Tyrmäänkö vastustajani nopealla kierrepotkulla vai heitänkö maahan ja väännän luovutusvoiton käsilukolla? Vapaaottelussa voiton voi saavuttaa monella tapaa.
Vielä pari vuotta sitten moni olisi astunut ennemmin kehään kuin takonut pelattavuudeltaan ja grafiikoiltaan karseita UFC-pelejä. Nykyään tuska jää matolle, sillä UFC 2010 on toimivan tiukka setti.
Vapaaottelupeli Ultimate Fighting Championship hyödyntää sarjan ottelijoita, sääntöjä ja jopa aitoa ottelukuvaa. Lisenssipelisarjan suurimmat uudistukset koskevat pystyottelua, joka nyt näyttää ja tuntuu aikaisempaa aidommalta. Enää ottelijoiden ei tarvitse torjua kaikkia iskuja käsillään tai naamallaan, sillä väistöt ovat viimein mukana. Onnistunut väistö avaa vastaiskupaikan, joka voi tuurilla johtaa jopa tyrmäykseen.
Joka ottelijan unelma
Edellisvuoden tapaan uramoodi on yksinpelin tärkein osa ja se alkaa totutusti hahmonluonnilla. Kun on valinnut hahmolleen kaikkien kadehtimat trendivaatteet ja tyylikkään hiuspehkon, voi tämän jälkeen päättää oman painoluokkansa ja sen, onko vasuri vai oikeakätinen. Vielä viime vuonna UFC pakotti vasurit oikeistolaisiksi.
Toinen suuri muutos on se, että enää hahmolleen ei valita kamppailulajia vaan systeemi muistuttaa roolipelimäistä taitopuuta. Ottelijat aloittavat samalla liikevalikoimalla, joka sisältää vain muutamia perustekniikoita nyrkkeilystä, painista ja brasilialaisesta jujutsusta. Uudet liikkeet opitaan salilla eikä taitopuuta kahlita vain pariin lajiin vaan taitojen kehitys on aikaisempaa vapaampaa.
Kamppailulajivalikoimaa on täydennetty yhdeksään kolmella uutuudella, jotka ovat jalkalukkojen ystäville tarkoitettu venäläinen sambo, nopeita vastahyökkäyksiä käyttävä karate ja hellään halailemiseen keskittyvä kotoinen kreikkalais-roomalainen paini.
Tuttu teeveestä
Tavoitteena on Ultimate Fighting Championshipin ammattilaisuus ja mestaruus. UFC:n pomot eivät kelpuuta ihan ketä tahansa järjestöönsä, joten aluksi joutuu hankkimaan mainetta keräämällä voittoja pienemmistä vapaaotteluorganisaatioista. Alkupään vastukset eivät ole taitotasoltaan mitään huippuluokkaa, mutta välillä hekin pääsevät yllättämään.
Uusista ottelijoista nimekkäimpiä ovat entinen katutappelija Kimbo Slice, raskaansarjan tehojyrä Shane Carwin ja Japanista Jenkkeihin loikannut Yoshiro Akiyama. Näiden kavereiden ja muiden lisäysten myötä rosteri on kasvanut jo yli sataan ottelijaan, mikä on vakuuttava määrä. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ottelijat kilpailevat vain yhdessä painoluokassa.
Pystyottelu on ehdottomasti pelin helpoin osa-alue, koska siinä pärjätäkseen täytyy osata vain käyttää väistöliikkeitä ja iskeä aina sopivan tilaisuuden koittaessa. Lyöntejään ja potkujaan voi halutessaan kohdistaa eri ruumiinosiin, jolloin niiden torjuminen on huomattavasti vaikeampaa.
Päätä päällä
Jalkapotkut ovat erityisen tehokkaita painijoita vastaan, koska ne vaikeuttavat maahanvientien tekemistä. Vartaloiskujen tehtävänä on kuluttaa vastuksen energiavarasto tyhjiin ja saada mies haukkomaan happea. Väsyneen kädet tippuvat alas, jolloin pääosumat tekevät eniten vahinkoa ja saavat aikaan komeita tyrmäyksiä, jos väistö ei ole kohdallaan.
