Tuukka Grönholm on maailman huonoin penkkiurheilija. Muiden pelaamisen katsominen on tylsintä, mitä hän tietää.

 

Tubekuloosi

Vuosi 2014 oli Youtuben valtakautta, taas.

Vuonna 2014 pelimaailmaa hallitsi yksi iso trendi. Pelilehdistö on kuollut, nettilehdistö on kuollut, kauan eläköön kanavapersoonat. Pelimaailman vaikutusvaltaisimmat pelaajat pyörivät nykyään Twitchissa ja Youtubessa.

Väitän, että asialla on muutakin vaikutusta kuin pelitoimittajien siirtyminen pelifirmojen foorumipäälliköiksi. Youtuben valtakausi vaikuttaa jatkossa siihen millaisia pelejä julkaistaan. Todisteeni on Goat Simulator.

Printtilehdistön aikakaudella vuohisimulaattorista ei olisi koskaan tullut miljoonahittiä, sillä sekoilupelin slapstick-huumori toimii kirjoitettuna yhtä hyvin kuin vitsi ja sen selitys. En ole pelannut Goat Simulatoria hetkeäkään, mutta nähnyt 10 miljoonan muun tavoin internetkuningas PewDiePien sekoiluvideon aiheesta, kun ruotsalainen kiljuu ja kiroilee vuohen törmäillessä ympäriinsä.

Nicholass Carr ennusti ilmiön jo Pinnalliset-kirjassaan, jossa Carr arvioi nettikulttuurin muuttavan ihmisten käytöstä. Netti rohkaisee informaation nopeaan ja hajamieliseen vilkaisuun, sillä uutta tavaraa tulee liukuhihnatahtiin nopeammin ja nopeammin. Syvällinen ja perusteellinen pohdinta jää syrjään nopean ja viihdyttävän tieltä.

Youtube-valtakaudella pelintekijät joutuvat miettimään, millainen peli toimii hyvin videona, sillä tubettajista on tullut yksi tärkeimmistä markkinakanavista.

 

Kenen leipää syöt

Youtuben kasvanut valta tuo mukanaan myös vastuuta, jota ei olla valmiita ottamaan vastaan. Youtubea hallitsevat kanavapersoonat, joiden työmäärä ylittää kevyesti perinteiset yhdeksästä viiteen duunit. Palkka ei ole kuitenkaan samalla tasolla, sillä miljoonayleisölläkin mainostulot vie Youtube. Videon tekijälle jyvitettävä summa riippuu katsojamäärästä, yleisöstä ja monesta muusta seikasta. Palkkiokeskiarvoksi ilmoitetaan noin 5 dollaria tuhatta katsojaa kohden, mutta käytännössä luku jää pienemmäksi. Youtubessakin suurimmat nimet tienaavat huomattavasti enemmän kuin pienet.

Käytännössä pelintekijät ja valmistajat tarjoavat Youtube-näkyvyyttä vastaan tavaraa ja rahaa. Muun muassa EA:lla on Ronku-mainosprojekti, jossa EA maksaa peliensä Youtube-videoista, jos ne täyttävät tarkkaan määritellyt ehdot. Kampanjalle ilmoitetaan ajoitus, videoille sisältö ja juonnolle jopa käytettävät avainsanat. Palkkio on noin 10 dollaria jokaista tuhatta mainoskatsomista kohden, mikä on enemmän kuin Youtuben mainosjyvitys. Maksun ehtona on, että videon yhteydessä lukee: ”Video sponsored by EA Ronku”.

EA pelaa avoimilla korteilla, mutta kaikki eivät toimi yhtä reilusti. Esimerkiksi Under the Influence -videossaan Totalbiscuit pohtii Youtube-pelisääntöjä. Käytännön esimerkki suoraan Biscuitin suusta: ”Sanotaan, että olen tehnyt 10 videota pelistä X, ja peli X:n tekijä ottaa yhteyttä ja haluaa videon tietystä aiheesta, uudesta sisällöstä vaikkapa. Sitten teet sen: väärin vai oikein?”, dramaattinen tauko ja TotalBiscuit vastaa: ”Vaikea sanoa.”

