Nyrkkeily ei ole enää kiinnostavin kamppailulaji, nykyään kansaa kiehtoo vapaaottelu.
Isken nyrkkiä nassuun, paukutan kyynärpäätä kylkeen ja läväytän terävän potkun palleaan. Sitten vien miehen mattoon, hyppään selkään, kiedon käden kaulan ympäri ja kuristan tieni voittoon. Vapaaottelun keinot ovat monet.
Monipuolisessa lajissa vaaditaan pystyotteluosaamista, painitaitoa ja ymmärrystä mattopainin saloista. Vapaaottelu on kamppailulajien kuningas, jossa tarvitaan rautaista fysiikkaa, monipuolista teknistä osaamista ja lujaa luonnetta. Laji on nostanut profiiliaan myös Suomessa. Makwan Amirkhani on voittanut kaikki kolme otteluaan vapaaottelun mahtiorganisaatiossa UFC:ssä, muutkin suomalaisottelijat ovat pärjänneet maailmalla ja laji saa kiihtyvällä tahdilla palstatilaa kotimaisissa medioissa.
EA Sports debytoi vapaaottelukehissä jo kesällä 2014, mutta EA:n ensimmäinen UFC-peli (Pelit 8/2014, 78 p) oli lievä pettymys. Kromi kiilsi komeasti, ottelijat oli mallinnettu hienosti ja kamppailut muistuttivat hämmästyttävän paljon aitoja UFC-lähetyksiä, mutta tahmeat kontrollit, ohut sisältö ja tylsä uratila sammuttivat paatuneimmankin vapaaottelufanin intohimon liekin nopeasti.
Sytyttääkö jälleennäkeminen sydämen roihuun, vai onko tunnelma yhtä kylmäävä kuin ex-tyttöystävän kohdatessa?
Toinen erä
Ignite-pelimoottori taipuu mainiosti vapaaottelun vaatimuksiin. Väkevät alapotkut jättävät jäljet vastustajan reisiin, kovat lyönnit aukaisevat silmäkulmat ja ottelijoiden liha tummuu iskujen voimasta. Yleisö elää voimakkaasti otteluissa mukana, iskut mätkähtävät mojovasti perille ja selostajat karjuvat suoraa kurkkua. Hien, testosteronin ja oluen haistaa melkein kotisohvalle asti. Audiovisuaalinen kattaus on herkullinen, EA Canada vangitsee oivallisesti UFC-lähetysten tunnelman.
Kamppailijakaarti on paisunut peräti 250 ottelijan kokoiseksi. Yksityiskohtien kirjo on valtava: Irlannin ylpeys Conor McGregor astelee kehään fanaattisen yleisön pauhatessa ja iskee vasurillaan tappavan tehokkaasti, tuimailmeinen Ronda Rousey heittää vastustajansa lennokkaasti mattoon, Amirkhani huojuu pystyssä tutun rennosti. Animointi on jouhevaa ja ottelijat on mallinnettu tarkasti tatuointeja, hiustyylejä ja suosikkitekniikoita myöten.
Pystyotteleminen oli ensimmäisen UFC:n suurimpia vahvuuksia, mutta jatko-osa laittaa vielä paremmaksi. Kontrollit ovat terävämmät ja fysiikoita on paranneltu, enää ottelijat eivät sotkeudu kummallisesti toisiinsa tai lennähdä häkin reunasta ilmojen teille. Hassuja tilanteita silti sattuu toisinaan: eräässä kamppailussa yritin potkaista jalkoihini syöksyvää vastustajaa, mutta hän sujahti oudonnäköisesti jalkojeni alta väljemmille vesille.
Iskuvalikoima on todella monipuolinen. Lyönnit, potkut, kyynärpäät ja polvipotkut voi suunnata jalkoihin, keskivartaloon tai päähän. Erilaiset suorat, koukut, kohokoukut ja lennokkaat erikoisiskut eivät iskostu hetkessä selkäytimeen, mutta tekniikoita voi harjoitella erillisessä treenitilassa. UFC 2 opastaa saloihinsa huomattavasti paremmin kuin edeltäjänsä.
Pystykamppailussa pitää osata lukea vastustajaa, hallita etäisyyttä ja tehdä oikeita iskuvalintoja. Oikein ajoitetut sivuttaisaskeleet, pakittaminen, suojaus ja kropan kiertäminen iskujen alta ovat tärkeitä taitoja. Täydellisesti ajoitettu suojaus tai väistö avaa paikan makealle vastaiskulle. Päätön nappien hakkaus ei kannata, sillä väsähtänyt kamppailija liikkuu hitaammin, on alttiimpi tyrmäykselle eikä tee kunnolla vahinkoa. Toisin kuin ensimmäisessä UFC:ssä, pään ja vartalon suojaus on erotettu kahdelle painikkeelle (oikea olkanappi ja liipaisin). Fiksu muutos vaikeuttaa suojaamista ja torjuntoja.
Hallitsetko jujutsun jujut?
Pysty- ja mattopaini ovat yhtä tärkeä osa vapaaottelua kuin pystyotteleminen, mutta lähes jokainen vapaaottelupeli on tuskaillut näiden osa-alueiden kanssa. Syykin on selvä: pysty- ja mattopaini ovat huipputasolla raastavan hidastempoista asemasotaa, jossa toinen ottelija yrittää saada yliotteen. Tätä on hankala simuloida.
