Twisted Metal: Black (PS2)

Rankkaa romurallia

Twisted Metal: Black ajaa Carmageddonin verisissä renkaan jäljissä, sillä tulevaisuuden autokilpailussa ei voita nopein kuski eikä paras auto vaan herkin liipasinsormi.

Twisted Metalin karmivat kilpailijat ovat pöpilästä karanneita rikollisia, sotilaita ja tappajia. Synkkään taisteluturnaukseen osallistuvan porukan verestävissä silmissä kiiluu kosto vangitsijoille ja menneisyyden haamuille. Raivoisat kamppailut ratkaistaan raskaasti aseistetuilla ajoneuvoilla.

Tavanomaisten muskeliautojen lisäksi taisteluihin osallistuu sivuvaunumotskari, jenkkirekan nuppi, maansiirtoauto ja jäätelövaunu. Outojen ottelijoiden eturintamassa on kahden jättimäisen renkaan väliin kahlehdittu friikki. Kaarojen ominaisuuksissa on eroa etenkin nopeudessa ja panssarien kestävyydessä.

Jokaisen rakkineen perusase on konekivääri, jossa piisaa ammuksia loputtomasti. Tehoton röpötin kelpaa lähinnä henkihieverissä nilkuttavan romukasan lopettamiseen. Matsit ratkaistaan vaihtuvalla kakkoskanuunalla ja ajoneuvokohtaisilla erikoishyökkäyksillä. Maastossa kelluvat lisäaseet ovat raketteja, ohjuksia, pommeja ja miinoja, mutta myös rehdisti runnomalla voi rökittää vastustajia. Nokkakolareissa oman masiinan pitää olla se muhkeampi osapuoli.

Jykevät rohjakkeet ruttaavat rautaa monipuolisilla taistelutantereilla. Laajoilla areenoilla on runsaasti korkeuseroja ja piilopaikkoja. Tiellä toikkaroivat siviilit ruhjotaan renkaiden alle armotta, mutta suljetuilla alueilla on muutakin muussattavaa rekvisiittaa. Omakotitalot, asuntovaunut, puut, lyhtypylväät ja kaikki niitä pienempi roina pilkotaan päreiksi tiukkojen taisteluiden tiimellyksessä.

Vääntynyttä metallia

Ohjaustuntuma on omalaatuinen. Autojen kiihtyvyys on dragsterin luokkaa ja laitteet liukuvat kuin rasvattu curling-kivi. Älytöntä luisumista on paikattu erityisellä käännösnäppäimellä, jolla masiina saa yllättäen lähes liimarengaspidon. Rakkineita ohjataan analogitateilla tai suuntanäppäimillä.

Sivuttaisliikkeen ja tähtäyksen puuttuminen rajoittavat taistelukuvioita. Incogin olisi kannattanut ottaa mallia Armored Coren kattavasta asesysteemistä. Kanuunat voi laukaista tyypistä riipuen vain suoraan eteen- tai taaksepäin ja sitä myöten toimivat taktiikat ovat turhan yksinkertaisia.

Twisted Metalin kieroutuneessa maailmassa painovoima on varsin olematon. Autot ponnahtavat kukkuloiden laelta satojen metrien loikkiin. Ihmiset ja siviiliautot lentävät korttelikaupalla, kun niitä kumauttaa tarpeeksi kovaa.

Yksinpelimoodeihin kuuluvat story, challenge ja endurance. Story- eli tarinamoodissa räimitään vastustajia ennalta määrätyissä ympäristöissä, jossa vastustajina on valtavia hirviöautoja, kuten Minionin energiakilvillä varustettu tankkirekka. Challengessa vastustajien määrän ja laadun saa valita vapaasti. Endurance on normaali selviytymiskamppailu, jossa päihitetään liuta autoja yksitellen.

Moninpelivaihtoehtoja ovat death match, co-op ja last man standing. Death match on tavanomainen tappomatsi, johon osallistuu kahdesta neljään kaaraa. Kenttien koko riippuu pelaajamäärästä. Suurille areenoille pääsee vain kaksi pelaajaa. Co-opissa jyystetään juonimatseja kahden mobiilin voimin. Last man standingissä kaksi pelaajaa poimii identtisen pinon autoja ja taistelee niillä kunnes rakkineet loppuvat. Moninpelit hoidetaan jaetulla ruudulla ja ainoastaan co-oppiin osallistuu koneen ohjaamia autoja.

Yksinpeli urautuu nopeasti samaa kaavaa toistavaksi pakkopullaksi. Ongelmaa peitetään vinhalla vauhdilla ja aggressiivisella asenteella. Kaverien kanssa Twisted Metal: Black näyttää parhaat puolensa. Kamuja on tosin syytä olla padin nokassa vähintään kaksi, sillä vasta kolmen auton kanssa matseissa alkaa olla oikeaa meininkiä.

Harmaita maisemia

Grafiikka rullaa pehmeästi ja ruudun reunoissa on vain kapeat mustat palkit. Ase-efektit ovat kautta linjan komeita. Etenkin jykevät räjähdykset ja ohjusten värikkäät savujuovat ovat tyylikkäitä.

Areenoissa suunnittelu pettää, sillä maisemat ovat kuoliaaksi kloonattuja scifidystopioita ja kliseisiä maantien pätkiä. Kaikki värit ovat mustan ja harmaan tukahduttamia. Maasto on kuin tahrittu tummanharmaalla tuhkalla.

Musiikki on pääosin mahtipontista orkesteriräimettä, joka ajautuu välillä rockin puolelle. Tuhti toitotus ylläpitää sopivan jämerää tunnelmaa. Autojen pörinä on tukkoista, mutta onneksi muut efektit ovat riittävän repiviä.

Vaikeustaso on kiperä, mutta viimeistään easy-tasolla ja korjauspisteen paikallistamisen jälkeen homma sujuu ilman tuskanhikeä. Vastuksen taso ailahtelee melkoisesti, sillä pomomatsit ovat liian kipakoita tavallisiin otteluihin verrattuna.

Twisted Metal: Blackin ratkaisevat viat liittyvät puutteelliseen ohjaussysteemiin ja omituisen ajofysiikkaan. Taistelutaktiikasta tulee väkisinkin suoraviivaista aseiden keräilyä ja nokat vastakkain rykimistä. Uudet kentät sekoittavat pakan hetkeksi, mutta pian eteneminen rullaa taas samoja baanoja pitkin. Lisäksi autot ovat autoja vain korin perusteella. Ajotuntuma on kuin ilmatyynyaluksessa, johon on pultattu suihkumoottori. Loppupään areenoiden äkkikuolemaputoukset riepovat myös melkoisesti.

Jos omituinen ohjaus ei aiheuta paiseita, Twisted Metalia kannattaa kokeilla. Moninpelissä outo ajomekaniikka ei liiemmin häiritse, sillä kaikki kamppailijat ovat samassa sopassa. Räiskintäfanaatikot viihtyvät taatusti myös yksinpelin parissa, mutta muille sen arvo on kyseenalainen.

81