitua kunnolla. Alukset suunnitellaan viimeistä piirtoa simuloitujen koetaisteluiden kautta ja uuden teknologian kehittelyssä tulee mietittyä pitkän tähtäimen tavoitteet.
Kun omaa imperiumia on rakennettu rakkaudella vuoro kerrallaan jokaista pientäkin yksityiskohtaa näpertäen, on jokainen planeetta arvokas ja kansalaiset rakkaita. Sodan sytyttyä ja vääjäämättömien tappioiden tullessa vaihtelevat tunteet raivosta epätoivoon. Kalliisti rakennetusta valtakunnasta ei haluaisi luovuttaa palaakaan.
Toimituksen omassa taistelussa tilanne on siinä pisteessä, että pahimmillaan koko porukka roikkuu netissä samaan aikaan odottamassa, milloin isäntä lähettää seuraavan vuoron. Enpä muista, milloin yksikään peli olisi herättänyt niin paljon keskusteluita toimituksen sisällä.
Hämäykset, juonittelu ja propaganda ovat siirtyneet tehokkaasti pelistä kahvitauoille. Tuomas ei pysty iskemään suoraan minun kimppuuni, joten hän varustaa ja rohkaisee taisteluun kehitysmaana pitämääni naapuria, samalla sabotoiden salakavalasti alusteni miehistöjä ja planeettojeni kansalaisia kapinaan. Tuukan pleikkadudes-rodun jeesmies-asenne kaikkien kaverina on vähintään epäilyttävää ja toisaalta Nikon Microsoft-kollektiivin luhistuminen yhdessä yössä oli shokki.
Lukijatkin ovat saaneet kärsiä selkkauksesta, kun Tuomaksen masinoima propagandakoneisto on saastuttanut Pelit.fi:n uutiset raporteilla galaktisesta yhteenotosta.
Harvojen hubaa
Space Empires IV:stä ei tule koskaan suosittua. Ensinnäkin se ei ole saatavilla tavallisista pelikaupoista ja toisekseen se on suuren yleisön vierastamaa scifiä. Entäpä jos Civilization III:a hieman laajennettaisiin ja syvennettäisiin? Vuoropohjaisuus kun ei oikein toimi nettipelinä, mutta postipelinä siitä voisi hyvinkin tulla, jos ei nyt suurten massojen liikuttajaa, niin kohtalaisen suosittu kuitenkin.
Sotastrategiapeleissä postipeli on ollut kohtalaisen yleistä vaikka kuinka kauan, kuten varmaan monet muistavat Pelit-lehden von Nirvin ja Kaizunovskin taistelukertomuksista. Ilmaista postipelihupia, tosin vain kahden kesken, saa viime Pelipakilla jaetulla mainiolla Steel Panthers: World at Warilla. Fantasiastrategiapeleissä uudehko Dominions tukee postipelaamista ja Pelit.fi:n keskustelualueilla nähtyjen kertomusten perusteella vielä ilmeisen hyvin.
Jotain vastaavaa saattaa hyvin syntyä seuraavan sukupolven kämmenmikron ja kännykän yhdistelmille. Vuorojen siirtyminen suoraan taskuun voisi olla aika huimaa, eikä karkea grafiikkakaan paljon haittaisi. Samaa voisi tietysti soveltaa yksinkertaisempiinkin peleihin. Ajantappajana vuorojen pähkäily voittaisi matopelin mennen tullen.
Tällä hetkellä sähköpostipelit ovat jääneet tiukasti avaruustrategian puolelle. Space Empires IV ei suinkaan ole ainoa, vaan vanha Stars on sekin varsin mainio, jos sen vielä jostain löytää. Jatko-osa Stars: Supernova on vailla julkaisijaa ja vaarassa jäädä ikuisuusprojektiksi. Toivottavasti ei, koska täysin näkymättömäksi integroitu vuorojen siirtely, automaattisesti pelistä generoituvat nettisivut uutisineen ja raportteineen kuulostavat liiankin hyviltä.
Minulle saa lähettää postia, jos tiedätte joitain muita hyväksi havaittuja postipelejä. Jos galaksin herruus jää tällä kertaa käteni ulottumattomiin, pitää keksiä pian korvaavaa hoitoa.