Päähän takominen ei ole ainoa vaihtoehto, sillä osumakohtia vaihtelemalla hyökkäyksiä ketjutetaan pidemmiksi sarjoiksi. Myös vartaloiskut voivat johtaa keskeytykseen, sillä voitin useita otteluita masuun tähdätyillä polvipotkuilla.
Matossa kamppailijan paras apu ei ole nyrkki, vaan ohjaimen analogitatti, jota käytetään asennon vaihtamiseen ja pakoyritysten torjumiseen. Läjän alimpana oleva kaveri pyrkii pystyyn, minkä estäminen on se tärkein juttu. Päällä taas pyritään parempiin asemiin, jotta voisi rankaista kovilla pommeilla tai napata vastustajan tiukkaan kuristusotteeseen.
Toisin kuin nopeasti omaksuttu pystyottelu, mattopeli vaatii runsaasti harjoittelua, koska siinä on niin monia erilaisia liikkeitä ja asentoja. Matossa hahmon ohjaaminen sujuu yleensä yhtä mallikkaasti kuin pystyssä, mutta välillä tatin yliherkkyys aiheuttaa harmillisia virheliikkeitä.
Paljon työtä ja tuskaa
Vapaaottelijan arki ei ole pelkkää ottelemista, vaan siihen kuuluu myös paljon treenaamista. Uramoodissa iso osa ajasta vietetään salilla, jossa nostellaan rautaa, sparrataan ja opetellaan uusia tekniikoita. Harjoittelusta saatavilla kykypisteillä voi nostaa taitoja, jolloin hahmosta kehittyy entistä parempi tyrmäyskone ja mattopainin taitaja.
Opeteltavat tekniikat valitaan aina pitkästä listasta, joka sisältää salista riippuen useita erilaisia liikkeitä. Liikkeet voivat olla esimerkiksi yksinkertaisia koukkulyöntejä tai vaativimpia matossa käytettäviä lukotuksia. Ennen kuin tekniikan saa pysyvästi omaan käyttöönsä, sitä täytyy käyttää harjoitustuokioissa tarpeeksi monta kertaa. Aikaa opetteluun on vain noin minuutti per viikko, joten vaikeimmat liikkeet oppii täydellisesti vasta kuukausia kestävän rääkin jälkeen.
Realistisen puisevan harjoittelun lisäksi ongelmana on välillä epäreilu tekoäly. Etenkin mestaruusotteluissa tietokoneen ukkeli saa hirveän määrän kaikenlaisia bonuksia, jolloin sen voittaminen muuttuu hyvin vaikeaksi.
Pitkän uramoodin lisäksi yksinpelipuolella on pari muutakin hyvää pelimuotoa. Turnausmuotoisessa tittelimoodissa puolustetaan omaa mestaruusvyötä koko ajan kovenevia haastajia vastaan. Ultimate Fights -moodissa kerrataan UFC:n viime vuosien kuuluisimpia otteluita, joita voi pelata joko voittajan tai häviäjän näkökulmasta. Kaikista matseista näkee vanhat haastattelupätkät ja hypevideot, jotka virittävät juuri oikeaan tunnelmaan.
Yhdessä häkkiin
Laaja ottelijavalikoima pitää moninpelin kiinnostavana. Kun yhteen ukkoon kyllästyy, voi vaihtaa tilalle uuden, jolla on erilainen liikevalikoima. Jos haluaa harrastaa moninpeliä ihan tosissaan, voi perustaa oman salin, joka toimii klaanin tapaan. Salin jäsenet treenaavat keskenään ja osallistuvat otteluihin, joista pidetään yhteistä tilastoa. Toisten pelaajien piekseminen on aina suurta hupia, joten moninpelissä voittaminen tuntuu niin paljon paremmalta kuin yksinpelissä. Netissä matsit ovat yleensä melko lagittomia, mutta joskus viive tekee mattopainista aikamoista sähellystä.
UFC Undisputed 2010 on ulkoasultaan hiotumpi kokonaisuus kuin Undisputed 09, vaikka erot eivät isoja olekaan. Parhaiten ero näkyy sulavammissa animaatioissa ja vähemmän rumissa hahmoissa. Tekijät ovat onnistuneet myös korjaamaan edellisosan pahimpia ongelmia, kuten käsittämättömän hitaat valikot. Harmi vaan, että samalla mukaan on pujahtanut muutamia uusia vikoja, joiden korjaamista joutuu taas odottamaan vuoden.
