Mestareiden liiga on kansainvälisesti kiinnostavin sarja. Viime vuonna HJK yllätti kaikki selviytymällä itse liigaan, minkä ansiosta sarjan suosio on Suomessakin noussut entisestään.
Nimensä mukaan UEFA Champions League keskittyy vain Mestareiden liigan otteluihin. Mukana on luonnollisesti kuluvan kauden 32 parasta jalkapalloseuraa Euroopasta, eli maaleja pääsee mättämään vaikkapa Manchester Unitedin tai AC Milanin riveissä. Liigan viimeisimmässä karsinnassa ei tapahtunut yllätyksiä, joten HJK, Haka tai mikään muukaan suomalaisseura ei näihin karkeloihin osallistu.
Rahakentille selviytyneet seurat aloittavat urakkansa kahdeksasta neljän joukkuen alkulohkosta. Jokaisen ryhmän kaksi parasta pääsee jatkoon sen jälkeen kun lohkon muita porukoita vastaan on pelattu kaksi kertaa. Neljästä jatkolohkosta selviydytään samoin perustein. Jäljelle jääneet kahdeksan joukkuetta setvivät paremmuuttaan pudotuspelisysteemillä.
Muunkin tyyppiset sarjat ovat mahdollisia, mutta ne täytyy rukata itse kasaan. Niistä voi tehdä cup-tyylisiä pudotuspelejä, liigamuotoisia sarjoja tai näiden kahden yhdistelmiä. Ottelukimara viimeistellään valitsemalla mukaan halutut seurat ja niiden keskinäisten kamppailujen määrä.
Joukkueet on poimittava valmiista valikoimasta, johon kuuluu tähtisikermiä vuodesta 1960 lähtien. Tietysti myös yksittäisiä ystävyysotteluita ja historiallisia finaaleja saa jauhaa vapaasti.
Taktiset kuviot
Palloilijoilla on melkoinen liikevarasto. Temput vaihtuvat sen mukaan, pyöriikö nahkakuula jaloissa vai ei. Pallonkäsittelyyn on tarjolla syöttöjä maata pitkin tai ilmassa, osoitteettomia potkuja, teholaukauksia, pääpuskuja ja harhautuksia. Pallonriistoa voi nopeuttaa liukutaklauksella tai jalkakampilla.
Varomattomalle tosin napsahtaa moisesta keltainen kortti ja pahimmillaan rankkari vastustajalle. Pilkulta pallo humahtaakin verkkoon lähes pomminvarmasti, ellei laukoja munaa sitä itse.
Rajaheitot, kulma- ja vapaapotkut ohjataan suurien nuolien avulla kohteeseensa, joten kaksinpelissä ei juuri pääse yllätysratkaisuihin. Erikoistilanteita ja muita liikkeitä saa treenata joukkueen kanssa kentällä ilman vastustajaa.
Pallo pysyy jaloissa kuin liimattuna ja maata viistävät syötöt napsahtavat omien jalkoihin kuin rautakuula magneettiin. Tämä tekee pelistä leppoisan sujuvaa aloittelijallekin, mutta todennäköisesti lajityypin harrastajat nyrpistävät nenäänsä moiselle löysäilylle.
Syöttelyn helpoudesta seuraa valtaisa määrä maaleja, sillä aloituksen jälkeen pallo on melko vaivatonta pitää hallussa vastustajan rankkarialueelle asti.
Ottelun tempo on sen verran ripeä, että jo viidentoista minuutin pelissä saattaa tulla kymmenkunta maalia. Kamppailun pituutta voi säätää viidestä minuutista täyteen puoleentoista tuntiin. Säätiloja on kaikkea mahdollista lumisateesta sumuun, mutta valitettavasti olosuhteet eivät vaikuta pallonkäsittelyyn juuri lainkaan.
Tunnotonta toikkarointia
Miesten animointi on uskottavan oloista. Siitä seuraa tosin hitaanpuoleisia käännöksiä, jotka tekevät kontrolleista hieman tahmaisia tiukoissa paikoissa. Pääosin porukka pysyy kuitenkin aisoissa siedettävästi.
Kaikki padin näppäimet ovat käytössä, vaikka vähemmälläkin olisi varmasti pärjännyt. Kontrollinappeja ei voi järjestää haluamallaan tavalla, mutta homma sujuu kohtuullisesti näinkin. Tärinät unohtuvat pääosin taustalle ja ainoa maininnan arvoinen tutina on pallosta kinaavien pelaajien aiheuttama rytyytys.
Moninpeli onnistuu jopa kahdeksan pelaajan turvin, mutta touhu ei ole lähimainkaan niin hauskaa kuin luulisi. Pelaajan yllä näkyy vain sitä ohjaavan padin portin numero, joten omaa miestään on vaikea tunnistaa nopeasti. Asiaa ei helpota se, että kontrolloitava futari vaihtuu aina lähimpään vapaaseen mieheen vuorotellen muiden pelaajien kanssa.
Konetta vastaan jaksaa pallotella aikansa, mutta masiinan komentamien seurojen taidot vaihtelevat turhan räikeästi. Lisäksi tekoälyssä on kyseenalaisia aukkoja. Kovassa puolustuksen prässissä kone saattaa laukaisun sijaan vain juosta hyökkäyspään päätyrajan yli pallon kanssa.
Tuntemattomat suuruudet
Grafiikka on sen verran aneemista, että ruudunpäivityksen pitäisi olla selvästi vikkelämpää vikkelämpää. Läheltä toljailtuna pelaajat ovat varsin kulmikkaita, mutta kauempaa sitä ei juuri huomaa. Nimimiehiä ei pysty tunnistamaan missään vaiheessa ja silloin tällöin esitettävät videopätkät ovat kuvanlaadultaan surkeita.
Maalin jälkeen suorituksella mässäillään hidastuksissa. Kuvakulmia on paljon, mutta otoksista puuttuu dramatiikka lähes täysin. Hidastukset saisivat myös alkaa hieman kauempaa, sillä nyt tilannetta vatvotaan korkeintaan yhden syötön päästä.
Selostusta hoitavat Greg Burroughs, Phil Drinkwater, Andy Hersee ja Andy Sage selviävät leiviskästään kunnialla. Heitä jopa jaksaa kuunnella, vaikka totuttuun tyylin arviot pelin kulusta hymyilyttävät turhan usein. Myös katsomon möykkääminen ja muut ääniefektit kuten potkut sekä tolppien kolinat on hoidettu ammattitaidolla.
Kolmetoista tusinassa
UEFA Champions Leaguessa silmiinpistävintä on tasapaksu keskinkertaisuus. Siinä ei ole mitään isoja vikoja, mutta toisaalta loisteliaat hetket ovat vähissä. Varman rutiininomainen suoritus ei riitä nostamaan sitä esiin massasta.
Touhua vaivaa jonkin verran myös futispelien ammattisairaus, eli huono näkyvyys. Pelaajatutkankin varassa pitkien syöttöjen päätyminen omalle porukalle on hieman liikaa tuurista kiinni. Kuvakulman korkeutta ja etäisyyttä pystyy onneksi muuttamaan melko paljon, jolloin lintuperspektiivistä pelin rakentaminen helpottuu jo huomattavasti. Tällöin tosin animaatioissa ei ole juuri nähtävää ja hienovaraiset jallitukset vaikeutuvat.
Tehkää itsellenne palvelus ja hankkikaa Konamin ISS Pro Evolution. Jos haluatte nähdä aitoja pelaajia ja Mestareiden liigaa, niin katsokaa telkkaria.
76
