Miesten mies Turok vetää turpaan niin miestä kuin liskoa Nintendo 64:n klassikkosarjan uusimmassa inkarnaatiossa.
Ehkä kyseessä on geeneihin varastoitunut rotumuisti, mutta ihmislajin urospennut ovat aina olleet suhteettoman kiinnostuneita dinosauruksista. Peleissä hirmuliskot pääsevät oikeuksiinsa vain silloin, kun pelaajaparka heitetään altavastaajana samaan maailmaan niiden joukkoon. Yksi liian harvoista yrittäjistä on Turok.
Reilu vuosikymmen sitten julkaistu, sarjakuvaan perustunut Turok: Dinosaur Hunter oli Nintendo 64:llä silmistä kuvatun konsoliräiskinnän edelläkävijä. Se ei kumartanut PC-pelejä eikä nöyristynyt valjuun kopioimiseen, vaan oli aivan omanlaisensa räiske mielenkiintoista vihollista vastaan uudenlaisessa ympäristössä.
Turokin kunniakasta nimeä on vuosien varrella ryöstöviljelty, mutta uusin yritys on onneksi toista maata. Dinosaurusten metsästys lainaa esikuvastaan vain muutamia elementtejä, sillä tarina tai maailma ei juuri liity alkuperäiseen. Turokin nimeä totteleva intiaanien jälkeläinen on yksi salaperäiselle trooppiselle planeetalle lähetetystä avaruusjääkäreiden iskuryhmästä, jonka on tarkoitus hoidella planeetalla majaansa pitävä, isännilleen selkänsä kääntänyt komentaja Kane.
Rutiinitehtävä menee reisille, sillä Kanen johtaman yksityisarmeijan ilmatorjunta pudottaa jääkärien aluksen keskelle viidakkoplaneetan synkkiä metsiä. Pakkolaskusta hengissä selvinneet ovat onnellisia vain hetken: heidän niskassaan ovat vihollissotilaiden kuolemanpartioiden lisäksi planeetan erittäin verenhimoiset dinosaurukset. Pidätystehtävä vähän unohtuu, kun jääkärien ensimmäiseksi huolenaiheeksi nousee eloonjääminen. Kolmen osapuolen konfliktissa vain ihmiset ovat puolueellisia, dinoille molemmat armeijat ovat ruokaa.
Rambona rämeikössä
Turok on periaatteessa tavanomainen räiskintä, joka erottuu joukosta mielenkiintoisella viidakkoympäristöllään ja dinosaurusvastustajillaan. Vieraan maailman sademetsien silmiin asti kasvava ruohikko ja runsas aluskasvillisuus haittaavat näkyvyyttä ja nostavat selviytymistaistelun jännityksen käsinkosketeltavaksi. Kuulinko liskomaista kujerrusta? Jokin liikkui ruohikossa. Silmänräpäys, ja niskassani on pieni mutta verenhimoinen raptori. Dinon saadessa yliotteen Turokista siirrytään hektiseen lähitaisteluun, jossa rämpytetään ohjeiden mukaan nappuloita tai heilutetaan tattia, kunnes Turok vapautuu ja lyö veitsen liskon ohimoon.
Dinoja löytyy aina kissan kokoisista pikkupedoista maata järisyttäviin tyrannosauruksiin. Metsästäjän on tunnettava saaliinsa, sillä pelin reilu tusina liskolajia käyttäytyvät kaikki omalla tavallaan. Pikkuliskot iskevät kuin parhaatkin sissitaistelijat aluskasvillisuuden seasta, hevosen kokoiset raptorit metsästävät laumassa ja vielä suuremmat rumilukset painavat päälle kuin esihistoriallinen höyryjuna. Vaihtelu pitää sekä mielen virkeänä että veren maun suussa, ja parhaimmillaan tunnelma viidakkotaisteluissa on aivan lyömätön.
Turok ei käy selviytymistaisteluaan yksin, sillä mukana hengaa yleensä vähintään yksi yrmy asetoveri. Avaruusajan järkälemäisen lihaksikkaat kovat jätkät syövät vihreitä baretteja aamiaiseksi (ja paskovat tykkimiehiä), mutta eivät pärjää taistelussa kummoisesti. Tarinaan liittyvät hahmot ovat onneksi kuolemattomia. Taistelun päätyttyä osumaa keränneet avainhahmot ponnahtavat takaisin henkiin automaattisesti.
Oman puolen sotilaat ovat todellinen machokliseiden paraati, mutta vihollissotilaissa ei ole senkään vertaa persoonallisuutta. Harmaisiin haarniskoihin naamioidut kasvottomat ja aivottomat stormtrooperit tunkevat päälle vailla minkäänlaista taktiikkaa tai inhimillisyyttä. Turokin brändi ei ole ainoa vanha asia tässä pelissä, sillä typerällä sivuhölkällä ammuksia väistelevät ja aivottomasti rynnäköivät pahikset ovat kuin suoraan kymmenen vuoden takaisista räiskinnöistä.
