Tuolille kyytiä

Nopeiden koneiden ja uusien konsolien aikakaudella hyvän, siististi soljuvan grafiikan, kauniiden, peliin sopivien kuvien, oivaltavan värien käytön ja olohuoneen täyttävän muhkean äänimaiseman ja tunnelmaa tukevan musiikin pitäisi olla itsestäänselvyys. Näin ei kuitenkaan ole.

Hyvä tekninen toteutus ei toki riitä. Hyvä pelidesign on pelin elinehto. Toisaalta keskinkertainenkin biisi nousee huipputuottajan ansiosta sille seuraavalle, hittitahdit takaavalle tasolle. Andrew W.K. -nimisen jenkkihemmon debyyttilevy ei klassikkolauluilla hemmottele, mutta tuotanto räjäyttää tajunnan. Kierrätys toimii ja naapurit lentävät kiertoradalle volyyminappia vempaamalla.

Hyvin tuotettu, tehty ja viimeistelty peli voi vastaavasti olla nautittavaa viihdettä, vaikkei tarjoaisikaan sitä kaikkein luovinta pelisuunnittelua. Kurjin tuote on vanhoja ideoita kierrättävä ja kehnosti tehty kökköpaketti, kokonaisuus, johon ei tee mieli kajota kirvesohjaimellakaan. Ja niitä PS2-markkinat pursuavat.

Pelintekijöiden elo ei ole taatusti yhtä alati jatkuvaa autuutta. Uudet pelikoneet ja niiden sisuskalut aiheuttavat aina omat hämminkinsä, ja deadlinet lähestyvät vääjäämättä olipa kesä tai talvi. Lopputulos tiedetään: grafiikka saattaa rykiä rytkyttää, toisinaan pikselireunat latistavat muuten laadukkaat näkymät ja välillä pelattavuus on hikisen nihkeää. Ja jos homma on muutoin edes vähän sinne päin, äänet ovat kasibittikellarin kätköistä nostetut. Laajakulmatöllö ja surround-vahvistin monistavat kidutuksen moninkertaiseksi.

Loppuvuoden söpöilynautinto Jak & Daxteriä voi kritisoida kaikkien mahdollisten 3D-tasohyppelykujeiden kierrätyksestä, ja addiktimoukari Baldur's Gatea puolestaan yksioikoisesta, yllätyksettömästä pelidesignista. Toteutus on kuitenkin molemmissa viimeistä piirtoa myöten kohdallaan: kuvallinen tyyli on taidokasta ja äänimaisema tunnelmaa nostattava, täyteläinen ja peliin sopiva. Kumpikin peli tuntuu viimeistellyltä ja valmiilta kauppatavaralta.

Jak & Daxterin luonut Naughty Dog on osaava firma, se on tiedetty ammoisista 3DO-ajoista lähtien. Crash-kahleista irti päästyään he ovat tehneet uransa nautittavimman pelin. Naughty Dogin osaamisesta kertoo sekin, että peli valmistui (ja tuli kauppoihin) etuajassa, ja että se läpäisi Sonyn (ilmeisestikään ei tosin kovin tiukan) laaduntarkastusprosessin heti ensimmäisellä kierroksella. Baldur's Gaten ohjelmoineelle suht' pienelle Snowblind Studios -tiimille on myös annettava aito tunnustus laatutyöstä. Heiltä on lupa odottaa paljon.

Tällaista nykyajan pelien ja pelaamisen pitäisi olla: kuvallista komeutta laajakulmatöllön täydeltä ja olohuoneen täyttävä äänimaisema luomassa tunnelmaa ruumiillinen olomuoto uponneena pehmeän pelituolin uumeniin. Mikseivät kaikki pelit ole tällaisia? Loppuun asti tehtyjä.

Lisää aiheesta

  • Viimeinen

    Kaikki loppuu aikanaan. Niin myös kolumnini. Melkein sata palstaa on paljon, kuukaudesta toiseen ja toiseen. Joskus on pakko vetää henkeä.

    Viimeinen virallinen palsta pakottaa pohtimaan, mitä on tapahtunut (omassa) pelaamisessa ja peliteollisuudessa sitten ensimmäisen vuonna 1998…
  • Sellofaanin suloinen suhina

    Tietoa peleistä tulee joka tuutista, radiosta, televisiosta, netistä ja lehdistä. Aina näin ei ole ollut.
    Nykyään peliuutisia ja pelejä sivuavaa tietoa löytää aviisista kuin aviisista. Internet pullistelee pelisivuja ja jokaisella pelillä on omat kotisivunsa. Pelikuvat, trailerit ja demot…
  • Oma imu paras imu

    Jotkin pelit imuttavat, jotkin eivät. Joskus huonokin peli voi niitata nojatuoliin viikoksi. Mikä tekee pelistä imukykyisen?
    Pelit imuttavat meistä jokaista eri tavoin. Toinen jumittuu yksinkertaiseen puzzlepeliin, toinen tutkailee sivilisaationsa etenemistä aamuyöhön kolmannen ihmetellessä…