Uuden sukupolven Mestarien liiga on ässä EA Sportsin hihassa.
Mestarien liigan virtuaaliversio ei ole koskaan ollut klassista futista, vaan historian oppitunnit ja erilaiset arcadehenkiset lisät ovat tehneet siitä aivan omanlaisensa pelin. Vuoden 2006–2007-versio ottaa vielä harppauksen eteenpäin, mutta vain Xbox 360:lla. PS2-, PC- ja PSP-versiot toki ilmestyvät samaan aikaan, mutta samasta nimestä huolimatta niistä puuttuvat Xbox 360:n korttipelit kokonaan.
Peli etenee niin kuin mikä tahansa keräilykorttipeli. Ensin saadaan aloituspakkaus, jossa on kaikki tarpeellinen: stadion, pallo, peliasut, valmentaja, tukku pelaajia ja pelaajien parantamiseen treenikortteja. Joukkue ei ole kovin häävi, mutta täyden kenttämiehityksen saa kuitenkin jalkeille.
Lisäkortteja myydään kolmenlaisissa satseissa. Pronssipaketeissa on parhaimmillaankin vain keskitason kortteja, mutta nippu on halpa ja heti saatavilla. Hopeapaketeissa on tasokkaampia kortteja ja joukossa saattaa vilahtaa tavoiteltuja kultasarjan huippukortteja. Hinta on vastineeksi moninkertainen ja ostaa saa vasta, kun on näyttänyt kyntensä pelikentällä. Tyyreimmän kultapaketin kortit ovat huippuluokkaa.
Treenikortilla pelaaja saa kykyihinsä sekä plussaa että miinusta. Hyödyn ja haitan määrä riippuu valmentajakorteista. Hyvä valmentaja lisää plussaa tai vähentää miinuksia, huono päinvastoin. Pelaajien sopimusten pidentämiseen, loukkaantumisten hoitamiseen, kunnon ja motivaation kohottamiseen on kaikkiin omat korttinsa, joihin vielä eri valmentajat antavat lisämausteen.
Tärkeimpiä kortteja ovat pelaajat, sillä hyvät pelurit näkyvät ja tuntuvat kentällä. Alkupakan rupusakki muuttuu pikkuhiljaa korttimäärän lisääntyessä yhä ammattimaisemmaksi poppooksi. Joukkueen kasaamisessa joutuu käyttämään päätään, sillä myös pelaajien yhteishengestä on huolehdittava. Jos pelaa vaikka perinteisellä 4-4-2-systeemillä, joukkuehenki paranee, kun kentällä on miehiä, jotka ilmoittavat kyseisen systeemin suosikikseen. Joukkuehenki loistaa myös, jos pelaajien kansallisuuksissa ei ole turhan suurta kirjoa ja pelaajat saavat pelata mielipaikoillaan.
Korttien ostaminen ja joukkueen rakentaminen on niin kiehtovaa, että jalkapalloilu tuntuu sen rinnalta lähes pakkopullalta. Uusien huippupelaajien ohjastaminen ensimmäistä kertaa kentällä sykähdyttää aina.
Rahaa kassaan
Erilaisista pelitapahtumista kirjautuu merkintöjä niin plus- kuin miinussarakkeisiin. Maalista saa kympin, paitsioista ja keltaisista korteista menettää rahaa. Pelin jälkeen lasketaan plussat ja miinukset yhteen ja loppusumma kilahtaa kassaan.
Rahaa voi hankkia myös keräilykorttipelin ulkopuolella. Mestarien liigan haastepeleissä yritetään toistaa historiallisia pelitapahtumia. Klassisimpana esimerkkinä vaikka parin vuoden takainen Liverpool-temppu: peli on finaalissa 2–0 AC Milanille. Pelaajan tehtäväksi jää toistaa historiaa ja nostaa Liverpool toisen puoliajan aikana pytyn kahvaan kiinni. Mikäli onnistuu parantamaan historiaa eli voittamaan ennen rankkariskabaa, kahisevaa ropisee entistä enemmän.
Vahvuuksien vastapainona on vain yksi kompastuskivi, mutta se on siirtolohkare. Jalkapalloilu on kankeaa ja vaivalloista. Pelaajat pyristelevät animaatioiden kourissa, mikä tekee koko pelistä käsikirjoitetun oloista, eikä sulavaa joukkuepeliä näe kuin yksittäisinä välähdyksinä. Padin päässä riuhtovan managerin on tehtävä itse kaikki, sillä tekoälyn ohjaamat joukkuetoverit eivät älyllä juhli eikä tunnelmaa joukkuepelistä synny. Hyökkäyspäässä sentään näkee syöttölinjoja avaavia juoksuja.
UEFA Champions League 2006–2007 olisi merkittävä peli, jos futaaminen olisi hauskempaa, sillä idea keräilykorttien yhdistämisestä urheilupeliin on erinomainen. Keräilykorttien ympärillä pyörivä nettimoninpeli korttivaihtoineen ja kassan kartuttamisineen on hyvä idea. Yksinpelissä riittää puuhasteltavaa niin kauan, että saa huippujoukkueen kasattua, joskin vain Xbox 360:lla. Muiden laitealustojen versioissa ei kortteja lätkitä.
* * * * *
Menestysnälkä
PC:llä kausimoodissa pelataan lähinnä Mestarien liigan pelejä, vaikka liiga- ja cup-ottelut ovatkin simuloituina mukana. Simulaatiolla pedataan mahdollisimman dramaattiset asetelmat Mestarien liigan otteluihin, jolloin joukkueen täytyy selvitä elintärkeästä lohkopelistä ilman liigaottelussa loukkaantunutta luottopakkiaan ja pelintekijäänsä. Ylidramaattinen kausimoodi muistuttaa välillä saippuaoopperaa, jolla on vähän tekemistä jalkapallon kanssa.
Meno kentällä muistuttaa kovasti jalkapalloa, ja etenkin futarien liikkumiseen on panostettu. Kärkimiehet muuttelevat juoksulinjoja, sivurajalla sahaavat laitalinkit osaavat kaventaa keskelle ja puolustajat vartioivat maalin edustalla kärkkyviä hyökkääjiä. Puolustaminen on helpompaa kuin maalipaikkojen rakentelu, sillä pallon saa helposti hyökkääjän jaloista prässinappia takomalla. Laukauksista puuttuu edelleen aito tuntuma eivätkä veskarit suostu lähtemään maaliltaan vastaan edes pakon edessä.
UEFA Champions Leaguen 2006–2007:ssä jalkapalloilullinen puoli on kohtalaisessa kuosissa, mutta Mestarien liigan glamourista pääsee yhtä lailla osalliseksi FIFA 07:n parissa. PC-versiossa ei kortteja lätkitä.
Lasse Kyllönen
Kelvollinen futispeli ajankohtaisesta aiheesta.
72
79
