Olen nähnyt hämäriä pelinaloituksia, mutta harvoin näin hämäriä.
Jack Riley, syyttömänä tuomittu, istutetaan sähkötuoliin. Nips vain vivusta, ja viimeiseksi muistikuvaksi tästä maailmasta jäävät ison poliisin paholaismaisen punaisina hehkuvat silmät.
Jackin itsensä silmien eteen ei suinkaan avaudu filmipätkää tai ikuisuudeksi venähtävää sekuntia tai muutakaan vastaavaa, vaan omituinen hyperavaruuden kaltainen fraktaalipuuro, jossa punainen liekkimato koettaa saada kuolemaantuomitun hampaisiinsa.
Jack pelastautuu tilanteesta sukeltamalla läpi Matrix-tyylisestä hopeisesta lammesta, vain huomatakseen joutuneensa isoon, kolkkoon, ikävän harmaaseen linnaan tuolla jossain, olkoon sitten nimeltään limbo, kadotus, toinen ulottuvuus tai mikä lieneekin. Siperia?
Mahdollisesti, sillä Tunguskan räjähdyksestä nimensä saanut seikkailu lupaa esittää oman versionsa tuon katastrofin syistä.
Tarkoituksena on löytää linnasta usko, toivo ja rakkaus, kolme hyvän talismaania. Vastavoimina toimivat kärsimys, viha ja epäoikeudenmukaisuus.
Jack on nappulana jonkinlaisessa kosmisessa pelissä, joka määrää maapallon tulevaisuuden. Kauaslentoista. Jottei rottamme karkaisi labyrintistä liian helposti, miehittää kivikolossia sankka joukko nimettömiä asukkeja ja kuolettavia ansoja.
Ei ihan Tekken
Tunguska on sekoitus etäisesti Resident Evil -tyylistä käppäilyä, esinepuzzlejen selvittämistä omissa alaruuduissaan ja mätkintäpelimäistä ottelua. Idea toimi PC:n Nomad Soulissa erinomaisesti, Tunguskassa "vähän" heikommin.
Graafisena kikkana kuva ei vaihdu salamannopeasti ruudusta toiseen Jackin astellessa pitkin käytäviä, vaan kamera kiepsahtaa uuteen asemaansa vaiheittain. Temppu näyttää ihan siedettävältä. Muuten ei pelin ulkonäöltä voi odottaa kovinkaan ihmeellisiä: animaatiot ovat tönkköjä ja grafiikka laimeaa. Äänipuolellakin on hiljaista.
Mätkintäosuus on epäpelattava ja epäselvä. Liikkeet tehdään pienellä viiveellä, ja peli hidastelee omituisesti. Periaatteessa systeemi on simppeli. Kun Jackin on viskannut taistelumoodiin, nuolinapeista saa potkittua ja huidottua, ja nappien avituksella torjuttua iskuja. Erilaisia lähitaisteluaseita, kuten miekkoja tai kirveitä, on myös jaossa.
Taistelijat ovat liian pieniä, ja koska kuvakulma ei seuraa heitä sivusta, on asentojen ja etäisyyksien hahmottaminen liian vaikeaa, jopa mahdotonta. Yksi kirvespotku päähän syö vieläpä kolme neljäsosaa osumapisteistä kerralla, joten menestys tuntuu aikamoiselta onnenkaupalta. Peli tulee vastaan tarjoamalla loputtomasti uusia yrityksiä.
Tunguskaa, tuskaa
Jackin ohjattavuus on ihan vain liikuttaessakin pelottavan kehno. Analogitattia ei tueta, eikä nappuloihin voi mitenkään vaikuttaa. Itse asiassa koko pelissä ei voi säätää mitään, sillä pelissä ei ole edes aloitusruutua! Tilanteen tallennus ja lataus sekä uuden pelin aloittaminen löytyvät kyllä selectin takaa, mutta siinä kaikki. Tilanteita saa tallentaa vain yhden per muistikortti, vaikka vapaita muistipaikkoja olisikin.
Käytävillä törmää myös jos jonkinmoisiin ansoihin. Niistä selviää oikein ajoitetulla juoksemisella ja loikkimisella, mikä on suoraan sanoen täyttä helvettiä. Jos grafiikka olisi selkeämpää ja Jack reagoisi ohjailuun viiveittä, olisi näissä typerryttävissä ansoissa jotain mieltä. Nyt homma menee siihen, että peli on tallennettava aina ennen vaaranpaikkaa.
Jossain vaiheessa ovat onneksi pelin tekijätkin tajunneet grafiikkansa epäselväksi, mistä merkkinä ruudun oikeassa laidassa palaa merkkivalo, kun Jackin edessä on esine, jota voi käyttää. Käyttäjäystävällisyydelle ylistys! Ilman tuota pientä merkkivaloa menisi pelaaminen aivan haahuiluksi.
Jotenkin sairasta, että kakaroiden ruumiillinen kuritus on kiellettyä, mutta tämmöiseen inkvisition kidutuskeinoksi sopivaan peliin saa lätkäistä 11+ -tarran. Ja nyt kokeilemaan, millainen Tunguskan pamaus lähtee taitetusta CD-levystä.
20