Nauroin, mikä ei ollut kanavapersoonan tarkoitus. Totalbiscuit jatkaa selittämällä, että kanavapersoona ei ole toimittaja perinteisessä mielessä, koska kanavapersoonien mielipiteiden ei oleteta olevan yhtä vahvoja ja perusteltuja kuin toimittajien. Todellisuudessa Totalbiscuit on nykypäivän vaikutusvaltaisin pelitoimittaja.

Oikean ja väärän raja kulkee siinä, kertooko sisällön olevan maksettua. Fakta pitäisi paljastaa mieluummin itse videossa, mutta vähintään videon lisätiedoissa. Se määrittää, onko kyse piilomainonnasta vai reilusta pelistä. Samaa mieltä on Suomen, EU:n, Britannian ja Yhdysvaltojen kuluttajaviranomaiset. Sääntö on vieläpä tiukempi, jos valtaosa yleisöstä on lapsia, koska heidän mielipidemuodostuksensa oletetaan olevan kanavapersoonatasoa.

 

Up in the Ass of Tuukka

Ongelma ei koske yksin Youtubea vaan koko nykyistä mediamaailmaa. Viime vuosikymmenellä Pokémon tv-sarjan Poke-räp kiellettiin piilomainontana, mutta netin myötä raja tuntuu koko ajan liukuvan kohti mainostajien haluamaa suuntaa. Nykyään pelkkä ohjelma sisältää tuotesijoittelua -lätkä antaa todella vapaat kädet toimia. Mainosmaailma ei tietenkään puhu piilomainonnasta vaan natiivimainonnasta. Käytännössä kyse on sisältömarkkinoinnista. Koko juttu voi olla toimittajan tekemä, mutta aihevalinta ei ole ollut toimituksellinen vaan perustuu siihen, että aiheen x tekemisestä maksetaan.

Mainostajat haluavat sisältömarkkinointia, koska se puree paremmin kuin perinteinen mainos. Tutkimusten mukaan natiivimainoksia katsotaan enemmän, ne aiheuttavat herkemmin ostoaikeen ja niitä jaetaan sosiaalisessa mediassa useammin kuin perinteisiä mainoksia, mikä takaa laajemman yleisön. Mainostermein halutaan ”orgaanista kokemusta”, vaikka suomeksi ideana on, ettei ihminen tajua lukevansa mainosta.

Tulevaisuudessa mainostajat, myyjät, yleisö, tekijät, toimittajat ja kanavapersoonat ovat iloisessa sekamelskassa. Mediamaailman murroksesta kertoo eniten se, että 80-luvulla kilpailijalle sisällön tekeminen olisi katsottu irtisanomisperusteeksi ja humalassa töissä esiintyvä olisi saanut ryyppyseuraa. Nykyään ryyppäämisestä tulee kenkää, mutta toimittajan vaaditaan seurustelevan Twitterissä, Facessa ja Instagrammissa, jotta firman nettisivustolle saadaan mahdollisimman paljon liikennettä. Pidän Youtubea, Twitteria, Instagrammia ja Facea pahempana kilpailijana kuin Pelaaja-lehteä.

Youtube on kehittynyt nopeammin kuin pelisäännöt, mutta nettivideot ovat tulleet jäädäkseen. Koska en voi voittaa tubettajia, ajattelin liittyä heihin. Jos joku Grönholmin rallivideo kerää Youtubessa kahden miljoonan yleisön, uskon itse saavani ainakin kolme (katsojaa).

Tammikuusta alkaen Pelit.fin Videofiidissä alkaa Mitäs peliä tämä on? -sarja, katso, kauhistu ja kadu! Tuurilla ohjelma sisältää tuotesijoittelua, josta kerään sievän tilin.