Vaparifaneille Undisputed 2010 on kuitenkin pakkohankinta, sillä vauhdikkaan monipuolinen ottelusysteemi saa muut tappelupelit tuntumaan aivan liian yksinkertaisilta.
* * * * *
Pelisankarin treenissä
Vapaaottelu, tai MMA (mixed martial arts), on nostanut päätään viime vuosina yhtenä suosituimmista kamppailu-urheilulajeista. Kun reality-sarjat The Ultimate Fighter ja Sali alkoivat pyöriä televisiossa, harrastajamäärä on tuplaantunut Suomessa vuosittain.
Nimestään huolimatta ottelut eivät ole vapaita vaan ottelijoiden turvallisuus taataan tiukoilla säännöillä ja tarkkaan harkituilla, tasaisilla ottelijoilla. Alkuaikojen epätasaiset kohtaamiset on huipputasolla karsittu liki kokonaan pois.
Vapaaottelun kuuluisin promootio on Ultimate Fighting Championship. Kilpailevilla sarjoilla on paljon hyviä ottelijoita, otteluita ja jopa kokonaisia otteluiltoja, mutta UFC:n titteli on se, joka koetaan tällä hetkellä sinä ainoana oikeana maailmanmestaruutena.
Vuodenvaihteesta saakka olen seurannut Suomessakin säännöllisesti vierailevan, brasilialaisen UFC-ottelijan Demian Maian harjoittelua ja osallistunut siihen Demianin salilla São Paulossa, Brasiliassa.
Vapaaottelun tärkeimpiä osa-alueita on mattopaini, josta puhutaan yleisemmin brasilialaisena ju-jutsuna tai BJJ:nä. Brasilialaisessa ju-jutsussa kilpaillaan myös omana lajinaan, jossa Demiankin kilpaili ennen vapaaottelu-uraansa ja on moninkertainen maailmanmestari.
Sportti-BJJ eroaa vapaaottelussa käytettävästä ju-jutsusta siten, ettei siinä saa käyttää lyöntejä eikä potkuja, sekä siinä otellaan ju-jutsupuku päällä. Vapaaottelun mattopainissa käytettävät lyönnit asettavat rajoitteita matossa käytettäville tekniikoille ja avaavat ovia toisille, mutta perusta niissä on sama. Demian on hyvä esimerkki puhtaasta BJJ-miehestä, joka on ju-jutsu-uransa jälkeen alkanut harjoitella vapaaottelua ja pärjää loistavasti mattopainitaitojensa ansiosta.
Tutustuin Demianiin viisi vuotta sitten hänen ollessaan vetämässä BJJ-seminaaria Suomessa. Pian sen jälkeen tein ensimmäisen yhdeksän kuukauden harjoittelu- ja kilpailumatkan samalle Demianin salille, missä olen tällä hetkellä toistamiseen. Tällä kertaa olen tosin kihlattuni kera, joka treenaa ja kilpailee siinä missä minäkin.
Tähtäimessä meillä on kesäkuussa Los Angelesissa kisattavat BJJ:n MM-kilpailut. Harjoitteleminen on haastavaa ja raskasta, mutta erittäin palkitsevaa. Demianin treenisuunnitelmassa on paljon sellaisia harjoituksia, kuten nyrkkeily, thai-nyrkkeily ja luonnollisesti vapaaottelu, mihin meillä ei ole asiaa, mutta hänen BJJ-harjoituksissaan olemme saaneet olla mukana ja kyyti on ollut juuri niin kylmää kuin moninkertaiselta maailmanmestarilta sopii odottaa.
Muuten olemme treenailleet salin muun porukan kanssa. Salilla treenaa noin 50 henkilöä, joista kymmenkunta kilpailee aktiivisesti. Kovimpien kisakoneiden kanssa olemme yhdessä lähdössä hakemaan niitä kirkkaimpia mitaleja Kaliforniasta kotiin tuomisiksi.
Jyri Manninen
83