Suuri punainen metsästäjä
Nykymuodin mukaisesti Turokilla ei ole energiapalkkia, vaan vahingot paranevat verkkaisesti sankarin kykkiessä suojassa. Liikaa vahinkoa saaneen korpisoturin näkökenttä muuttuu pikkuhiljaa punaiseksi mössöksi, jolloin on paras piiloutua ja nopeasti. Vapaata tallennusta ei ole, ja checkpointit ovat liian harvassa. Viimeistään se viides kuolema pitkän taistelun lopussa saa ärräpäät lentämään Turokin palatessa jälleen kerran koko roskan alkuun.
Turok ei ole puolustuskyvytöntä dinonmurkinaa, sillä intiaanien jälkeläinen on niin kova jätkä, että tappaa raptoreita pelkällä puukolla. Paikallaan seisovaa vihollista lähestyttäessä ruutuun ilmestyy liipaisinmerkki, jota tottelemalla soturi nitistää saaliinsa yhdellä näyttävällä lopetusliikkeellä. Ominaisuudesta on tehty vähän liiankin voimakas, sillä monissa tilanteissa on oikeasti parempi hyökätä kokonaisen raptorilauman kimppuun pelkällä veitsellä tuliaseiden sijaan. Turokin tappavaa akrobatiaa on kuitenkin ilo seurata, ja K18-lätkän suojissa animoijat ovat voineet päästää groteskin mielikuvituksensa vapaaksi.
Dinosaurusten raaka voima on mallinnettu hyvin. Kun satojen kilojen painoinen peto tulee koko massallaan päin, lentää Turok sievässä kaaressa selälleen. Turok-raukkaa riuhdotaan ja heitellään ympäri maita ja mantuja uskottavasti. Oman ruumiin tuntu on läsnä myös räjähteiden lauetessa lähietäisyydellä, jolloin Turok lentää huonolla tuurilla lähimpään rotkoon paineaallon mukana.
Aseet ovat yllättävän tavanomaisia vanhojen Turokien vinkeisiin hilavitkuttimiin verrattuna. On pistoolia, konekivääriä, energiakonekivääriä, kiikarikivääriä ja muuta bulkkitavaraa. Haljujen ääniefektien takia aseista ei edes saa kunnon tuntumaa. Ainoaksi oikeasti hauskaksi aseeksi jää veitsen lisäksi sarjan tavaramerkiksi noussut jousi. Kiväärintarkkoja vasamia laukovan scifijousen voi ladata joko tavallisilla, miehen kerrasta tappavilla nuolilla tai John Rambolta pöllityillä räjähtäväkärkisillä ammuksilla. Jälkimmäisellä kaadetaan jopa tyrannosauruksia. Huvittava ase on myös järkälemäinen rullakonekivääri, jonka voi laskea maahan erilliseksi tykkitorniksi, joka antaa automaattista suojatulta, kun Turok kiertää selustaan.
Vihreä maili
Uusi Turok on kaksijakoinen peli. Sen pelaaminen on hauskaa vain niin kauan kuin peli pysyy omassa elementissään, eli viidakon kätköissä. Siellä eläimellinen taistelu dinoja vastaan on poikkeuksellisen jännittävää. Kun Turok siirtyy sisätiloihin, peli muuttuu täysin keskinkertaiseksi räiskinnäksi. Tylsillä aseilla ammutaan ikävystyttäviä vihollisia aivan yhdentekevissä ympäristöissä. Turokin vihollisten harmaasta teräksestä rakennetut tukikohdat saavat jopa F.E.A.R.in toimistomiljööt vaikuttamaan tuoreen vaihtelevilta. Kaiken huipuksi harvaan sijoitettujen checkpointien takia samoja käytäviä joutuu ravaamaan monta kertaa.
Onneksi sisätilat jäävät selvään vähemmistöön. Vieraan planeetan luonto on monipuolista ja kentät vaihtelevat jättiläismäisten puunrunkojen varjostamista lehtevistä laaksoista kosteisiin tippukiviluoliin. Vuorokaudenajat vaihtuvat pelatessa, ja viidakko yön pimeydessä onkin aivan eri juttu kuin auringonpaisteessa kylpevä metsä.
Grafiikka on jo hieman vanhentunutta eikä Turokin viidakko oikein pärjää vertailussa Crysiksen ja kumppaneiden kauneudelle, mutta tyylitajun ja hyvän kenttäsuunnittelun avulla Turokin metsistä on saatu erittäin miellyttävää katseltavaa. Audiovisuaalisen toteutuksen ainoa miinus ovat vaisut aseet. Näyttelijöiden roolisuoritukset ovat tasokkaita, vaikka kaikki on ilmeisesti määrätty esittämään samaa vihaista miestä.
Moninpeli on perussettiä deathmatchista lipunryöstöön. Matseja rikastutetaan satunnaisesti kenttiin ilmestyvillä dinosauruksilla, jotka hyökkäävät tekoälyn ohjaamina kaikkien kimppuun. Dinoilla ei kuitenkaan itse pääse pelaamaan, mikä on harmi.
Turokin uusi tuleminen ei ole esikuvansa vertainen kumouksellinen teos, mutta se on silti mainio viidakkoräiskintä. Dinosauruksia on käytetty niin häpeällisen vähän peleissä, että näiden ylväiden petojen kohtaaminen Turokin verisissä taisteluissa on varsin mieltäylentävä kokemus. Harmillisesti persoonallisten dinojen rinnalle ovat eksyneet ikävän tavanomaiset ihmisvastustajat ja rasittava checkpoint-tallennus.
83