Pystypainissa vastustajaa voi yrittää kammeta mattoon jalka-alasvienneillä tai heitoilla. Anderson Silvan kaltaiset thainyrkkeilytaiturit hakevat otetta vastustajan niskan takaa ja jakavat pahaa mieltä inhottavilla polvipotkuilla. Matossa tavoite on pehmittää vastustaja joko iskuilla tai pakottaa hänet luovuttamaan lukolla tai kuristuksella. Yleensä matossa niskan päällä on pinon päällimmäinen, mutta brasilialaisen jujutsun hallitsevat ottelijat voivat lukottaa vastustajan myös selältään.
Sidontatilanteissa ja mattopainissa haetaan asemia oikealla tatilla. Toimintavaihtoehdot, kuten vastustajan guardin ohittaminen tai jaloilleen pinkaisu, näkyvät ruudulla. Mattopaini on shakkia, jossa maltti, tilanteiden lukeminen ja puolustus ovat avainasemassa. Paniikinomainen räpiköinti väsyttää ottelijan nopeasti, ja silloin vastustajan on helppo dominoida mattovääntöä.
Kovasta yrityksestä huolimatta mattopainin salat, lukkojen hakeminen ja niiltä puolustautuminen eivät avautuneet minulle kunnolla missään vaiheessa. Matossa on vaikea estää vastustajan eteneminen, sillä puolustaminen vaatii tismalleen oikeaa ajoitusta. Lukoilta ja kuristuksilta puolustaudutaan työntämällä oikeaa tattia yhteen neljästä pääilmansuunnasta, lukottajan puolestaan pitää toistaa uhrinsa liikkeet ja näpäyttää lisäksi tasaisin väliajoin vasenta tattia oikeaan suuntaan. Kontrollit eivät tunnu intuitiivisilta ja lukkojen kiristäminen on hidastuvilla reflekseilläni työn ja tuskan takana.
Tyrmäyksiä, tähtihetkiä ja timanttisia tiimejä
UFC:ssä voi luoda uran joko mies- tai naiskamppailijana. Muovasin alter egostani tylyn thainyrkkeilijän, joka murtautui UFC:hen voittamalla 16 kisailijan Ultimate Fighter -turnauksen. Fanit ihastuivat räjähtävään ja lopetushakuiseen ottelutyyliini, pysty- ja mattopainissa keskityin lähinnä puolustukseni kehittämiseen.
Ottelijan ominaisuudet on jaettu kolmeen kategoriaan: pystyottelemiseen, pystypainiin ja mattopainiin. Hahmoa kehitetään erilaisilla harjoitteilla. Iskuvoima ja -nopeus paranevat säkkiä takomalla, painitreeneissä kehitetään alasvientejä ja niiden puolustamista, mattoväännöissä kehittyvät lukotustaidot ja -puolustus, sekä matossa liikkuminen. Kun tietyn harjoituksen on kerran suorittanut onnistuneesti, voi treenin simuloida seuraavalla kerralla. Uudistus vähentää itseään toistavaa harjoittelua ilahduttavasti.
Harjoitus- ja ottelurumbaa maustetaan satunnaisilla tapahtumilla. Kovaa harjoitteleva ottelija saattaa loukkaantua ja menettää ominaisuuspisteitään seuraavan ottelun ajaksi, yllättävä ruokamyrkytys lyhentää harjoitusaikaa tai painivalmentajan sairastuminen estää painitreenit määräajaksi. Ottelun jälkeen voittajan on helppo hymyillä, sillä voitosta palkitaan kehityspisteillä ja faneilla. Pisteillä voi ostaa ottelijan ominaisuuksia tehostavia perkkejä tai päivittää liikevalikoimaa. Fanien suosio puolestaan pidentää uraa.
Hahmon kehittäminen, uusien jippojen oppiminen, tuttujen UFC-nimien löylyttäminen ja mestariksi nouseminen viihdyttävät aikansa, mutta uratilan anti on nähty muutamassa illassa. Uusi Knockout-tila sopii erityisen hyvin pikamatseihin, sillä Knockoutissa ottelijoilla on rajallinen määrä osumapisteitä perinteisten mätkintöjen tapaan. Tyrmäystila opettaa suojauksen ja väistämisen merkityksen kouriintuntuvasti: kanveesiin kellistyvä tyrmätty taistelija on brutaali näky.
Muista EA Sportsin urheilupeleistä tuttu Ultimate Team debytoi myös UFC:ssä. Ultimate Teamissa luodaan viisi ottelijaa, joita kehitetään keräilykorttien avulla. Kortit voivat tehostaa ottelijan ominaisuuksia yhden ottelun ajaksi, lisäksi niillä voi kehittää liikevalikoimaa tai ottelutyyliä. Ottelijoilla matsataan samantasoisia vastustajia vastaan verkossa, voitot kerryttävät tilille kortteihin tarvittavaa virtuaalivaluuttaa ja sijoituspisteitä. Verkkopeli toimii teknisesti oivallisesti, vastustajat löytyvät nopeasti ja lagi ei häiritse. Ultimate Team on kiva lisä, mutta en koukuttunut siihen samalla tavalla kuin esimerkiksi FIFA:ssa.
UFC 2 on selvä kehitysloikka edeltäjäänsä nähden. Sisältöä ja pelimuotoja on aiempaa runsaammin, kontrollit toimivat paremmin ja paketti on aiempaa viimeistellympi. Silti kokonaisuudesta jää hieman virkamiesmäinen olo. Sovitut asiat hoidetaan huolellisesti ja tarkasti, mutta mitään ylimääräistä on turha odottaa.
Toivoin salaa, että UFC 2 olisi kuin Jon Jones, mutta sainkin Daniel Cormierin.
UFC 2
Arvosteltu: Xbox One Saatavilla: PS4
EA Canada/EA Sports
Versio: Arvostelu
Moninpeli: 2 paikallisesti tai verkossa
Ikäraja: 16
82
