Lammy on piirroshahmo, jonka sukupuoli on kyllä selvä, mutta rotu ei. Pienet sarvet ja tuikkukorvat pistävät esiin punaisesta tukkapehkosta. Siviilissä Lammy on aikamoinen nyysö, mutta kitara kourassa mikään ei ole mahdotonta.
Pelissä Lammy on unessa ja hereillä ja liekö välillä kuollutkin, mutta kiire joka tapauksessa painaa päälle ja keikalle olisi ehdittävä ajoissa. Pienen alkutarinan jälkeen seuraa ensimmäinen biisi, joka on selvitettävä ennen kuin matka jatkuu. Sama idea luonnollisesti toistuu jatkossakin eli kappale on soitettava kunnialla läpi ennen juonen etenemistä seuraavaan kenttään.
Ota kitarasi ja käy
Idea on vallan yksinkertainen. Ruudulla vilistää kursori pitkin rataa ja kun kursori osuu näppäimen kuvan kohdalle on sitä painettava peliohjaimesta. Taustalla kaikaa musiikkikappale ja painelut kuuluvat kitarantilutteluna.
Vaikeustasoja on kaksi, joista helpommassa on se ja sama mitä nappia takoo kunhan rytmi pysyy kohdallaan. Vaikeammalla tasolla pelaajan on lisäksi osutettava sormensa siihen näppäimeen, jonka symboli näkyy ruudulla. Ihan miten tahansa ei näppäimiä voi tietenkään haroa, sillä ruudulla näkyy soitonluokittelumittari. Jos tiluliluttelee hyvää (good) heikommin, ei pääse kenttää läpi vaan harjoituksia on jatkettava. Tämä etenemisen kriteeri on voimassa molemmilla vaikeustasoilla.
Korkein arvosana on "cool", jonka saavuttaa vain sooloilemalla. Orjallisella ohjeitten mukaisella näpyttelyllä on vain hyvä nuotinlukija eikä mikään kitaravirtuoosi. Virtuoosimaisuus palkitaan päästämällä pelaaja improvisoimaan unelmiensa kitarasoolon ilman mitään kiusallisia pelin asettamia rajoja tai ohjeita.
Helpommalla vaikeustasolla kentät suhauttaa läpi vaikka silmät ummessa parin yrityksen turvin. Tällöin ei kuitenkaan pääse etenemään peliä loppuun asti ja viimeiset juonenkääntämöiset jäävät näkemättä. Kenttiä olisi saanut olla enemmän, sillä nämä suot ahkera pelaaja kahlaa läpi illassa parissa.
Valikossa on tietysti myös kaksinpelivaihtoehto. Huikean sooloja täynnänsä olevan soittosuoritteen voi halutessaan nähdä uudelleen replayn avulla ja huippupisteitten tallennus sujuu niin ikään. Läpi pelatut kentät tallentuvat automaattisesti ja seuraavalla kerralla voi jatkaa siitä mihin asti eteni edellisellä kerralla.
Pelin kannalta täysin merkityksetön, mutta silti hauska yksityiskohta löytyy valikosta. Tylsien laatikoitten sijasta tarjolla onkin suklaalevyjä, joista sitten valitaan "puraisemalla" haluttu pala pois. Kunpa vielä jonakin päivänä viisas insinööri kehittäisi peleihin mukaan aidot imeskeltävät makuelämyksetkin!
Vauva palaa, varokaa!
Piirroshahmot ovat hassuja littanoita fantasiaolentoja, paperinohuita ja karkeasti piirrettyjä. Niissä on siitä huolimatta oma viehätyksensä eikä pikselien näkyminen häiritse. Väripaletti on hehkeä ja karamellimaisen runsas.
Pelin juoni on absurdi, koominen ja Lammyn kannalta katsottuna painajaismainen. Kenttien teemat vaihtelevat suorastaan raivokkaasti tulipalon sammuttamisesta synnytystavarataloon. Vaipanvaihto käy kuin tanssi chuckberrymäisen perusrokin säestyksellä. Välillä Lammy hukkaa jo rakkaan kitaransakin ja joutuu pokasaha soiden vuolemaan itselleen uutta soitinta.
Ideat ja niiden toteutukset ovat hykerryttäviä eikä oma mielikuvitus riitä arvaamaan, mihin liemeen Lammy-raukka seuraavaksi joutuu. Uusien kenttien näkemisessä onkin pelin paras imu, eikä läpipelaamisen jälkeen ikävä kyllä mieli ihmeemmin enää hanikan varteen halaja.
Soitettavat kappaleet edustavat kiitettävästi eri musiikin tyylilajeja. Pelaaja pääsee nauttimaan rokkibiisistä, metallista ja funkista. Paitsi että nautinto jää kiusallisen niukaksi, sillä kappaleitten viehättävyys vähenee pelin edetessä. Mikä pettymys! Musiikkipelissä kun se suurin ilo olisi virkistävien ja vaihtelevien biisien nakuttelu peliohjaimeen. Parappan musiikkivalinnat olivat selkeästi onnistuneempia kuin seuraajansa.
Sääli Lammya
Lammya on hauska pelata. Hupsuun piirroshahmoon tykästyy, ja seuraava kenttä on ihan pakko päästä näkemään. Peli-idean yksinkertaisuus on myös sen vahvuus: tiedät mitä pitäisi tehdä mutta kun sormi ei tottele ajatusta ja jäät juuri ja juuri hyvän suorituksen alapuolelle. Argh!
Peli-idean toistoahan ei nykyään sinällään lueta pelille viaksi, joten siitä ei siis pidä Lammya rokottaa. Peli jää kuitenkin ykkösosan varjoon huonojen kappaleittensa takia, ja varjoon jääminen on selkeä vika. Hurmaava Lammy olisi ansainnut arvoisensa musiikkikappaleet ja lisää kenttiä. Nyt se on vain kiva jatko-osa hyvälle ja erilaiselle pelille, ei sen kummempaa.
71
