Kun UFO laskeutuu kaupunkiin ja oudon näköiset oliot alkavat ammuskella siviileitä, eivät selitykset suokaasusta ja säähavaintopalloista vakuuta enää ketään. Kontakti avaruuden asukkaisiin on saatu: valitettavasti miljoona kauhuelokuvaa näyttää olevan oikeassa.
Maailman hallitukset polkaisevat pystyyn XComin, joka saa tehtäväkseen ottaa selvää muukalaisten aikomuksista sekä pistää kovan kovaa vastaan. (Koko maailman ilmavoimat, armeijat, tutkat sun muut nimittäin nähtävästi lähtevät heti lomalle. Kai nyt muutama kone ja kourallinen miehiä maailman pelastavat?) TV:n scifi-sarjojen tietomestarit voivat havaita suoran yhteyden Gerry Andersonin (Thunderbirds, Space: 1999) TV-sarjaan UFO, jota löytyy ainakin pilottijakson verran Suomestakin.
Pääsipäs Englannin 'Prose yllättämään: vaikka en mitään odottanut, paketista paljastuikin yksi vuoden huippupelejä. Jo oli aikakin.
Pallo on nyt minulla
XComin johtaja (sinä) ohjaa joukkojaan ketterällä kolmiulotteisella karttapallolla. Kun XComin tutkat havaitsevat UFOn, normaali toimenpide on laukaista hävittäjä ampumaan se alas. XComin maavoimat sitten huolehtivat sekä alasammutuista että itsestään laskeutuneista UFOista, puhumattakaan siviilien pelastamisesta muukalaisten tapporyhmiltä, muukalaistukikohtien valtauksesta ja omien tukikohtien puolustamisesta.
Tukikohdissa tiedemiehet tutkivat aluksista löydettyä materiaalia, kuulustelevat vangittuja avaruusolioita ja kehittelevät uutta teknologiaa Civilization-tyyliin, eli kun Alien Alloys ja UFO Power Source on tutkittu, voidaan alkaa kehittää moottoroitua haarniskaa kallispalkkaisten insinöörien rakenneltaviksi.
Uusia tukikohtia on syytä perustaa ja vanhat pitää varusteissa. Tähän tarvitaan rahaa (ja paljon). Tukiaisrahat tiristetään maapallon hallituksilta, ja sitä tulee, mikäli XCom hoitaa hommansa ja muukalaiset eivät soluta maan johtoa. Tehokas toiminta palkitaan määrärahojen kasvulla, tumpulointi taas budjettileikkauksilla.
Toinen rahanlähde on tarpeettomien/ylimääräisten muukalaistavaroiden myynti, tai jopa itse kehitetyn teknologian myynti. Esimerkiksi laseraseiden valmistus ja myynti on melko hyvä lisärahoituskeino.
ET this!
UFOn sydän on isometrinen, taktisen tason taistelu. Ei ihme, sillä ryhmän aiempiin peleihin kuuluu muun muassa Laser Squad.
Toiminta on vuoropohjaista ja käyttää toimintapisteitä. Sotilaalla on tietty määrä toimintapisteitä, ja kaikki mitä hän tekee (ampuminen, kyykistyminen, inventaarion räpläily, jne) kuluttaa niitä. Jättämällä pisteitä varastoon sotilas pystyy vihollisen vuorolla rei'ittämään näkökenttäänsä tulevia vihollisia, mikä onkin todella tärkeä taktiikka. Taistelut kestävät varsin kauan, eivätkä koskaan lipsu huolettomaksi muukalaislahtaamiseksi.
Sotilailla on jokaisella omat yksilölliset arvonsa, jotka kasvavat sikäli mikäli hän sattuu pysymään hengissä. Syytä olisi, UFOssa tarvitsee kaikki edut mitkä irti saa raavittua.
Hiuksianostattavan jännittävän (ihan oikeasti) taistelusta tekee Line-of-Sight-systeemi, eli sotilaat näkevät vain sen mitä heidän näkökentässään on. LOS toimii todella hyvin, sillä se ottaa huomioon ikkunat ja kaikki muutkin pikku lävet, eikä ole edes sidottu kaksiulotteisuuteen. Yhdistettynä siihen, että sotilaat menevät helposti rikki taisteluhaarniska tai ei, ja yksi pikku virhearviointi voi maksaa monta henkeä, taisteluosuudet sujuvat sellaisessa jännittävässä hengessä.
Asevalikoima on fantastinen. On automaattikanuunoita, liikkeestä räjähtäviä kranaatteja, konetuliaseita, raskaita sinkoja, ja avaruusolioilta kaapattuja välineitäkin voi käyttää jahka tiedemiehet saavat ne analysoitua (mikä on vähän tyhmää, kai sitä osaa liipasimesta aina vetää). Niinpä ei ole ihme, että tanner tömisee ja aitaa kaatuu. Kunnon taistelun jälkeen saattaa esimerkiksi suurin osa kaupungista olla matalana.
Taistelut ovat vaativia, ja varsinkin hätäisempi pelaaja saa tapatettua joukkionsa helposti. Muukalaiset tuntuvat suosivan aika puolustuspitoista taktiikkaa, joten kannattaa suunnitella tekemisensä tarkkaan ja varman päälle. Varsinkin PSI-voimilla varustetut rodut ovat välillä vähän hankalia, kun omat sotilaat jäykistyvät kauhusta, juoksevat pakoon, räiskivät esimerkiksi räjähtävillä luodeilla varustetulla automaattikanuunalla sokkona tai jopa joutuvat muukalaisten hallintaan.
Taistelualueet ovat aina erilaisia, ainoa pienen valittamisen arvoinen seikka on UFOjen identtinen sisustus: muutaman kymmenen UFO-vyörytyksen jälkeen se vähän rasittaa.
Itku & Poru -osaston suurin huuto nousee siitä, etteivät sotilaat osaa ryömiä. Jokainen armeijan käynyt tietää ryömimisen tärkeyden, kun ilmassa viheltää lyijyä (tai plasma-ammuksia). Aijai. Toinen harmittava bugi on vaillinaisten ammuslippaiden kylmä dumppaaminen tehtävän lopussa.
UFOn kahleissa
UFO on vaarallisen pelattava ja tekniseltä toteutukseltaan mallikelpoinen. Ehkäpä kuoleminen olisi voinut näyttää vähän verisemmältä, mutta ei se peliin vaikuta.
Miinusta tulee musiikista: AdLibin/Blasun lisäksi UFO tukee vain Rolandin LAPC-1-korttia, mikä pännii meitä kenraali Midin sotilaita. Tosin musiikki silti yleensä on ihan kuunneltavaa, mutta samaa ei voi sanoa häiritsevästä FM-musiikista.
UFOn ensimmäinen versio sisältää pahoja bugeja. Jos UFOsi DOS4GW.EXE on varhaisempi kuin v.1.95, hae päivitys Pelit-BBS:stä. CD-ROM-versio kannattaa jättää hyllylle: ensinnäkin se on identtinen korppuversion kanssa aina kopiosuojausta myöten, ja toiseksi se on vanha, buginen versio, jonka joutuu joka tapauksessa kopsimaan kiintolevylle päivitystä varten.
Jo UFOn taktinen taistelu olisi kelvannut yksinäänkin kelpo peliksi, mutta yhdistettynä strategiseen runkoon lopputulos on yksinkertaisesti loistava. Pientä hiomista olisi voinut vielä harrastaa, mutta sen suurempia rutkutuksia ei ole. Aika näyttää onko UFOsta kestoklassikoksi, mutta minä äänestäisin "kyllä!"
94
